PIENET PALKAT JA SUURET PÄÄSTÖT

Miten ilmastonmuutos oikeasti ehkäistään?

Hiilidioksidipäästöjen kasvu oli jo hidastunut ennen kuin Vapaakauppauskovaisten aika alkoi Thatcherin ja Reaganin hallituskausilla 1980-90-lukujen vaihteessa.

1960-luvulla maailmanlaajuinen päästöjen vuotuinen kasvu oli ollut lähes 5 %, mutta 90-luvun alussa se oli enää 1 %. Sitten 2000-luvulla syntyi varsinainen päästöräjähdys juuri samaan aikaan kuin vapaakauppausko globalisoitiin.

Nykyisen ilmastokriisin ratkaiseminen ei onnistu teknologialla (johon uskovat liberaalit) eikä se onnistu henkilökohtaisiilla valinnoilla (johon uskovat vihreät). Se edellyttää tuotantojärjestelmän ja talousrakenteiden perusteellista uudistamista.

Nopea, saastuttava, vientivetoinen malli on suora seuraus suuryhtiöiden kannalta parhaasta Vapaakauppauskovaisten talousrakenteesta. Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin lainaehdot ovat olleet keskeinen kiristyskeino.

Nykyisin PIENET PALKAT korreloivat vahvasti SUURTEN PÄÄSTÖJEN kanssa. Sama logiikka joka hyväksyy työntekijöiden raatavan nälkäpalkalla, hyväksyy myös saastekontrollien minimoimisen. Koska se on ahneelle halvin tuotantotapa.

Hyväksikäytetyt työläiset ja hyväksikäytetty planeetta tulevat samassa paketissa. Uusi terve talousrakenne edellyttää suuryhtiöiden päättäväistä sääntelyä, veronkierron ankaraa suitsimista ja voimakkaita julkisia investointeja.