Elämme maailmassa. Voimme valita elämmekö maa:sta vai ilma:sta. Etsimmekö maallista vai henkistä. Kumpaan turvaamme. Kumman katsomme olevan pysyvämpää.
Nyt tarvitsemme rukousta, kääntymistä hyvän puoleen sydämessämme. Ajatelkaamme rakkautta ja hyvyyttä, sitä maailma tänä päivänä kuin muulloinkin tarvitsee: Meiltä hyviä ajatuksia. Luottakaamme siihen, että kaikki menee juuri niin kuin on tarkoitettukin. Löytäkäämme sydämestämme myötätunto ja armahtavaisuus kaikkia elollisia kohtaan, sillä ne ovat meitä itseämme. Kaiken hyväksyessämme voimme vapauttaa itsemmekin niistä. Niistä tulee tarpeettomia.
Katselkaamme kaikkea tarkkaavaisesti ja ottakaamme opiksi. Kaikella on meille jotain kerrottavaa. Mitä hyödyttää taistella niitä vastaan? Siten vain lisäämme niiden valtaa itsessämme.
Vaikka kaikki tuntuu musertuvan ja kaatuvan jää jäljelle jotain mikä on. Sieltä löydämme luottamuksen ja rakkauden, sen pysyvän. Kaiken ikävän ja ruman alla on rakkaus ja hyvyys ja kauneus.
Jos kotona on sekaista, et saa siistiä sullomalla kaikkea komeroon. Näennäisesti kyllä, mutta entäs kun komerot alkaa olla täynnä. Joskus nekin täytyy raivata. Meissä itsessämmekin on tällainen "komero", johon sullomme kaikki negatiiviset tunteet, ikäänkuin pois silmistä, mutta valitettavasti niin ne ei mene pois mielestä, vaan vaikuttavat käyttäytymiseen mitä kummallisimmilla tavoilla. Kielteiset tunteet ohjaavat meitä sinne, jos haluamme vapautua niistä. Ja niitä on katseltava ilman tuomitsemista. Hyväksyä kaikki mitä elämä eteen tuo ilman tuomiota, ymmärtää että ne ovat olemassa, jotta löytäisimme rakkauden. Voimme toimia hyvän puolesta, mutta emme pahaa vastaan. Voimme toimia lisätäksemme rakkautta maailmaan, mutta emme vastustaaksemme pahaa. Niissä on toiminnan ajatuksen ero. Hyvällä saa hyvää ja pahalla pahaa.
Ajatuksemme ovat luovia, muistakaamme se. Sytytän kynttilän, tuokoon se vähän lisää valoa maailmaan ja muistuttakoon meitä siitä valosta ja rakkaudesta mikä meissä on.
Nyt tarvitsemme rukousta, kääntymistä hyvän puoleen sydämessämme. Ajatelkaamme rakkautta ja hyvyyttä, sitä maailma tänä päivänä kuin muulloinkin tarvitsee: Meiltä hyviä ajatuksia. Luottakaamme siihen, että kaikki menee juuri niin kuin on tarkoitettukin. Löytäkäämme sydämestämme myötätunto ja armahtavaisuus kaikkia elollisia kohtaan, sillä ne ovat meitä itseämme. Kaiken hyväksyessämme voimme vapauttaa itsemmekin niistä. Niistä tulee tarpeettomia.
Katselkaamme kaikkea tarkkaavaisesti ja ottakaamme opiksi. Kaikella on meille jotain kerrottavaa. Mitä hyödyttää taistella niitä vastaan? Siten vain lisäämme niiden valtaa itsessämme.
Vaikka kaikki tuntuu musertuvan ja kaatuvan jää jäljelle jotain mikä on. Sieltä löydämme luottamuksen ja rakkauden, sen pysyvän. Kaiken ikävän ja ruman alla on rakkaus ja hyvyys ja kauneus.
