Kertomus Matista, joka yritti pelastaa tuomarin palavan talon
Matti oli kotoisin pohjanmaalta ja kunnon yrittäjä. Takana oli kymmenien vuosien yrittäjätaival eikä mieleen tullut mahdollisuus läheisen ystävän suorittamasta petoksesta. Petos oli paljastanut vasta hiljattain – tai oikeastaan yrityskauppojen jälkeen. Ne kaupat hoiti hänen hyvä entinen ystävänsä, hyvä ja asiallinen lakimies, joka teki vielä Matille sen viimeisen suuren palveluksen.
Matti asui nyt työparakissa ja naapurina hänellä oli maahan saapunut emigrantti. Tuo ulkomaalainen naapuri vihasi yhdysvaltoja ja kapitalismia, joka oli saanut aikaan niin paljon pahaa. Onneksi ulkomaan asukille oli järjestynyt suomesta työtä, sillä Matti tiesi, ettei työn saanti ollut kovin helppoa. Ei etenkään heille, jotka osaavat laskea mitä Suomessa eläminen maksaa. Olipa Matti siinä sivussa katsonut Suomen siirtolaishakemuksenkin lävitse ja miettinyt samalla hiljaa itsekseen pitäisikö hänen sittenkin vielä vanhoilla päivillä matkustaa pois omasta maastaan sen tähden, että sosialistit näyttävät pyörittävän maata miten sattuu.
Edellinen Matin asukki oli Venäjän kansalainen ja muistutti monella tapaa muita aiempia asukkeja; heidän valtiossaan oli kaikkea, eikä mitään kuulemma puuttunut. ”Mitäs sitten tänne tulit, jos teillä asiat siellä niin hyvin ovat?” oli Matin tehnyt mieli useasti heiltä kysyä, mutta Matti ymmärsi lukea rivien välistä. Aikansa asiaa pohdittuaan oli hän saanut ainakin toisen tunnustamaan, ettei kotimaassa asiat olleet kuitenkaan niin hyvin hänen kannalta kuin olla voisivat, ja sen tähden oli onnea lähdettävä etsimään toisaalta. ”Kovaanpa paikkaa eksyit” oli Matti ajatellut heidän osalta, mutta onneksi sosialistinen Suomi oli onnistunut työllistämään heidän kunnan palvelukseen – eihän siellä kukaan muu taida enää työtä tehdäkään. Mattikin oli ajatellut anoa kunnan palvelukseen, mutta muisti, ettei sinne ole sinisellä puoluekirjalla asiaa.
Samalla Matti muisteli lävitse kaikki ne ihmiset, jotka olivat jääneet ilman lämmintä ateriaa Suomen valtion järjestellessä ulkomaalaisten asiat, risti kätensä ja kiitti Jumalaa Euroopan unionin ruoka-avusta, jonka avulla Suomalaiset olivat pärjänneet venäläismielistä miehittäjää vastaan. Suomen miettiessä ”pitäisikö 300.000 työtöntä eliminoida, tuoda 40.000 siirtolaista ja kiihdyttää syrjintäohjelmaa” olivat onneksi käyneet täällä Suomessa sieltä Euroopasta katsomassa tilanteen paikan päällä.
”On se vain kumma asia tämä Tsunami, sillä se saa liikkeelle jo Suomen presidentinkin” mietti Matti ja jatkoi ”onkohan sillä siellä Thaimaassa mökki, vai pelkääkö se seksiturismin kuolevan” ja lopetti ajatuksensa lauseeseen ”onneksi rahaa on heille lähettää, vaikka omat näkevät nälkää venäläismielisten väärien tuomioiden ja kommunistipoliisin takia”. Niillä on kai kiire sen takia, ettei vaan menisi hyvä lomakohde ohitse suun. Jossainhan sitä Suomalaisenkin täytyy matkailla, kun rakas kotimaa ei karjalaisille enää riitä. Sen verran oikeudenmukainen Matti kuitenkin on, että teki yhden linjauksen ”olisipa Jumala älynnyt säästää sieltä säästämisen arvoiset, kyllä ne muut olisi joutaneet huuhtoutumaan”.
Oli jo talvinen ilta ja Matti päätti käydä vielä katsomassa miten hänen tuomariystävänsä voi. Koska varat olivat vähissä, matkaa jonkin verran ja bensa hinta ylhäällä, niin Matista oli tullut säästäväinen.
Olipa Matti laskenut tämän päivän keikan hinnaksi tuleen viisi eroa. Sillä hinnalla hän sai kaksi 1,5 litran pullollista bensiiniä matkaa varten. Onneksi kotoa löytyi vielä kananmunia, pesujauhetta ja tapettiliisteriä. Lopuksi kiedottiin ympärille vanhan ajan jalkarätit, ettei päässyt vilu matkalla yllättämään. ”Pääseeköhän tällä taivaaseen asti?” oli Matti miettinyt muistellessaan ”Jeesus pelastaa” autotarraa.
