Suudellaanko?

Olin paikallisessa suositussa ravintolassa taannoin pientä seikkailua mielessäni. Kyseisessä ravintolassa tulee helposti juttuun ihmisten kanssa. Olen nykyisessä parisuhteessani (useamman vuoden) ollut olemattomia kertoja omilla teilläni. Nyt ensimmäistä kertaa istuin ravintolan pulpettiin keskeiselle paikalle . Yksinäni olin liikenteessä... Minulla ikää lähemmäs 50. Ehdin tuskin 10 minuuttia istua pöydässäni niin tuli minua selkeästi nuorempi kaunis nainen pyytämään tanssiin. Ja menin. Parit tanssit tanssittiin. Että minuakin haettiin tanssimaan, ihmettelin. Sitten kaksi ikäistäni naista istui vapaana oleviin paikkoihin pöydässäni. Juttu lähti liikkeelle ja toisen kanssa heistä suutelimme. Vaihdettiin toiseen ravintolaan, jossa vielä innostuimme enemmän. Siitä sitten vielä pöytätuttavan luokse jatkoille. Illan kumppanini kanssa päätimme, että emme mene sen pidemmälle, koska kummallakin hyvä suhde tahoillamme. Sillä mentiin. Suudeltiin ja suudeltiin ja jotain pientä muuta... Jollakin asteella tilanne oli hallinnassamme ja ilta päättyi ja menimme kotiimme tahoillamme. Vieläkin muutaman viikon jälkeen tapahtuneesta muistelen kaiholla hetkiä. Rakastan vaimoani, mutta laimea suhteemme ajoi minut kokeilemaan.
Seuraavana päivänä morkkis, mutta tyytyväinen kokemaani. Vain viikkoa myöhemmin sain uuden tilaisuuden lähteä yksin liikkeelle. Taannoinen mielessäni olin taas seikkailua vaille. Samaan ravintolaan ja muutamat pohjalla ehdotin kauniille naiselle joka istui pöytääni, suudellaanko? Suutelimme ja suutelimme eikä sitten muuta... Hetken päästä oma vaimoni tuli ravintolaan ja istui minun viereeni. Tuurikseni suutelukumppanini oli siinä hetkessä poistunut viereltäni... en jäänyt kiinni. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Näillä hetkillä taas pärjään laimeassa suhteessani... Paljon ajatuksia nämä tilanteet ovat herättäneet mielessäni. Olenko valmis jakamaan elämäni laimeassa suhteessa vai lähdenkö seikkailuun, mitä mieleni tekee...? ... huh, huh, eka vuodatukseni millään nettipalstalla...