Jos kotona on sekaista, et saa siistiä sullomalla kaikkea komeroon. Näennäisesti kyllä, mutta entäs kun komerot alkaa olla täynnä. Joskus nekin täytyy raivata. Meissä itsessämmekin on tällainen "komero", johon sullomme kaikki negatiiviset tunteet, ikäänkuin pois silmistä, mutta valitettavasti niin ne ei mene pois mielestä, vaan vaikuttavat käyttäytymiseen mitä kummallisimmilla tavoilla. Kielteiset tunteet ohjaavat meitä sinne, jos haluamme vapautua niistä. Ja niitä on katseltava ilman tuomitsemista. Hyväksyä kaikki mitä elämä eteen tuo ilman tuomiota, ymmärtää että ne ovat olemassa, jotta löytäisimme rakkauden. Voimme toimia hyvän puolesta, mutta emme pahaa vastaan. Voimme toimia lisätäksemme rakkautta maailmaan, mutta emme vastustaaksemme pahaa. Niissä on toiminnan ajatuksen ero. Hyvällä saa hyvää ja pahalla pahaa.
Ajatuksemme ovat luovia, muistakaamme se. Sytytän kynttilän, tuokoon se vähän lisää valoa maailmaan ja muistuttakoon meitä siitä valosta ja rakkaudesta mikä meissä on.
Vastaukset 34
Vanhimmat
En luultavasti ymmärrä ollenkaan, mistä puhut.
'Hyvä' ja 'paha' ovat abstrakteja ilmaisuja, jos niitä ei sijoiteta reaalielämään, jonkun ihmisen, yhteisön tms. toimia tai ominaisuuksia kuvaamaan. Sittenkin löytyy subjektiivisiä eroja kun 'hyviä' ja 'pahoja' erotellaan toisistaan.
>> Voimme toimia hyvän puolesta, mutta emme pahaa vastaan. Voimme toimia lisätäksemme rakkautta maailmaan, mutta emme vastustaaksemme pahaa. Niissä on toiminnan ajatuksen ero. Hyvällä saa hyvää ja pahalla pahaa. >>
Kärjistetty esimerkki:
Saksan kansa on tuntenut kollektiivistä syyllisyyttä jo 60v koska kukaan ei ottanut Hitleriä hengiltä jo 30-luvulla. Yksi ainoa 'pahaa' vastaan toiminut ihminen olisi muuttanut historian kulun, millaiseksi, sitä emme saa koskaan tietää.
Juutalaisia on melko suorasanaisesti syytelty lammasmaisuudesta ja pidetty sitä kautta osasyyllisinä omaan kohtaloonsa.
Pahaa on vastustettava, ei vielä suuremmalla pahalla mutta riittävän ajoissa, kunkin omantuntonsa mukaisesti. Ristiriitojen sattuessa menee monen etu yhden ihmisen edun edelle.
voisi olla esimerkki meille ihmisestä joka toimii tuodakseen hyvyyttä maailmaan. Ei hän taistele pahaa vastaan. Ajatelkaamme mikä ero on hänen toimintansa aiheuttamassa ajatuksissa joita se herättää kanssaihmisissä ja taas jonkun ketä vastustaa kauheasti kaikkea väärää mikä aiheuttaa huonoja oloja ihmisille. Äiti Teresa näyttää, että on hyvyyttä ja me voimme itse kukin auttaa toisia, kun taas vastustajat saavat ihmiset lukkiutumaan, ei voi mitään, mahdotonta, kyl se on nii väärin, maailma on paha etc.
Voisiko parisuhdetta peilata isompiin maailmankriiseihin? Siinä olisi kuitenkin helpommin nähtävissä näiden toimintojen erot. Et voi muuttaa kumppaniasi väkisin, vastustamalla hänen vikojaan, saat niin vain toisesta entistä pahemman vastustajan. On katsottava itseensä, muutettava itseään ensin. Vaikka näkemään toisen hyvät puolet ja tuomalla niitä esiin. Lisäämällä toisen luottamusta omaan hyvyyteensä. Niin saa toisesta esiin paremmat puolet. Monesti erotaan, kun todetaan että toinen ei muutu! Vaan kuinkas käykään? Hyvin usein tulee karhu vastaan kun lähtee sutta pakoon. Joskus on silti parempi lähteä, mutta opiksi kannattaa silloinkin ottaa, miksi juuri minulle kävi näin, miksi juuri minulle tuli tuollainen puoliso, mitä hän minulle voisi kertoa?
