Jaakob 1:2-3

"Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte."

Jaakob 1:2

" Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. "

Saisiko esimerkin jostakin koettelemuksesta, ilmeisesti uskonkoettelemuksesta, josta selviydyttyä kestävyys on kasvanut uskovassa? Ymmärrän, että nuo jakeet ovat annettu suhtautumistapa neuvoksi uskoa kohtaaviin koettelemuksiin eikä pelkästään niille veljille, joita tuossa jakeessa puhutelllaan, vaan se koskee muitakin veljiä, kaikkia uskovia kautta aikain, en haluaisilisätä tätä, mutta on mahdollista että tuo koskee uskon veljien lisäksi uskon sisariakin.

Itselleni ei tullut kysymystä kysyessäni mitään mieleen. Nyt on tullut muutamia mieleen, joten kerron ne vaikka tarkoitus oli vaan kysyä asiasta, että mitä niitä uskonkoettelemuksia ovat ja miten niistä voi (muka) iloita? Olen siis oikea uskova, en mikään feikkisheikki, susi lampaan vaatteissa.

Paavo Järvisen jyrinä tupakanpoltosta ja videot tupakanpolttelijoista helvetissä säikäyttivät. Päätin lopettaa tupakanpolton. Oli vaikeaa lopettaa, mutta helvettiin joutumisen pelko pakotti. En pitänyt sitä minkäänlaisena ilona vaikka yritin olla iloinen mutta nikotiinituska oli niin kova ettei hymyilystä mitään tullut. Kunnes kuukausi meni. Sitten yllätyin kun ei enää nikotiinituskaa ollutkaan vaikka just edellisenä päivänä mietin että kuukausi jo lopetuksesta ja vielä tekee tupakkaa mieli. No, sitten olin iloinen ja reipas 2,5 v. nyt tupakatta eikä tee mieli sitä enää. Onko mussa sitten kärsivällisyys kasvanut, meinasin sanoa etten tiedä, mutta on joo. Nyt pystyn keskittymään kaikenlaiseen asiaan ilman että meitin tupakalle menoa. Ja muutenkin tuntuu siltä että Jeesus mulle peukuttaisi kun koitasn keksiä erilaisia asioita, joissa teen syntiä ja niistä irtautumisia. Esiaviollisen seksin jätin kanssa. Se oli vaikeaa aluksi. Nyt siihen on tottunut.

En alkanut esiaviolliseen seksiin vaikka luvan siihen sain muutamaltakin liberaalilta, toinen oli kai naispappi. Joo, oli se naispappi, sanoi että kyllä ne synnit anteeksi saa. Jotenkin tunki mieleen vaan ne Jeesuksen sanatkin että mene, äläkä enää syntiä tee. Sitten sekin että Jeesuksen näkee mielessään ristillä kuolemassa syntieni takia ja lopulta kuolleena niin ei siinä syntiä tee mieli tehdäkään. Uksovat naisetkin meikaavat ja uskovaisen miehen kimpussa kun olen sinkku ja pitäisi vaimo ottaa. En halua vaimoa. Aluksi ne ovat mukavia, sitten ne ovat tylsiä, rasittavia, vaativia, vinkuvia, pleikkarilla pelaamisen kieltäviä, vaikka aluksi mikään minussa ei niitä häiritse.Alkaapa vaan häiritsemään jossain vaiheessa vaikka mikä minussa ja ajankäytössäni kunhan aikansa odottavat. Onko seksi sen arvoista, jokainen voi sen itse arvioida.

Viinan lopetin helvetin pelon takia kanssa. Se sujui ongelmitta. Selvinpäin eläminen on ollut kokonaisuutena mukavampaa kuin kännien otto, koska jää aikaa enemmän uskonasioiden parissa pähkäilylle. Mun mielestä PS4 - pelit ja uskonasiat ovat parasta kivaa juttua mulle. Se oli kyllä ihan iloista huomata etten ollutkaan alkoholisti. Hieman sitä tuumin, että olenkohan vai enkö ole alkoholisti. Alkoholitta olen elänyt nyt laskujeni mukaan alkaen klo 12:39 La 19.12.2015 - tämä hetki, no yli 80 vrk. 105 vrk menee varmasti ja kun ei ole tarvetta asialle niin varmaan lisään sitä, mutta katson asiaa sitten kun on sellainen tilanne, jossa mulle mahdollisesti maallinen isä tarjoaa kuohuviiniä. Ihan vaan puoli lasillista otan sitä jos otan. Mutta sen jälkeen himassa juon 2 tlk keskiolutta, jotka lauantailta 19.12. jäi kaappiin.

Mitäs muuta? Ei tässä muuta. Ihan vaan siksei enää muuta kun tuli tekstiä jo riittävästi. Muuten kyllä olisi ollut muutakin.