Teksti on suora lainaus seuraavasta osoitteesta: http://www.helsinki.fi/~kkilpine/sivari.html
”Virallisesti erityistyölaitos oli tarkoitettu niille aseettomille, jotka eivät suostu palveluun armeijassa eivätkä siviilihallinnon aloilla. Kun näitä kieltäytyjiä ei käytännössä ollut muita kuin Jehovan todistajat, niin kyseessä oli heille räätälöity ratkaisu.
Olot Karvialla olivat karmivat. Palveluksesta kieltäytyneet, joita oli lähes 95% laitoksessa palvelevista, määrättiin pakkotyöhön, mikä tuplasi 16 kuukauden palvelusajan kahteen ja puoleen vuoteen. Tilat olivat ahtaat, 5 x 5 metrin huoneissa asui 8 - 10 miestä. Käymälänä toimi huoneen nurkassa sijainnut vanerikoppi ja sinne tuotu muoviämpäri. Haju oli sietämätön. Lämmitys oli niin heikkoa, että talvisin lattialla ollut vesi jäätyi.
Valoa toi yksi 60 W hehkulamppu, joka rajoitti lukemista, samoin kuin se, ettei asukeilla saanut olla kerrallaan hallussa kuin kymmenen kirjaa. Myöskään vessapaperia ei laitoksen puolesta saatu, vaan se oli tilattava omalla kustannuksella. Tilauskirjettä ei sentään laskettu niihin neljään kirjeeseen, jotka kullakin kieltäytyjällä oli kuukaudessa oikeus lähettää.
Ohjesäännön mukaan ulkoiluun oli varattu 2-4 tuntia vuorokaudessa, mutta laitoksen johtaja supisti ajan tuntiin. Vierailuaikaa lähiomaisille oli tunti viikossa. Lomaa sai perheessä sattuneen kuolemantapauksen vuoksi, mutta esimerkiksi oman lapsen syntymä ei ollut lomaperuste. Avioliiton solmimista varten saattoi loppuaikoina saada lomaa viisi päivää, mitkä sitten lisättiin palveluksen loppuun.
Myös ruoasta ja hygieniasta säästettiin. Maitoa jatkettiin vedellä ja samaa ruokaa saatettiin syöttää asukeille lähes koko viikon ajan. Ilman omia vitamiinipillereitä laitokseen suljettujen terveydentila olisi todennäköisesti huonontunut vielä entisestään. Lääkäri kävi kierroksella kerran kuussa laitoksen johtajan opastuksella, mutta nämä vierailut jäivät useimmiten nimellisiksi.
Karvian olot tulivat julkisuuteen 60-luvun puolessavälissä ja lehdistö nimesi paikan pian keskitysleiriksi, mikä ei paljoa todellisuudesta poikennutkaan. Presidentti Kekkonen vieraili laitoksessa ja edesautti osaltaan laitoksen sulkemista.
Jehovan todistajien piinaaminen sai kuitenkin jatkua aina vuoden 1969 puoleen väliin saakka, ennenkuin Karvian erikoistyölaitos uuden lain myötä vihdoin suljettiin. Laitoksen lakkauttamista oli tosin ehdotettu jo vuonna 1966, mutta ehdotus jäi byrokratian rattaisiin. ”
Näin siis meillä täällä demokraattisessa Suomessa vielä 60 -luvulla. Mitäköhän siellä EU:n oikeusistuimessa ajateltaisiin, jos olisivat nähneet meikäläisen tavan hoitaa tosinajattelijat. Siviilipalvelusta suorittavien tilanne on nykyään huomattavasti parempi, mutta kiitos siitä kuuluu vain ja ainoastaan niille, jotka ovat tapelleet pasifistisen vaihtoehdon puolesta ja vastustaneet suomalaista totalitääristä valtion virkakoneistoa.
”Virallisesti erityistyölaitos oli tarkoitettu niille aseettomille, jotka eivät suostu palveluun armeijassa eivätkä siviilihallinnon aloilla. Kun näitä kieltäytyjiä ei käytännössä ollut muita kuin Jehovan todistajat, niin kyseessä oli heille räätälöity ratkaisu.
