Rakastatteko samanlailla kun esim kristityt tai melkeimpä minkä uskoiset vaan?
.
.
.
.
.
Mitä teette jos rakastettunne joutuu onnettomuuteen tms. ja tarvitsee verta. Teidän uskontohan kieltää sen.
Antaisitteko luvan vai olisitteko uskollisia uskonnollenne?
Koska itse kristittynä, (en kuitenkaan ole uskossa)
En voisi antaa rakkaimpani kuolla ikinä. Rakastan miestäni älyttömästi, ja jos jotain tapahtuisi hänelle, olisin valmis mihin vaan että hän selviäisi.
Sama pätee kaikkiin lähimpiini.
Älytöntä!!!!!
Kertokaa miten voitte antaa jonkun kuolla??
Voiko joku olla loppujen lopuksi niin vinksahatnut että luottaa yliluonnolliseen enemmän kuin normaaleihin realiteetteihin. Ei jumala korvaa menetettyä rakkautta!
.
.
.
.
.
Mitä teette jos rakastettunne joutuu onnettomuuteen tms. ja tarvitsee verta. Teidän uskontohan kieltää sen.
Antaisitteko luvan vai olisitteko uskollisia uskonnollenne?
Koska itse kristittynä, (en kuitenkaan ole uskossa)
En voisi antaa rakkaimpani kuolla ikinä. Rakastan miestäni älyttömästi, ja jos jotain tapahtuisi hänelle, olisin valmis mihin vaan että hän selviäisi.
Sama pätee kaikkiin lähimpiini.
Älytöntä!!!!!
Kertokaa miten voitte antaa jonkun kuolla??
Voiko joku olla loppujen lopuksi niin vinksahatnut että luottaa yliluonnolliseen enemmän kuin normaaleihin realiteetteihin. Ei jumala korvaa menetettyä rakkautta!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin kun se maailmanloppu tulee, sinne paratiisiinhan valitaan joku tietty määrä ihmisiä. Eli ei läheskään kaikki Jtodistajat mahdu sinne paratiisiin. Nehän sit kuolee meidän muiden mukana...??
Tuosta pohdinnasta on hyvä lähteä liikkeelle Raamattua ohessa apuna käyttäen.
ikuista elämää kenellekään ihmiselle. Ainoastaan Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin avulla se on mahdollista Jumalan ehdoilla, ei ihmisten ehdoilla.
Aiheesta lisää näissä web-sivuilla:
http://www.watchtower.org/languages/finnish/library/t16/article_01.htm
http://www.watchtower.org/languages/finnish/library/hb/article_05.htm
Vai sittenkin.Jos mun uskonto kieltäis toisen veren ottamisen, mä paskat välittäisin siitä! Mitä vaan ettei mun rakas kuolis.
En voi käsittää jtodistajia juuri tämän takia.
Te siis ette rakasta samanlailla.(?) Te rakastatte vain teidän uskontoa.
Teidän mielestä saatanan palvonta on sit kunnioitettava uskonto myös? spalvojat tappaa vauvoja ja ihmisiä kun saatana käskee ja velvottaa eri rituaaleissa.
eikö?
Jtodistajat rakastavat ITSEÄÄN ja tekevät mitä tahansa oman etunsa takia. He jopa tappavat lapsensa kunhan itse pääsisivät 'paratiisiin'.
Jtodistajat sanovat tottelevansa jumalansa käskyjä. Tosiasiassa he tottelevat pelonsekaisin tuntein vartiotornin käskyjä. He ovat itsekästä porukkaa, nämät jt:t.
Tiedätkö jonkun JT:n kuolleen verensiirron puutteeseen? Jos tiedät, mainitse väh. 2 tapausta.