Yllätys oli suuri Matin päästyä perille, sillä tuomarin talo vaikutti olevan tulessa. Aivan kuin se olisi ollut jonkun palopommin jäljiltä. Kaksi ikkunaa oli rikki. Onneksi itse tuomari taisi nukkua, vai oliko peräti poissa kotoa. ”Nyt taisi tulla turha reissu” tuumi Matti. Eihän tämä bensamäärä riitä mihinkään. Milläs nyt sitten kotiin palataan. Taitaa tulla kävelyreissu tälläkin kerralla. Jos painattaisin EI VIRKA-AIKANA KOTONA tai LOMALLA-kyltin, niin olisin rikas mies Matti tuumi.
Palattuaan kotiin Mattia väsytti koko turha reissu. Hän päätti tehdä itselleen iltamyssyn; otti kananmunan ja sekoitti sekaan tomaattipyreetä, lisäsi hieman pippuria ja lopuksi raakaa vodkaa. ”Onpa siinä Molotovit kerrakseen” ajatteli Matti ennen lasinsa kaatamista. ”Taitaa olla sitten jälleen yksi päivä takanapäin. On se vaan ihmeellinen asia tuo ihmisluoto, kun ei se millään ota opiksi ennen kuin on myöhäistä.” vatsakatarin vaivaama Matti tuumi ja painui nukkumaan.
Mikä oli tarinan opetus? Sosialistisessa valtiossa bensiini on niin kallista, ettei sitä ole vara tuhlata.
Matti oli kotoisin pohjanmaalta ja kunnon yrittäjä. Takana oli kymmenien vuosien yrittäjätaival eikä mieleen tullut mahdollisuus läheisen ystävän suorittamasta petoksesta. Petos oli paljastanut vasta hiljattain – tai oikeastaan yrityskauppojen jälkeen. Ne kaupat hoiti hänen hyvä entinen ystävänsä, hyvä ja asiallinen lakimies, joka teki vielä Matille sen viimeisen suuren palveluksen.
Matti asui nyt työparakissa ja naapurina hänellä oli maahan saapunut emigrantti. Tuo ulkomaalainen naapuri vihasi yhdysvaltoja ja kapitalismia, joka oli saanut aikaan niin paljon pahaa. Onneksi ulkomaan asukille oli järjestynyt suomesta työtä, sillä Matti tiesi, ettei työn saanti ollut kovin helppoa. Ei etenkään heille, jotka osaavat laskea mitä Suomessa eläminen maksaa. Olipa Matti siinä sivussa katsonut Suomen siirtolaishakemuksenkin lävitse ja miettinyt samalla hiljaa itsekseen pitäisikö hänen sittenkin vielä vanhoilla päivillä matkustaa pois omasta maastaan sen tähden, että sosialistit näyttävät pyörittävän maata miten sattuu.
Edellinen Matin asukki oli Venäjän kansalainen ja muistutti monella tapaa muita aiempia asukkeja; heidän valtiossaan oli kaikkea, eikä mitään kuulemma puuttunut. ”Mitäs sitten tänne tulit, jos teillä asiat siellä niin hyvin ovat?” oli Matin tehnyt mieli useasti heiltä kysyä, mutta Matti ymmärsi lukea rivien välistä. Aikansa asiaa pohdittuaan oli hän saanut ainakin toisen tunnustamaan, ettei kotimaassa asiat olleet kuitenkaan niin hyvin hänen kannalta kuin olla voisivat, ja sen tähden oli onnea lähdettävä etsimään toisaalta. ”Kovaanpa paikkaa eksyit” oli Matti ajatellut heidän osalta, mutta onneksi sosialistinen Suomi oli onnistunut työllistämään heidän kunnan palvelukseen – eihän siellä kukaan muu taida enää työtä tehdäkään. Mattikin oli ajatellut anoa kunnan palvelukseen, mutta muisti, ettei sinne ole sinisellä puoluekirjalla asiaa.
Samalla Matti muisteli lävitse kaikki ne ihmiset, jotka olivat jääneet ilman lämmintä ateriaa Suomen valtion järjestellessä ulkomaalaisten asiat, risti kätensä ja kiitti Jumalaa Euroopan unionin ruoka-avusta, jonka avulla Suomalaiset olivat pärjänneet venäläismielistä miehittäjää vastaan. Suomen miettiessä ”pitäisikö 300.000 työtöntä eliminoida, tuoda 40.000 siirtolaista ja kiihdyttää syrjintäohjelmaa” olivat onneksi käyneet täällä Suomessa sieltä Euroopasta katsomassa tilanteen paikan päällä.