Olot Karvialla olivat karmivat. Palveluksesta kieltäytyneet, joita oli lähes 95% laitoksessa palvelevista, määrättiin pakkotyöhön, mikä tuplasi 16 kuukauden palvelusajan kahteen ja puoleen vuoteen. Tilat olivat ahtaat, 5 x 5 metrin huoneissa asui 8 - 10 miestä. Käymälänä toimi huoneen nurkassa sijainnut vanerikoppi ja sinne tuotu muoviämpäri. Haju oli sietämätön. Lämmitys oli niin heikkoa, että talvisin lattialla ollut vesi jäätyi.
Valoa toi yksi 60 W hehkulamppu, joka rajoitti lukemista, samoin kuin se, ettei asukeilla saanut olla kerrallaan hallussa kuin kymmenen kirjaa. Myöskään vessapaperia ei laitoksen puolesta saatu, vaan se oli tilattava omalla kustannuksella. Tilauskirjettä ei sentään laskettu niihin neljään kirjeeseen, jotka kullakin kieltäytyjällä oli kuukaudessa oikeus lähettää.
Ohjesäännön mukaan ulkoiluun oli varattu 2-4 tuntia vuorokaudessa, mutta laitoksen johtaja supisti ajan tuntiin. Vierailuaikaa lähiomaisille oli tunti viikossa. Lomaa sai perheessä sattuneen kuolemantapauksen vuoksi, mutta esimerkiksi oman lapsen syntymä ei ollut lomaperuste. Avioliiton solmimista varten saattoi loppuaikoina saada lomaa viisi päivää, mitkä sitten lisättiin palveluksen loppuun.
Myös ruoasta ja hygieniasta säästettiin. Maitoa jatkettiin vedellä ja samaa ruokaa saatettiin syöttää asukeille lähes koko viikon ajan. Ilman omia vitamiinipillereitä laitokseen suljettujen terveydentila olisi todennäköisesti huonontunut vielä entisestään. Lääkäri kävi kierroksella kerran kuussa laitoksen johtajan opastuksella, mutta nämä vierailut jäivät useimmiten nimellisiksi.
Karvian olot tulivat julkisuuteen 60-luvun puolessavälissä ja lehdistö nimesi paikan pian keskitysleiriksi, mikä ei paljoa todellisuudesta poikennutkaan. Presidentti Kekkonen vieraili laitoksessa ja edesautti osaltaan laitoksen sulkemista.
Jehovan todistajien piinaaminen sai kuitenkin jatkua aina vuoden 1969 puoleen väliin saakka, ennenkuin Karvian erikoistyölaitos uuden lain myötä vihdoin suljettiin. Laitoksen lakkauttamista oli tosin ehdotettu jo vuonna 1966, mutta ehdotus jäi byrokratian rattaisiin. ”
Näin siis meillä täällä demokraattisessa Suomessa vielä 60 -luvulla. Mitäköhän siellä EU:n oikeusistuimessa ajateltaisiin, jos olisivat nähneet meikäläisen tavan hoitaa tosinajattelijat. Siviilipalvelusta suorittavien tilanne on nykyään huomattavasti parempi, mutta kiitos siitä kuuluu vain ja ainoastaan niille, jotka ovat tapelleet pasifistisen vaihtoehdon puolesta ja vastustaneet suomalaista totalitääristä valtion virkakoneistoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan oikein toimittu.
Pitää lähteä siitä että jos ei ole valmis maataan puolustamaan niin sitten ei ole valmis maassa asumaan.
Nykyinen yhteiskunta pitäisi jakaa kahtia puolustavaan täysvaltaiseen luokkaan eli nykyisiin aselvelvollisiin ja orjaluokkaan eli nykyisiin sivareihin. Orjia voitaisiin myydä markkinoilla. Orjilla ei olisi oikeutta äänestää.
Orjat ovat yhteiskunnan pohjasakkaa.
OLEVASI YHTEISKUNNAN ORJA?
On se hyvä että nykyisin on tälläinen käsite kuin "mielipidevanki" niin kaikki maailman lintsarin ja joutoäijät voivat piiloutua sen taakse. Eikös voitais perustaa liikettä jossa tehtäis vaikka pimeää työtä ja kun verottaja käy kiinni niin nämä pimeän työn tekijät sanoisi vaan että heitä vainotaan heidän mielipiteen takia, he kun vastustavat veroja. Vastaavaa voisi soveltaa tyyppeihin jotka kaupungeilla ja kapakoissa rahjäävät ja kuseksivat ja oksentelevat nurkkiin. Kun heidät viedään pahnoille he ovatkin "mielipidevankeja"!