Verensiirtoihinkin liittyy riskejä, kuten veren välityksellä tarttuvat taudit (esim. AIDS). Lisäksi inhimilliset erehdykset, esim. väärän veriryhmän veren antaminen ovat mahdollisia, ja mm. komplikaatiot. Verettömin menetelmin hoidettujen henkilöiden on myös huomattu paranevan nopeammin. Lääketiede kehittyy jatkuvasti, ja tarjoaa jo nyt paljon verettömiä hoitovaihtoehtoja. On kovin omituista, että väität verensiirrosta kieltäytymistä, hengenvaaralliseksi. Itse tunnen erään JT:n, jolle on tehty kolme ohitusleikkausta verettömästi, ja hengissä on edelleen.
Vartiotornin ja muiden veren käyttöä vastustavien tahojen legenda komplikaatiottomasta paranemisesta on liioiteltua legendaa. Jos hoitokustannuksissa säästetään koska toipumisajat ovat lyhyempiä ja lisäksi korvikeaineiden käyttö olisi mutkattomampaa (veriryhmistä ei tarvitse huolehtia ja korvikkeiden säilyttäminen on helpompaa ja halvempaa, sillä veri säilyy vain 42 vrk. jääkaapissa), niin miksi verta sitten ylipäätänsä käytetään, lisäksi potilaan terveys vaarantamalla? Ei tarvitse olla salapoliisi jotta voi huomata tällaisen legendan olevan liioiteltua.
Veren korvikeaineita käytetään pääasiallisesti erilaisten sairauksien hoidossa esim. jotkin maksasairaudet, eikä niitä ole vartavasten suunniteltu verensiirtoa korvaamaan.
Lähes kaikki käytettävät korvikkeet perustuvat joko perfluorokemikaaleihin tai sitten hemoglobiiniin.
Perfluorokemikaaleihin (pfc) perustuvien korvikkeiden sidokset ovat liian heikkoja sitoakseen hapen tarpeeksi hyvin, jotta se ehtisi kuljettaa hapen jokapaikkaan. Tämä saattaa aiheuttaa tukehtumisen tai hukkumisen tunnetta ja pahimmassa tapauksessa on hengenvaarallista. Esimerkiksi Yhdysvaltain armeijalla on huonoja kokemuksia haavoittuneiden ensiavusta veren korvikkeilla.
Markkinoilla olevat korvikkeet jotka eivät perustu perfluorokemikaaleihin perustuvat hemoglobiiniin, joka on otettu verestä. Näillä tuotteilla on omat riskinsä, kuten mm. verenpaineen nousemisen ja valtimotaudin riski
Lupaavimpia kehityksen alla olevia korvikkeita ovat aineet jotka perustuvat dodecafluoropentane emulsioon, mutta nämä ovat siis vasta kehitteillä.
Hyvin suunnitellussa leikkauksessa massiivisen verenvuodon riskit ovat pieniä ja näin ollen veren korvikkeita käytettäessä ollaan saatu hyviä tuloksia.
Onnettomuuksissa tapahtuneet verenvuodot ovat taas asia erikseen. Esimerkiksi auto-onnettomuudessa pahasti loukkantuneelle saatetaan joutua antamaan kymmeniä yksiköitä verta, ennen kuin veren vuoto ollaan saatu tyrehtymään. Potilaalle ei periaatteessa ole jäänyt omaa verta siis lainkaan. Aikuisen ihmisen veren määrä on noin 4 litraa ja yhden veriyksikön määrä on noin puoli litraa. Ihminen ei voi selvitä hengissä pelkillä korvikkeilla. Korvikkeita tosin on ainakin Yhdysvalloissa alettu kokeilla ambulansseissa, juuri oikean veren huonon säilyvyyden, vaikean varastoinnin ja eri veriryhmien vuoksi. Nämä korvikkeet toimivat kuitenkin pääasiallisesti vain plasmavolyymin kohottajina ja näin ollen estävät potilaan joutumista shokkiin, potilaalla on kuitenkin edelleen riski kuolla hapenpuutteen aiheuttamiin ongelmiin. Sairaalassa teho-osastolla potilaille kuitenkin annetaan oikeaa verta.
