Irja Askola otti asiakseen tuomita suomalaisten kollektiivinen syntisyys. Jos naiset tuomittaisiin samalla tavalla "kollektiivisesti syntisiksi" olisi sovinisti, jos maahanmuuttajat olisi rasisti, jos venäläiset olisi russofoobikko. Suomalaiset voi tuomita, koska suomalaiset ovat ilmeisesti sallittu kohde yleistyksille.
Lieventäväksi asianhaaraksi voi tietenkin väittää, että Askola voi tuomita karkeasti yleistäen etnisen ryhmän, koska hän itse kuuluu tähän ryhmään. Kuitenkin haastattelussa hän opettaa ulkopuolelta ja lopuksi vielä sulkee kirkon tämän syntisen Suomen ulkopuolelle ja kertoo kuinka kirkko tuo syntisille armon.
Olisi aika helppoa rääpiä sitä, miksi 10.000 kuukausituloja nostava ja huomattavan ylipainoinen Askola puhuu ahneudesta ja ylensyönnistä. Kun hän on ryhtynyt sormi pystyssä muita opettamaan, niin toki hän ansaitsisi tämänkin.
Keskeisempää on kuitenkin miettiä kirkon kuolemansyntejä. Nimi "kuolemansynti" sopii niille erinomaisesti, koska ne ovat juuri niitä, jotka vievät kirkon tuhoon.
Ensimmäinen on ahneus. Kirkko on yhä enemmän taloudellinen organisaatio, jonka päätehtävä on kustantaa Askolan ja muun byrokratian elämä ja elintaso. Piispojen kohdalla tämä tarkoittaa yritysjohtajiin verrattavaa elintasoa edustustileineen ja -asuntoineen. Jos piispan työ on kutsumustyö, niin ilmeisesti kysymys on kutsumuksesta taloudelliseen eliittiin.
Ahneudesta seuraa laiskuus. Kirkko ei uudelleenarvioi toimintatapojaan, rooliaan eikä varsinkaan sitä mihin käyttää miljarditulonsa. Mistä näkee, että kirkko on taloudellisen katastrofin partaalla oleva organisaatio? Ei mistään. Ja mitä kirkko tekee kun verotulot laskee. Kanttori muutetaan osa-aikoiseksi tai luovutaan jostain vuokratiloista. Mitään oikeaa muutosta ei tehdä, vaan juustohöylätään ja toivotaan, että nykyiset hyväpalkkaiset papit ja piispat pääsevät eläkkeelle ennen romahdusta. Piispojen määrän vähennys? Ei ikinä.
Pahin synti on epärehellisyys. Ensinnäkin kirkko valehtelee omasta roolistaan. Kirkollisvaaleja mainostettiin isolla rahalla ja mainostoimiston keksimällä sloganilla "usko hyvän tekemiseen". Kirkko ei kuitenkaan käytännössä lainkaan käytä miljarditulojaan hyväntekeväisyyteen, vaan jos se jotain hyväntekeväisyyttä harrastaa, jonkun muun täytyy heille rahat tähän erikseen lahjoittaa. Kirkko ei anna omistaan.
Toiseksi epärehellisyys näkyy siinä, että kirkko markkinoi itseään "arvojohtajana", vaikka sillä ei ole mitään yhteisiä arvoja. Kirkko on sisältä täysin hajalla. Vanhalestadiolaiset ja Marjaana Toiviaisen kaltaiset "punavihreät" julkkispapit eivät jaa käytännössä mitään yhteisiä arvoja. Kirkko antaa hajaannuksen jatkua ja paheta, koska se ei juurikaan vaikuta toistaiseksi verotuloihin. Askolan kaltaiset piispat esittävät myös hyvin suvaitsevaista, vaikka käytännössä kirkko aktiivisesti vastustaa esiemerkiksi tasa-arvoista avioliittolakia. Kirkko yrittää ajaa kaikilla vaunuilla: liberaaleilla, vanhoillisilla, perinteisillä, moderneilla ja jopa vasemmistolaisilla (kuten Marjaana Toiviainen) ja oikeistolaisilla. Tuloksena on linjattomuutta.