Meniköhän vielä enempi hepreaksi? Tai vastasinko ollenkaan kysymykseesi?
Uskon kuitenkin sanontoihin: Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.
Pahan voi voittaa vain rakkaudella.
Jos teillä olisi sinapinsiemenenkään verran uskoa, mikään ei olisi teille mahdotonta. (Uskoa on, mutta mihin, se on aina eri asia. Voidaan uskoa myös pahuuteen ja sotaan, kun pitäisi uskoa kaikenvoivaan rakkauteen.)
Kaikki se muutos, jonka tahdotte maailmassa tapahtuvan, on lähdettävä teistä itsestänne.- Äiti Teresa
>> Meniköhän vielä enempi hepreaksi? Tai vastasinko ollenkaan kysymykseesi? >>
En edes huomannut kysymystä tehneeni, esittin väitteen, mahtipontiseen tapaani.
** Pahaa täytyy vastustaa **
Jos rakkaus on siihen paras ase, niinkuin varmasti useimmiten onkin, on käytettävä rakkautta.
Ikävä kyllä tämä ei ole se paras teoreettisesti mahdollisista maailmoista.
Täällä esiintyy myös pahuuta johon rakkaus ei (enää?) auta, tai auttaa niin hitaasti, että vahingot ehtivät kasvaa liian suuriksi. Silloin on käytettävä muita keinoja, evoluution meille kehittämä aggressiivisyys on hyvä renki vaikkakin huono isäntä.
Pieni ajatus äiti Teresasta, hänen muistoaan ja elämäntyötään millään tavalla väheksymättä:
Hän työskenteli Intian slummeissa, alueilla joilla väestön liikakasvu ja köyhyys ovat suurimmat ongelmat. Tekiköhän äiti Teresa tai hänen johtamansa koulut mitään syntyvyyden säännöstelemiseksi ? Se olisi ollut aitoa rakkautta niissä olosuhteissa.
No etpä esittänyt kysymystä, vaan ajattelin sinun jotain silti kysyvän ja kuten ehkä jo tiedät olen aika huono niihin vastaamaan. Oikeastaan monet kirjoituksistani tulevat parhaiten niin, kun en oikein eden ajattele mitä kirjoitan. Kun alan liikaa miettimään, niistä tulee huonoja, torsoja.
Tämä on aika henkimaailman juttuja mitä kirjoitin. Vitsi vieköön toivoisin sinunkin viisaan miehen löytävän totuuden (siis sen armon ja rakkauden minkä luulen olevan totuus). Oikein pähkäilen miten voisin kertoa sinulle mitä ajan takaa...
Pyydän sinulta Ukki nyt kärsivällisyyttä, jotta joskus voin kertoa sinulle miksi uskon vain hyvän voivan voittaa pahuuden, tällä hetkellä en enempään pysty.
Oletko sinä muuten lukenut Kahlil Gibranin Profeetan? Pliis lue se ja kerro mitä ajatuksia herätti.
>> Oletko sinä muuten lukenut Kahlil Gibranin Profeetan? Pliis lue se ja kerro mitä ajatuksia herätti. >>
En ole eläessäni lukenut yhtään uskonnollista tai filosofista teosta, enimmäkseen vain ajanvietettä ja jonkin verran historiaa ja helppotajuisia tiedekirjoja (populärvetenskap på landets tungomål).
Kahlil Gibranista en ole koskaan kuullut, löytyneekö tämän pikkukylän kirjastostakaan ?
Vilkaisen ensi kerran käydessäni, mutta mitään en mene lupaamaan.
Hyvää yötä !
Kyllä se löytyy!! Vide vieköön oon onnelllinen puolesta.