”On se vain kumma asia tämä Tsunami, sillä se saa liikkeelle jo Suomen presidentinkin” mietti Matti ja jatkoi ”onkohan sillä siellä Thaimaassa mökki, vai pelkääkö se seksiturismin kuolevan” ja lopetti ajatuksensa lauseeseen ”onneksi rahaa on heille lähettää, vaikka omat näkevät nälkää venäläismielisten väärien tuomioiden ja kommunistipoliisin takia”. Niillä on kai kiire sen takia, ettei vaan menisi hyvä lomakohde ohitse suun. Jossainhan sitä Suomalaisenkin täytyy matkailla, kun rakas kotimaa ei karjalaisille enää riitä. Sen verran oikeudenmukainen Matti kuitenkin on, että teki yhden linjauksen ”olisipa Jumala älynnyt säästää sieltä säästämisen arvoiset, kyllä ne muut olisi joutaneet huuhtoutumaan”.
Oli jo talvinen ilta ja Matti päätti käydä vielä katsomassa miten hänen tuomariystävänsä voi. Koska varat olivat vähissä, matkaa jonkin verran ja bensa hinta ylhäällä, niin Matista oli tullut säästäväinen.
Olipa Matti laskenut tämän päivän keikan hinnaksi tuleen viisi eroa. Sillä hinnalla hän sai kaksi 1,5 litran pullollista bensiiniä matkaa varten. Onneksi kotoa löytyi vielä kananmunia, pesujauhetta ja tapettiliisteriä. Lopuksi kiedottiin ympärille vanhan ajan jalkarätit, ettei päässyt vilu matkalla yllättämään. ”Pääseeköhän tällä taivaaseen asti?” oli Matti miettinyt muistellessaan ”Jeesus pelastaa” autotarraa.
Yllätys oli suuri Matin päästyä perille, sillä tuomarin talo vaikutti olevan tulessa. Aivan kuin se olisi ollut jonkun palopommin jäljiltä. Kaksi ikkunaa oli rikki. Onneksi itse tuomari taisi nukkua, vai oliko peräti poissa kotoa. ”Nyt taisi tulla turha reissu” tuumi Matti. Eihän tämä bensamäärä riitä mihinkään. Milläs nyt sitten kotiin palataan. Taitaa tulla kävelyreissu tälläkin kerralla. Jos painattaisin EI VIRKA-AIKANA KOTONA tai LOMALLA-kyltin, niin olisin rikas mies Matti tuumi.
Palattuaan kotiin Mattia väsytti koko turha reissu. Hän päätti tehdä itselleen iltamyssyn; otti kananmunan ja sekoitti sekaan tomaattipyreetä, lisäsi hieman pippuria ja lopuksi raakaa vodkaa. ”Onpa siinä Molotovit kerrakseen” ajatteli Matti ennen lasinsa kaatamista. ”Taitaa olla sitten jälleen yksi päivä takanapäin. On se vaan ihmeellinen asia tuo ihmisluoto, kun ei se millään ota opiksi ennen kuin on myöhäistä.” vatsakatarin vaivaama Matti tuumi ja painui nukkumaan.
Mikä oli tarinan opetus? Sosialistisessa valtiossa bensiini on niin kallista, ettei sitä ole vara tuhlata.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Antaa talon palaa jos on palaakseen. Mutta ensi kerralla ei enää hyysätä muualta muuttaneita pummeja eikä itse asiassa itse tuomariakaan ellei tuomitse kansan oikeustajun mukaisesti.
Hyvin vaikea sano, kun en tiedä millainen pummi olet, joten jätän vastauksen tältä osin väliin. Koska asiani olen tutkinut, niin vastaus on sama sinulle kuin muille; ammun asellani kohti tappamistarkoituksessa epäselvien asioiden osalta. Sen verran enemmän olen tuomarinarvoon jo opintoviikkoja kerännyt.
Pahin pummikasti ovat lakimiehet, jotka naivat edellisen vaimoni saatuaan hänet ensin eroo minusta. Käyttivät omaisuuttani omien talojensa ja autojensa maksamiseen, sitten ottivat entisestä vaimostani jalkavaimo eli tekivät huoran. Toisen rahalla on kiva leikkiä, kunnes kuolema tulee vastaan. Ja nyt se kävelee teitä jokaista kohti yhtä varmasti, kuin kuiva ruuti palaa.
Suosittelen osallenne vain tappamista ainoksi oikeaksi tavaksi saattaa asia päätökseen.
Kusettakaa jotain muuta.
....miten tuo tekstisi liittyy Valtakunnanjohtaja Siitoimeen ja hanen perintoon?
Ei mitenkaan.
Tama palsta on "Isanmaallisuus" ja luonnollisesti Valtakunnanjohtajasta on kyse.