Lieventäväksi asianhaaraksi voi tietenkin väittää, että Askola voi tuomita karkeasti yleistäen etnisen ryhmän, koska hän itse kuuluu tähän ryhmään. Kuitenkin haastattelussa hän opettaa ulkopuolelta ja lopuksi vielä sulkee kirkon tämän syntisen Suomen ulkopuolelle ja kertoo kuinka kirkko tuo syntisille armon.
Olisi aika helppoa rääpiä sitä, miksi 10.000 kuukausituloja nostava ja huomattavan ylipainoinen Askola puhuu ahneudesta ja ylensyönnistä. Kun hän on ryhtynyt sormi pystyssä muita opettamaan, niin toki hän ansaitsisi tämänkin.
Keskeisempää on kuitenkin miettiä kirkon kuolemansyntejä. Nimi "kuolemansynti" sopii niille erinomaisesti, koska ne ovat juuri niitä, jotka vievät kirkon tuhoon.
Ensimmäinen on ahneus. Kirkko on yhä enemmän taloudellinen organisaatio, jonka päätehtävä on kustantaa Askolan ja muun byrokratian elämä ja elintaso. Piispojen kohdalla tämä tarkoittaa yritysjohtajiin verrattavaa elintasoa edustustileineen ja -asuntoineen. Jos piispan työ on kutsumustyö, niin ilmeisesti kysymys on kutsumuksesta taloudelliseen eliittiin.
Ahneudesta seuraa laiskuus. Kirkko ei uudelleenarvioi toimintatapojaan, rooliaan eikä varsinkaan sitä mihin käyttää miljarditulonsa. Mistä näkee, että kirkko on taloudellisen katastrofin partaalla oleva organisaatio? Ei mistään. Ja mitä kirkko tekee kun verotulot laskee. Kanttori muutetaan osa-aikoiseksi tai luovutaan jostain vuokratiloista. Mitään oikeaa muutosta ei tehdä, vaan juustohöylätään ja toivotaan, että nykyiset hyväpalkkaiset papit ja piispat pääsevät eläkkeelle ennen romahdusta. Piispojen määrän vähennys? Ei ikinä.
Pahin synti on epärehellisyys. Ensinnäkin kirkko valehtelee omasta roolistaan. Kirkollisvaaleja mainostettiin isolla rahalla ja mainostoimiston keksimällä sloganilla "usko hyvän tekemiseen". Kirkko ei kuitenkaan käytännössä lainkaan käytä miljarditulojaan hyväntekeväisyyteen, vaan jos se jotain hyväntekeväisyyttä harrastaa, jonkun muun täytyy heille rahat tähän erikseen lahjoittaa. Kirkko ei anna omistaan.
Toiseksi epärehellisyys näkyy siinä, että kirkko markkinoi itseään "arvojohtajana", vaikka sillä ei ole mitään yhteisiä arvoja. Kirkko on sisältä täysin hajalla. Vanhalestadiolaiset ja Marjaana Toiviaisen kaltaiset "punavihreät" julkkispapit eivät jaa käytännössä mitään yhteisiä arvoja. Kirkko antaa hajaannuksen jatkua ja paheta, koska se ei juurikaan vaikuta toistaiseksi verotuloihin. Askolan kaltaiset piispat esittävät myös hyvin suvaitsevaista, vaikka käytännössä kirkko aktiivisesti vastustaa esiemerkiksi tasa-arvoista avioliittolakia. Kirkko yrittää ajaa kaikilla vaunuilla: liberaaleilla, vanhoillisilla, perinteisillä, moderneilla ja jopa vasemmistolaisilla (kuten Marjaana Toiviainen) ja oikeistolaisilla. Tuloksena on linjattomuutta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Opin mukaan kaikki ovat syntisiä, pikkuvauvan perisynnistä lähtien. Yksin uskosta...
Kirkon voimaannuttavan ihmiskäsityksen mukaan kaikki ihmiset ovat heikkoja, syntisiä ja kykenemättömiä parannukseen ilman ulkopuolista apua. Kerrassaan hilpeä uskonto. Ehtoollisöylätin sijasta voisi jakaa masennuslääkkeitä.
Maksajia on hyvä syyllistää välillä, pysyy kukkaron nyörit auki.
Kun euro kirkon kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa
Kun euro islamisaatiolle kilahtaa, niin sielu kirkon taivaaseen vilahtaa