..kiinni suoraan rysän päältä.
Gibranin Profeetta on sattumoisin pöydälläni (puolessa välissä).
Perin on viisaantuntuista tekstiä!
Eikös vain olekin?
äiti teresaa on aivan turhaa yhdistää siihen oppiin, jonka mukaan hyvyys nousee itsestä.
äiti teresan toiminnassa suurin vaikutin oli, se että elää toista ihmistä varten, kuten Jeesuskin teki.
äiti teresa ei ainoastaan viljellyt Jeesuksen suusta tulleita viisauksia, vaan hän oli itsekin Jeesuksen opetuslapsi, Jeesus-uskova.
Hyvyys tulee itsestä. Ihmiset eivät ole marionettinukkeja, joista joillekin Jumala antaa armon ja hyvyyden ja toisille ei. Se on annettu kaikille ja meillä on oma tahto, jota käyttäen voimme sen valita. Kyllä siinä ihmistä itseään totisesti tarvitaan. Miksi henkisyys on niin vaikea pala sinulle, et kai ole jättänyt omia komeroitasi siivoamatta ja haluatkin pitää ovet kiinni???
Muuten tulee mieleen kirjoituksestasi että minä en saisi etsiä totuutta Jeesukselta ja äiti Teresalta, koska heillä ei ole minulle /henkisen tien kulkijalle mitään sanottavaa, kirkkkouskovien omaisuutta?
äiti teresa ei ammentanut hyvyyttä itsestään, vaan ammensi voimansa Jeesuksen rististä!
tottakai sinä saat etsiä totuutta Jeesuksen sanomisista, joka nimenomaan on sanonut olevansa tie, totuus ja elämä.
totuuden etsiminen ja löytäminen ja varsinkin vastaanottaminen on valinnan paikka ja itsestä kiinni!
se, valitsetko totuudeksesi nöyrtymisen äiti teresan tavoin Jeesuksen ristin juurelle ,vai henkisen tien mantraten Jeesuksen sanomisia, on sinun oma asiasi.
henkisyys ei ole minulle ollenkaan vaikea pala. olen vain valinnut toisenlaisen tien ja löytänyt totuuden Jeesuksessa, en Jeesuksen sanoja lainaten.
tai itselle Jeesuksesta, jos ei lainaa hänen sanojaan. Kerropa nyt sitten vaikka minulle omasta uskostasi, totuudestasi, niin että minäkin ymmärrän. Tahdothan varmasti, että muutkin löytävät sinun uskosi, jos se on autuaaksitekevä ja oikeus.
Teet mielestäni raja-aitoja, en ymmärrä siihen muuta syytä kuin se, että suojelet jotain. Saat ne toki pitää, mutta on sinulla näköjään jonkinnäköinen halu kurkistella aidan toisellekin puolelle ja sitten puolustella omaa aluettasi.
ei muuten mene oikotietä. Itsensä kieltämisellä vain korostuu oman itsen tärkeys ylle kaiken muun. Ei ehkä näkyvästi vaan peitellen. Sieltä ei tule puhdas motiivi.
rakentaa, vaikka tie on tehty suoraksi. puhtaimmalta tulee puhtain motiivi likaista varten.
asianhan ei ole ollenkaan niin, vaan Jeesus itse vetää rajat: "ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Minun kauttani."
tuon Jeesus-portin kautta olen minäkin kulkenut, enkä ole vielä koskaan tuntenut tarvetta kurkistella toiselle puolelle siinä mielessä, että ruoho siellä olisi vihreämpää (ps. 23).
>> minäkö teen raja-aitoja? >>
No niitähän työ vetelettä, kumpanennii.
Halutti sannoo Maikulle jo tuolla alempana jotta tuasko pitännöön ateisti-äijän henkesä kaupalla tulla välliin kun uskovaiset ämmät tappelloo ?
On kuitennii senverran ouvvompi jotta en hirvinnä mittää virkkoo, ois suattanna ottoo nokkiisa.
