Äänet - se mistä ne johtuvat

Musta tuntuu, että minä olen tehnyt vihdoin ja viimein läpimurron elämässäni! Mulla on ollut vielä stressitilanteisiin liittyvää ääneilyä ja joitakin äänityyppejä jotka sitkeästi pysyvät elämässäni vaikka tajuankin suurimmaksi osaksi mitä ne ovatkin. Tätä vaille se mun parantuminen on ollut jo pitkään.

Olen jo pitkään tuntenut itseni henkisesti hyvin väsyneeksi. Tietyissä asioissa sen oikein huomaa, kun masennun ja alan vain huokailla elämääni. Näitä tilanteita ovat olleet mm. laskujen maksu ja kuukausibudjetin laadinta. Olen siis joutunut todella koville rahatilanteen kanssa sairauteni takia. Olenhan myös kaksisuuntainen sekä minun harhani=äänet ovat saaneet minut ostelemaan hyvin paljon kaikenlaista. Olen siis joutunut velkoihin sen tähden. Uutta ei ole juuri tullut mutta vanhaa on vieläkin maksettavaksi. Vältin siis ulosoton ja maksuhäiriön sillä, että elin pari vuotta noin 50€ kuussa ruokaan ja kaikkeen itselleni. Siitä voi päätellä miten paljon jouduin kieltämään itseäni. Selvisin hengissä kaurapuurolla ja hernekeitolla sekä itse leivotulla leivällä. Jo viimeiset pari vuotta on ollut ihan säädyllinen 200-250€ ruokabudjetti, se auttoi jo paljon. Silti tuostakin rahasta otetaan myös muu eläminen joten ruokaraha pienenee jos jotakin yllättävää tulee. Velkaa on jo sen verta vähän (noin 2500€), että pääsen siitä tänä vuonna eroon kokonaan! Tämä siis tausta tiedoksi.

Eilen siis tajusin, että tämä juttu on pahentanut mun sairastumistani kympillä! Olen priorisoinut velkojen maksun oman itseni edelle! Olen vaatinut itseltäni tämän sotkun selvittämistä ja matematiikalla tätä ongelmaa ei tämän paremmin olisi ratkaistu. Olisin ulosotossa ja maksuhäiriössä ilman tätä. Olen ollut siinä aiemmin joten se vaihtoehto oli mielestäni poissuljettu. Silloin jouduin olosuhteiden, eli sairastumisen tähden kun osamaksulyhennykset/opintolaina menivät maksuhäirintään elämän pudotessa sairaspäivärahalle entisistä tuloista. Ne on maksettu. Nyt olen sitten tavallaan omaa vikaa joutunut mutta sen takana on ollut harhaisuuteni. Lapsuuden traumani. Mulle on äänet kertoilleet kovista ajoista mitä on mulle tulossa ja kuinka pitää sitä sun tätä hankkia sitä varten. Olen silloin uskonut. Nyt tajuan, että nämäkin äänet tulevat sieltä kurjasta lapsuudesta, jossa olin vailla kenkää, vaatetta ja monesti ruokaakin. Silloin ne kurjat ajat olivat ja siihen en siis haluaisi uudelleen. Nyt sitten kaapit pursuavat niitä kenkiä ja takkeja, joita olen säilönyt "pahoja aikoja" varten. Tavallaan olen yrittänyt pitää huolta itsestäni ja tehdä itselleni sen mitä vanhempani eivät tehneet mutta miten kävikään? Menin siis ojasta allikkoon!

Tarkoitan tällä sitä, että toisessa asiassa pidän huolta itsestäni ja toisessa siis pyllistän itselleni. Eipä ole jäänyt rahaa edes kunnolla siihen ruokaan! Tajusin tämän siis eilen, että olen tehnyt siinä syntiä itseäni kohtaan ja en vieläkään siis osaa rakastaa itseäni vaikka paljon olen omasta mielestäni kehittynyt ja oppinutkin. Olen ollut hirveän julma ja armoton itselleni. Teen tästä nyt parannusta. Vaatinut ihan mahdottomia taas jälleen kerran. Tämä on pahentanut niitä "pahoja ääniä" mitä minulla on ollut. Siis sellaisia jotka kertoilevat kaikkea kamalaa mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi, yleensä mua tapetaan tai jotakin kurjaa on tulossa elämään. No, minähän se laiminlyön itseäni täällä ja äänet tavallaan kertoo sen potenssissa sata vähän liioitellen, niin kuin unessa, mistä tässä mun elämässäni on kyse.

Mää eilen rukoilin tämän synnin Herralle. Mää hävitin kaikki mun suunnitelma listat mitä mulla on ollut mitä tarvisi joskus hankkia, kun mä tajusin että se väsyttää mua myös. Niitä ei tarvita nyt, joten niitä ei osteta nyt. Voi olla että niitä ei tarvita oikeasti koskaan. Mun pitää lopettaa johonkin tulevaan ennakoiminen! Elää tässä hetkessä mun rahojeni kanssa. Samoin tein aamulla korjauksen ensi kuun budjettiin ja nostin elämisrahat 300€ itselleni, silti saan velkani maksetuksi tänä vuonna menee vain himpun pitempään. Olen tuntenut pitkästä aikaa itseni jotenkin vapaaksi, se väsymys ja ajoittainen lievä masennus on poissa. Minä olen se joka laitoin itseni tähän vankilaan. Minä olen se, joka tavallaan vapautin itseni siitä. Tämä oli rukousvastaus.

Mua on lapsena laiminlyöty sekä vaadittu mahdottomia. Minä olen koko elämäni kamppaillut näiden ongelmien tähden ja opetellut siitä pois itsekin. Hyvin vaikeata se on. Olen ollut "kympin tyttö" ja tunnollisesti työni tekevä suorittaja. Suorittaminen on niin sisäänajettu minuun, että olen saanut monet Burn Outit elämäni aikana. Aina siis tehnyt kaiken omalla kustannuksellani. Nyt siis tämänkin minkä tajusin. Olen suorastaan mestari itseni laiminlyönnissä. Tämä on siis aivan kamalaa! Tästä tulee ne loput pahat äänet mitä on ollut siis! Olisi kiva tietää muiden ääniä kuulevien kokemuksia elämästä onko myös heillä tapana jollakin elämän alueella laiminlyödä itseään tai vaatia mahdottomia ja oletteko huomanneet niiden yhteyttä omien äänienne kanssa?