Luovutetut veriyksiköt ja plasmapoolit testataan mm. hepatiitti B viruksen sekä HIV ja hepatiitti C virusvasta-aineiden suhteen. HIV:n vasta-aineet näkyvät verikokeessa nykyteknologialla jo kahden viikon jälkeen tartunnasta. Haastattelulla tämäkin riski saadaan minimoitua.
Veren ja verituotteiden mikrobiturvallisuus ei kuitenkaan ole täydellinen ja voivat näin ollen aiheuttaa potilaalle pienen riskin.
Ainakaan Suomessa ei ole verensiirron yhteydessä tarttunut HIV:tä ainakaan 80-luvun puolivälin jolloin luovutetusta verestä alettiin kokeita ottamaan. Tilanne on suurinpiirtein samanlainen muissakin hyvinvointiyhteiskunnissa.
Mikäli edellä on virheitä niin varmasti joku viisaampi osaa niistä huomauttaa. Mikäli jolla kulla on tietoa HIV tartunnoista verensiirron välityksellä, niin ilmoittakaa tapausten määrä, paikka ja aika, sillä suurin osa näistä tartunnoista tapahtui ajalla ennen HIV:n tutkimusta.
Edelleen ihmettelen miksi verta käytettäisiin kaiken tämän hankaluuden ja kulujen jälkeen mikäli verenkorvaavat tuotteet olisivat niin mainioita, kuin jotkut tahot antavat ymmärtää?
Näin siis parempia aikoja odotellessa.
>>On kovin omituista, että väität verensiirrosta kieltäytymistä, hengenvaaralliseksi
Miten ihmeessä verensiirrosta kieltäytyminen pelasti hänen henkensä? Mihin hän olisi kuollut jos hän olisi ottanut verta?
pari raamatun kohtaa kirkko raamatusta: 1.moos.9:4 : älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.
ja muita:
3.moos.7:26
3.moos.17:11
3.moos.17:13
3.moos.17:14
4.moos.35:33
ja niitä löytyy vielä vaikka kuinka raamatusta kun katsoo takaanta sanan: veri
..VT:ssä kielletään verisen lihan syönti... mitäs tekemistä sillä onkaan verenluovutuksen ja verensiirron (=elimensiirto) kanssa? Ja samaan hengenvetoon kielletään muuten myös kaiken rasvan syöminen. Jotain epäjohdonmukaisuutta, eikö vain, siis ei VT:ssä vaan jehovan todistajien opissa?
Kysy lääkäreiltä moniko heistä itse ottaisi verensiirron tai vaihtoehtoisen hoidon!
Uskon sen avartavan näkemyksiäsi verensiirroista!
on kehunut että jos jehovan todistajia ei olisi heidän pitäisi keksiä heidät. kun he ovat pystyneet keksimään leikaukesn ilman verta. leikkauksesa jossa käytetään vierasta verta on monet riskit saada jokin sukupuolinen tauti, aids, hepatiitti ynnä muita sillä ne eivät näy heti veresse kun on tutkittu. kestää vikkoja ennen kuinne tulevat näkyviin.
Vartiotornin ja muiden veren käyttöä vastustavien tahojen legenda komplikaatiottomasta paranemisesta on liioiteltua legendaa. Jos hoitokustannuksissa säästetään koska toipumisajat ovat lyhyempiä ja lisäksi korvikeaineiden käyttö olisi mutkattomampaa (veriryhmistä ei tarvitse huolehtia ja korvikkeiden säilyttäminen on helpompaa ja halvempaa, sillä veri säilyy vain 42 vrk. jääkaapissa), niin miksi verta sitten ylipäätänsä käytetään, lisäksi potilaan terveys vaarantamalla? Ei tarvitse olla salapoliisi jotta voi huomata tällaisen legendan olevan liioiteltua.
Veren korvikeaineita käytetään pääasiallisesti erilaisten sairauksien hoidossa esim. jotkin maksasairaudet, eikä niitä ole vartavasten suunniteltu verensiirtoa korvaamaan.