Tätä olen ihmetellyt ennenkin, ja sinuakin asiasta kovistellut.
Monilla uskovilla riittää huumorintajua pakanoiden kanssa huulen heittoon, kunhan nyt ei jutut aivan rienaamiseksi lipsahda, mutta samaan Jumalaan hiukankin eritavalla uskovat koetaan helposti uhkaksi, pipo pienenee monella numerolla.
Ei minusta ole tuomariksi teidän opillisiin hiustenhalkomisiinne ( onko väliäkään millä tavalla väärässä on kun oikeassa ei ole kuitenkaan :o)), mutta kumma juttu on että kaksi niin fiksua ja huumorintajuista ihmistä ei voi olla antamatta huonoa esimerkkiä kaikille riitapukareille, joita palstalla jo muutenkin on vaikka muille jakaa.
Jumalastahan se maikkukin puhuu, mutta Jeesus on jo eri asia hänen jumaluuksissaan.
NA kaikkine ala-lajeineen on edelleen minun boikotti-listallani, siitä en anna piiruakaan periksi,
en vaikka kuinka kiristelisit ja puhuisit huonona esimerkkinä olemisesta.
>> NA kaikkine ala-lajeineen on edelleen minun boikotti-listallani, siitä en anna piiruakaan periksi >>
On sinulla erinomaisen tarkka NA-luotain, minä en Maikun opeista ole muuta selvää saanut kuin että ateismiä ne eivät ole ainakaan :o).
En ole ketään patistellut opeistaan luopumaan. Samaa ymmärtämystä ja mielipiteiden kunnioittamista kaipailen uskovien välille kuin mitä ateisti saa usein osakseen, kunhan jotakuinkin ihmisiksi käyttäytyy. Teillä kahdella pitäisi siihen olla paremmat edellytyksen kuin useimmilla muilla, fiksuja ja huumorintajuisia ihmisiä molemmat.
Kyllähän kai itsekullakin on enemmän tai vähemmän tiukkoja boikottilistoja. Eikä siinä mitään pahaa liene, kun vain keskinäinen kunnioitus pelaa.
Lupaan olla käymättä kimppuusi Jeesus-uskosi takia, enkä suoraan sanoen ole edes suunnitellut barrikadin rakentamista sinun varaltasi.
Jotenkin on alkanut yhä enemmän tuntua siltä, että mitä vähemmän tulemme lähimmäistemme taholta nenästetyksi maailmankatsomuskysymyksissä, sen parempi.
Jokaisen tulisi voida ne kysymykset omalta osaltaan ratkaista itse, ilman painostusta.
Ihmisessä on kuitenkin poweria, jos häneen uskotaan ja jos hän uskoo itse itseensä. Näin tämä juttu toimii sinussakin, eikä sinun tapauksessasi sulje Jeesus-uskoa pois.
Eli ymmärsinkö oikein: On paljon tärkeämpää ja rakentavampaa antaa vettä köyhille kyläläisille, kuin rakentaa kaivoa/vesiputkea itse kylään?
Kuten sanoit yhdessä viestissä, sinä puhut perusteettomasti oletetun henkimaailman asioista. Mutta nähdäkseni olet langennut yhteen sundenkuoppaan kaikkien muiden huu-haa-hengellisten hörhöjen kanssa: te suositte hengellistä samalla halventaen maallista. Itse olen ymmärtänyt, että kyseessä olisi dualismi: ei ole yhtä ilman toista. Ja sinun viesteistäsi huokuu suoranainen halveksunta maailmankaikkeuden toista puolta kohtaan.
Vastaus kysymykseesi: Miksi emme voisi elää sekä maasta että ilmasta? Onko vaikea keskittyä kahteen asiaan samaan aikaan?
Voidaan rakentaa kaivo kyläläisille... Kuinkas sen nyt noin saattoi käsittää?
