Mikä neuvoksi

Maajussit voivottelevat tilaansa ja osoittavat mieltä. Se mitä ja ketä vastaan mieltä nyt osoitetaan, ei käy oikein selväksi. Ongelmana lienee se, että hallituksessa istuu nyt pääministeripuolueena Kepu, johon viljelijäväestö on tottunut luottamaan. Ei siis oiken hävetä haukkua hallitusta suoraan, vaikka siltä vaaditaan erilaisia toimia maataloustuottajien toimeentulon kohentamiseksi.

Ratkaisua ei kuitenkaan ole näiden vaatimusten pohjalta löydettävissä. EU:ssa on yhteinen maatalouspolitiikka, mistä jäsenvaltiot eivät voi poiketa. Teetä ja sympatiaa on siis lähinnä tarjolla ja Sipilän sekä Tiilikaisen pitää yrittääkin muotoilla sanansa sen mukaisesti. He antanevat mielenosoittajille ymmärrystä ja tukea aivan samalla periaatteella kuin opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen antaa jatkuvasti tukea opetussektorin eri osapuolille. Hänkin puhuu vain epäkiitollisesta tehtävästä leikata aivan kuin muut kuin hän päättäisivät asiasta. Ikävät asiat ministerit haluavat sysytä jonkun ulkopuolelta tulevan tuntemattoman voiman niskaan.

Maatalous pitäisi miettiä uusiksi. Jos me tarvitsemme kotimaista maataloutta kriisiaikojen varalle elintarvikehuollon turvaamiseksi, sitä varten pitää rakentaa systeemi. Kivuttomin tapa olisi se, että tällaisessa maanpuolustuksellisessa tavoitteessa asia järjestettäisiin samoin kuin aseellisessakin maanpuolustuksessa. Eli valtio ottaisi ruokahuollon järjestettäväkseen siinä määrin kuin on tarvetta turvata kriisiolot. Muu maatalous olisi enemmän markkinaehtoista perustuen EUn yhteiseen maatalouspolitiikkaan, missä ei tarvita kansallisia maataloustukia. Valtion tiloilla ammattitaitoiset viljelijät saisivat työtä ja perustulo olisi näin hyvin turvattu. Viljelijät pääsisivät nauttimaan myös työttömyysturvasta tätä kautta. Lomat ja muut edut juoksisivat. Kun asiat kerran ovat nyt niin huonosti, niin tämähän olisi suorastaan paratiisinomainen ratkaisu ongelmiin.

Kriisiaikojen elintarvikehuolto ei voi perustua kannattamattomaan liiketoimintaan. Konkurssiriskit ovat liian suuria ja ne ovat suuri riski kriisiaikoja ajatellen. Elintarvikehuollon pitää olla varmalla pohjalla ja silloin valtio on ainoa varma toimija. Silloin voitaisiin luopua piilososialistisesta järjestelmästä ja tunnustaa, että ruokahuolto erityisesti kriisiaikoina kuuluu valtiovallan perustehtäviin.