Lähes kaikki käytettävät korvikkeet perustuvat joko perfluorokemikaaleihin tai sitten hemoglobiiniin.
Perfluorokemikaaleihin (pfc) perustuvien korvikkeiden sidokset ovat liian heikkoja sitoakseen hapen tarpeeksi hyvin, jotta se ehtisi kuljettaa hapen jokapaikkaan. Tämä saattaa aiheuttaa tukehtumisen tai hukkumisen tunnetta ja pahimmassa tapauksessa on hengenvaarallista. Esimerkiksi Yhdysvaltain armeijalla on huonoja kokemuksia haavoittuneiden ensiavusta veren korvikkeilla.
Markkinoilla olevat korvikkeet jotka eivät perustu perfluorokemikaaleihin perustuvat hemoglobiiniin, joka on otettu verestä. Näillä tuotteilla on omat riskinsä, kuten mm. verenpaineen nousemisen ja valtimotaudin riski
Lupaavimpia kehityksen alla olevia korvikkeita ovat aineet jotka perustuvat dodecafluoropentane emulsioon, mutta nämä ovat siis vasta kehitteillä.
Hyvin suunnitellussa leikkauksessa massiivisen verenvuodon riskit ovat pieniä ja näin ollen veren korvikkeita käytettäessä ollaan saatu hyviä tuloksia.
Onnettomuuksissa tapahtuneet verenvuodot ovat taas asia erikseen. Esimerkiksi auto-onnettomuudessa pahasti loukkantuneelle saatetaan joutua antamaan kymmeniä yksiköitä verta, ennen kuin veren vuoto ollaan saatu tyrehtymään. Potilaalle ei periaatteessa ole jäänyt omaa verta siis lainkaan. Aikuisen ihmisen veren määrä on noin 4 litraa ja yhden veriyksikön määrä on noin puoli litraa. Ihminen ei voi selvitä hengissä pelkillä korvikkeilla. Korvikkeita tosin on ainakin Yhdysvalloissa alettu kokeilla ambulansseissa, juuri oikean veren huonon säilyvyyden, vaikean varastoinnin ja eri veriryhmien vuoksi. Nämä korvikkeet toimivat kuitenkin pääasiallisesti vain plasmavolyymin kohottajina ja näin ollen estävät potilaan joutumista shokkiin, potilaalla on kuitenkin edelleen riski kuolla hapenpuutteen aiheuttamiin ongelmiin. Sairaalassa teho-osastolla potilaille kuitenkin annetaan oikeaa verta.
Luovutetut veriyksiköt ja plasmapoolit testataan mm. hepatiitti B viruksen sekä HIV ja hepatiitti C virusvasta-aineiden suhteen. HIV:n vasta-aineet näkyvät verikokeessa nykyteknologialla jo kahden viikon jälkeen tartunnasta. Haastattelulla tämäkin riski saadaan minimoitua.
Veren ja verituotteiden mikrobiturvallisuus ei kuitenkaan ole täydellinen ja voivat näin ollen aiheuttaa potilaalle pienen riskin.
Ainakaan Suomessa ei ole verensiirron yhteydessä tarttunut HIV:tä ainakaan 80-luvun puolivälin jolloin luovutetusta verestä alettiin kokeita ottamaan. Tilanne on suurinpiirtein samanlainen muissakin hyvinvointiyhteiskunnissa.
Mikäli edellä on virheitä niin varmasti joku viisaampi osaa niistä huomauttaa. Mikäli jolla kulla on tietoa HIV tartunnoista verensiirron välityksellä, niin ilmoittakaa tapausten määrä, paikka ja aika, sillä suurin osa näistä tartunnoista tapahtui ajalla ennen HIV:n tutkimusta.
Edelleen ihmettelen miksi verta käytettäisiin kaiken tämän hankaluuden ja kulujen jälkeen mikäli verenkorvaavat tuotteet olisivat niin mainioita, kuin jotkut tahot antavat ymmärtää?
Näin siis parempia aikoja odotellessa.