Puhun henkimaailman asioista, koska ajatuksista kaikki lähtee. Tottahan toki elämme fyysisessä olomuodossamme ja se on fakta jonka voi kokea, mutta se ei ole se kaiken alku ja juuri. Henkisyys on kaikkein tärkeintä. Kuten Jeesuskin opetti, älkää olko huolissanne siitä mitä söisitte tai millä itsenne vaatettaisitte vaan etsikää Jumalan valtakuntaa ja kaikki teille annetaan. Tietysti lähtökohdat ovat mitä ovat ja meidän täytyy ensin tutustua siihen mitä me olemme, ennen kuin voimme päästä muutenkaan syvemmälle asioissa.
Enkä minä halveksi maallista, oikeastaan olen hyvin maallinen tyyppi (3 lasta pitää jalat maassa), mutta erittäin tärkeäksi on tullut henkisten asioiden pohtiminen. Ja sieltä löytyy -uskomattomia- asioita, joita huuhaaksi tai miksi ikinä myös kutsutaan.
"Puhun henkimaailman asioista, koska ajatuksista kaikki lähtee."
Meillä lienee eri määritelmät "henkimaailmalle". Ajatus on tietoisuuden osa.
"Tottahan toki elämme fyysisessä olomuodossamme ja se on fakta jonka voi kokea, mutta se ei ole se kaiken alku ja juuri."
Ihmisen tietoisuus kykenee käsittelemään abstrakteja ajatuksia, mutta semmoinenkin ajatus voitaisiin varmaan pusertaa ykkösiin ja nolliin, jos vain olisi tieto-taito.
Tietoisuus on riippuvainen puhtaasti fyysisistä asioita, kuten hermostosta ja sähköimpulsseista jne jne jne. Minä itse näen, että tietoisuus on seurausta fyysisistä asiantiloista.
"Henkisyys on kaikkein tärkeintä."
Ihmiselle, kyllä. Mutta henkisyys ei välttämättä kerro mistään muusta kuin ihmisen tietoisuudesta ja aivojen mekaniikasta.
"Kuten Jeesuskin opetti, älkää olko huolissanne siitä mitä söisitte tai millä itsenne vaatettaisitte vaan etsikää Jumalan valtakuntaa ja kaikki teille annetaan."
Jeesus on sanonut tuon 13% todennäköisyydellä. Raamatussa esiintyvistä Jeesuksen sanomista asioista, Jeesus on lausunut n. 13 %. Ja mikään Raamatun ulkopuolinen asiakirja ei todista mitään Jeesuksen jumalallisuudesta.
"Tietysti lähtökohdat ovat mitä ovat ja meidän täytyy ensin tutustua siihen mitä me olemme, ennen kuin voimme päästä muutenkaan syvemmälle asioissa."
Joo joo, know thyself. Minä olen hyvin rehellinen itselleni ja sanon, että en ole havainnut mitään jumalaan/jumaliin viittaavaa. Enkä myöskää mitään, joka olisi tästä materialistisesta maailmankaikkeudesta erillistä, tai voisiko sanoa 'hengellistä'?
"Ja sieltä löytyy -uskomattomia- asioita, joita huuhaaksi tai miksi ikinä myös kutsutaan."
Niin, paljon hyviä keinoja varastaa hyväuskoisilta ihmisiltä rahaa henkisyyden ja hengellisyyden nimissä.
..illan päätteeksi.
"Te annatte paljon, ettekä tiedä lainkaan antavanne.
Totisesti ystävällisyys, joka tuijottaa itseään peilissä, muuttuu kiveksi.
Ja hyvistä teoista, mitkä nimittävät itseään kauniilla nimillä, tulee kirouksen isä."
- Kahlil Gibran -
Niin jos on vaikeata tehdä hyviä tekoja, kuinka paljon vaikeampaa on tehdä niitä ilman pienintäkään itsekästä motiivia?
Täytyisikö olla aivan puhdas, tyhjentyä totaalisesti mielen kiemuroista ennenkuin se olisi mahdollista? Jotta hyvät teot kumpuavat luonnollisesti, itsestään. Ettemme enää edes kykenisi pahaan, kun olemme sen tyhjäksi havainneet?
