Kirkon uskottavuus hakotiellä

Yllättävää, että noinkin moni uskoo neitseestäsyntymishömppään. Ovat sentään akateemisesti koulutettuja.

Se, että ei usko neitseestä syntymiseen, ei tarkoita sitä, etteikö usko Jeesuksen ylösnousemukseen ja sovitukseen. Laitan tähän teologian asiantuntijan näkemyksen, joka varmasti vastaa suurimman osan kirkkoon kuuluvien ajatuksia. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimukset ovat siinä mielessä epäonnistuneita, että ne katsovat asioita kirkon näkökulmasta, kun pitäisi varmaan nähdä laajemmin.

”Suurille kirkoille on yhteistä apostolinen uskontunnustus. Sellainen usko kaventuu kuitenkin hyvin helposti totena pitämiseksi: Jeesus todella syntyi neitseestä, todella kuoli ja nousi kuolleista, todella palaa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Totena pitämisen ajatuksesta rakentuva usko ajaa kuitenkin itsensä nurkkaan, koska se päätyy irrottamaan tunnustuslauseet inhimillisesti koskevista sisällöistä. Ilman credossa ilmaistuja tapahtumiakin ihminen voi uskoa ja elää todeksi, että Jumala muun muassa armahtaa syntisiä, vapauttaa heidät synneistään, antaa uuden elämän sekä lupaa tuomita ihmiset aikojen lopulla tekojensa mukaan.

Olisi helpompi lähteä ymmärtämään uskontunnustusta tapahtuneiden, kerrottujen, tärkeiksi koettujen, vahvasti tulkittujen ja sitä kautta kollektiivisiksi symboleiksi kohonneiden asioiden kirjaamisena. Näitä symboleja eri aikojen erilaiset kristityt ovat sitten tulkinneet kukin omalla tavallaan, osana oman uskonnollisen kulttuurinsa uskomusjärjestelmää sekä monenlaisia arvoja ja käytäntöjä. Uskontunnustus kaikuukin kirkoissa kysymyksenä: mitä nämä sanat ja asiat merkitsevät meille, jotka niitä toistamme?”

Matti Myllykoski
Vartijan 4/2015 pääkirjoitus
http://www.vartija-lehti.fi/koskaan-et-muuttua-saa/