Kuitenkin tähän puhtaaseen hyvyyden tilaan kannattaa mielestäni pyrkiä, sillä lopulta olemme pelkästään sitä itsekin. Vaikka ensin itsekkäiden motiivien kautta ja huomata vain ne, kun ne on tiedostanut ne karisevat pois tarpeettomina. Mihin pelkkä rakkaus sellaisia tarvitsisi?
Antaminen pelkästä rakkaudesta on aivan eri asia kuin antaminen jonkin pelosta. Kumpi meitä itseämme liikuttaa, kummassa virrassa itse kuljemme. Rakkaudessa ja luottamuksessa vai pelossa ja turvattomuudessa? Siinä kysymys joka kannattaisi itselleen esittää useita kertoja valintoja tehdessämme. Valintoja ovat myös tilanteet, joissa emme tajua niitä edes tekevämme, toistaessamme kaavoja.
>> Kuitenkin tähän puhtaaseen hyvyyden tilaan kannattaa mielestäni pyrkiä, sillä lopulta olemme pelkästään sitä itsekin. >>
Keräys onnettomuuden uhreille:
- Henkilö A lahjoittaa 100€ tietoisena siitä ja hyväksyen tosiasian että tekee niin 50 prosenttisesti saadakseen 'hyvä olon' itselleen, tunteakseen itsensä 'hyväksi' ihmiseksi.
- Henkilö B lahjoittaa myös 100€, ja vaatii itseltään 'puhdasta hyvyyttä', mutta ei pysty siihen kuin 90 prosenttisesti. Niinpä hän tunteekin huonoa omaatuntoa kunnes on onnistunut vaientamaan oman alitajuntansa.
Molemmissa tapauksissa uhrit saavat 100€.
Mitä saavat lahjoittajat ?
erään tuntemattomaksi minulle jääneen ajatus.
Kun katsot itseesi, niin juutut.
Kun katsot toisiin, niin suutut.
Kun katsot Jeesukseen, niin muutut.
(Käsitän itse Jeesukseen katsomisen kaikkien näiden yhdistelmästä. Jeesus oli jotain mikä on meissä kaikissa, se meidän perimmäinen olemuksemme.)
Entäs jos voisi antaa vaikka viimeiset 100 euroansa katastrofiapuun, nimettömänä, tietäen kuinka se helpottaa jonkun oloa kärsimysten keskellä, tuoden edes pikkuriikkisen iloa siihen suruun. Vailla huolta, kuinka itsen käy seuraavalla viikolla. Luottaen siihen että elämä kantaa jos on kantaakseen. Lämpö sydämessä. Vailla ajatustakaan omasta saamisestaan. Miksi ajatella sitä, Jumala antaa jos antaa. Tietäen että tässäkin tapauksessa Jumala antoi ne 100 euroa ja sai olla välikappaleena tässä antamisessa. Mitä tällainen ihminen saa?
kyseinen ajatelma kokonaisuudessaan on mitä kristillisin ja sen löytää raamatun sivuilta monin eri tavoin sanottuna!
sinun tavallasi käänneltynä mitä merkillisimpään muotoon se voidaan tietenkin ottaa henkisen tien oppikirjaan esimerkkinä henkisestä kasvusta.
>> Entäs jos voisi antaa vaikka viimeiset 100 euroansa katastrofiapuun, nimettömänä, tietäen kuinka se helpottaa jonkun oloa kärsimysten keskellä, >>
No tottakai nimettömänä, fattas bara, ei kuitenkaan viimeisiä €'ja jos normaalista, itsensä ja perheensä elättävästä ihmiskunnan enemmistöstä puhutaan ! Jos taas keräykseen oasallistuvat vai 'taivaan lintuset, jotka eivät kokoa aittoihin', eivät avuntarvitsijat siitä paljonkaan kostu, kauniilla ajatuksilla ei keitto sakene.
Loppu viestistäsi onkin sitten ...entäs jos?-tunnelmointia, joka ei sano minulle muuta kuin ehkä sen että lahjoitinpa taikka en, mitään en kuitenkaan ole antanut, sen onkin tehnyt sinun jumalasi ?
Loistava tapa motivoida ateistia, joka egoistisesti haluaisi tuntea itsensä 'hyväksi' ihmiseksi, viihtyäkseen itsensä kanssa ja sitä kautta tullakseen toimeen myös muiden ihmisten parissa.
tuolla kommentillasi. Kiitos siitä.
ehkä en motivoinut, mutta kun olen itse sitä mieltä että se keitto on juuri tehty niistä kauniista ajatuksista.
>> ehkä en motivoinut, mutta kun olen itse sitä mieltä että se keitto on juuri tehty niistä kauniista ajatuksista. >>
Sinulla on rajaton mielikuvitus ja harvinainen kyky kuvata ajattelutapaasi ja tunnetilojasi niin että jopa materialistikin kuvittelee niistä ainakin jotain ymmärtävänsä. Toisinaan kuitenkin ammut yli, ei satu seinäänkään maalitaulusta puhumattakaan.
Ei ole mitään merkitystä sillä mistä 'katastrofiapukeitto' on sinun mielestäsi tehty, ainoastaan sillä montako RUUAN puutteesta kärsivää onnettomuuden uhria sillä saadaan ravituksi.
Olisikohan niin, että hyvien tekojenkin tekeminenkin onnistuisi paremmin, jos voisi vapautua yrityksestä olla hyvä.
Olisi vain oma itsensä, eikä yrittäisi ansaita mitään.
Toinen mieleen tuleva kysymys on, että hyvää voi tehdä paljon lähempänä, kuin yleensä mielletään. Maailman pelastamisen sijaan kenties voisi asennoitua elämään arkeaan säällisesti.
Antamisen mahdollisuushan on jokaisessa tilanteessa, kun kohtaamme ihmisen. Eikö silloinkin riitä se, että on oma itsensä, jos mahdollista avoin ja ilman "viikunanlehtiä"?
Ainakin omalla kohdallani olen huomannut pysähtymisen olevan aivan antoisa ja käyttökelpoinen vaihtoehto ohikävelyn sijaan, vaikka tapojensa muuttaminen onkin vaivalloista.
Ihminenhän tarvitsee huomatuksi tulemista, myös minä.
Itsestäänselvä asia, mutta ei kuitenkaan.
Viestisi innoitti minua muistelemaan muuatta vanhaa tapahtumaa -90 luvulta. Olin vielä silloin mukana Lions- toiminnassa. Sinähän tiedät aktiviteeteilla kerätään rahaa ja lahjoitetaan hyviin tarkoituksiin.
No, klubimme oli päättänyt lahjoittaa muistaakseni 6000 mk kovaosaisille perheille, huomioonottaen sosiaaliviranomaisten suositukset.
Tuo summa jaettiin neljälle perheelle, siis 1500 mk kullekin.
Luovutus järjestettiin paikkakuntamme parhaassa kuppilassa, niin että kustakin perheestä oli edustaja noutamassa tuota rahasummaa.
Meitä luovuttajia oli isompi joukko, kuin rahan saajia. Pönäköinä ja hyvin tyytyväisinä kuuntelimme jokaisen saajan vuolaat kiitokset.
Jälkeenpäin asia on ainakin minua naurattanut, kun tuntui siltä, että me antajat olimme pääroolissa tuossa tilaisuudessa.
Miten lie saajien kannalta, mahtoivatko tuntea syvääkin nöyryytystä, en tiedä, mutta mahdollistahan se on.
Olen kuitenkin kanssasi samaa mieltä, että esim. tämän akuutin katastrofin hoitamisessa ei ole syytä tällaisilla jutuilla ruveta saivartelemaan.
Eikä varmasti muissakaan tapauksissa, silloin kun tositarvetta esiintyy.
Inhimillisiin piirteisiinhän ei pitäisi aivan tiukkapipoisesti suhtautua, jos ne eivät ketään vahingoita.