Tätini kertoi oudosta kohtaamisestaan 1980-luvulla

(jatkuu)
Oli iltapäivän ruuhka-aika, ja rautatieaseman pihalla oli ollut melko paljon ihmisiä. Kun tätini lähestyi aseman sisäänkäyntiä, hän näki muutaman metrin päässä tutun hahmon: Into seisoi ovien edessä, katsoi tätiäni silmiin ja nyökkäsi kevyesti. Kun tätini oli kävellyt sisäänkäynnin luo ihmisvilinän halki, mies oli kadonnut. Kun hän käännähti ympäri etsien miestä katseellaan, hän näki tämän kävelevän poispäin asemalta, vähintään kymmenen metrin päässä!

Vanhempani alkoivat tässä vaiheessa puuttua tätini kertomukseen ja ehdottivat luonnollisia selityksiä hänen merkillisille havainnoilleen, mutta tätini ei kuunnellut heitä, vaan jatkoi kertomustaan korottaen jälleen hieman ääntään. Nimittäin kun hän oli junamatkan jälkeen astumassa ulos kotikaupunkimme asemarakennuksesta, hän näki lasioven läpi Innon seisomassa pihalla, kuin tämä olisi odottanut tätiäni saapuvaksi! Into oli jälleen hymyillyt arvoituksellisesti ja nyökännyt silmiin katsoen. Kun tätini oli astunut pihalle, mies oli poissa.

Kaikkein hämmästyttävintä oli kuitenkin, että kun tätini oli astunut kotikatunsa varrella ulos taksista – hän asui tuolloin kerrostalolähiössä kaupungin laidalla – Into oli seissyt kadun kulmassa, hieman alle kymmenen metrin päässä, nyökännyt ja kääntynyt saman tien poikittaiselle kadulle, kadoten parkkipaikkaa ympäröivien pensaiden ja autotallirivistön taakse. Tätini kertoi seisseensä hetkisen kadun varressa tyrmistyneenä näkemästään.

Tässä välissä äitini alkoi kysyä, oliko tätini ehkä huomaamattaan tullut paljastaneeksi miehelle, missä asui, mutta tätini kiisti tämän ehdottomasti, miltei loukkaantuneena siitä, että äitini piti mahdollisena moista huolimattomuutta.

Isäni ehdotti, että tätini soittaisi poliisille ja kertoisi vainoojan olevan kannoillaan, mutta tätini kielsi olevansa huolissaan miehen aikeista. Hänestä Into oli eriskummallinen, ei uhkaava. Äitini oli samaa mieltä. Äitini ja tätini tulivat yhdessä siihen tulokseen, että Into halusi todistaa tädilleni, että hänen puheensa UFOista ja humanoideista pitivät paikkaansa, että hänellä oli yliluonnollinen kyky vaihtaa paikkaa ja tietää ennalta asioita, kuten tuntemattomien ihmisten liikkeitä.

On sanomattakin selvää, että lapsen mieltäni salaa kuunneltu tarina kiehtoi tavattomasti. Vanhempani eivät puhuneet koskaan tätini kertomuksesta minun kuulteni.

Muutama vuosi sitten tätini, joka oli sittemmin mennyt naimisiin ja saanut lapsia, oli perheineen kylässä vanhempieni mökillä. Rauhallisella hetkellä, jäätyäni kahden hänen kanssaan, kysyin häneltä varovasti tuosta eriskummallisesta tapauksesta. Tätini korjasi astioita pöydästä ja oli kääntyneenä poispäin minusta, mutta huomasin hänen olemuksensa jähmettyvän. Hän sanoi matalalla, soinnuttomalla äänellä, ettei halua puhua asiasta.

Pienet hetket ovat elämämme käännekohtia.

Kysy äidiltäsi asiasta ja tule kertomaan, mitä äitisi sanoi.

Ehkäpä Into oli nyttemmin niin muodikas salarakas?

Olipas jännä tarina.

Vähän kun se kerta kun mä näin lentävän lehmän.

Mutta kerron siitä toisen kerran.

Seuraavalla kerralla kysy tädiltä onko lapsien isä kenties samainen Into?

Voi voi. Taitaa tätisi kärsiä harhoista. Onko suvussa skitsofreniaa?

Noin yleisesti ottaen huomauttaisin että vailla joku kertoisi jonkun tarinan, se ei tarkoita että tarina olisi totta.

Onhan niitä hörhöjä jotka kertovat kaveeraavansa alienien kanssa tai olevansa itse sellaisia. Käytännössä yhdelläkään ei ole tarjota todisteita.

Jos se tieto oli niin salaista niin mikski menee kertomaan ventovieraalle tuosta vaan kokemuksistaan??

Into oli luultavimmin Hans Kammler, Suomeen paennut saksalainen tiedemies. Kammlerhan siirsi sodan loppuvaiheessa Suomeen turvaan ihmease die Glocken, joka oli aikakoneen prototyyppi. Suomen vuosina Glockea on kehitetty salaisen tutkimusrahoituksen turvin edelleen.

Minullekin on vakavin kasvoin mielenterveyspotilas kertonut kontakteistaan avaruusolentoihin.

Cia yksinkertaisesti, tarkoitus oli vaikuttaa maahamme, ja tarkoitan tätä todella!

Tätisi oli siis käytännöllinen ja maanläheinen ihminen. Hän ei hakenut vastauksia kaukaa ulkopuolelta. Kotiin mennessään hän oli tottunut menemään tiettyä reittiä tavanomaiseen tapaansa eikä paljoa tarkkaillut ympärille. Normaalin ihmisen tapaan oli kevyesti tietoinen ympäristönsä tapahtumista, mutta ei tarkentanut näkökykyään juuri mihinkään yksittäiseen asiaan, joka ei kuulunut suoraan läheiseen todellisuutteen, joka oli aina kotimatkalla. Hän siis oli ehkä uppoutunut ajatuksiin ja päämäärä ei ollut seurata kuka on kadun kulmassa tms. Hän ei siis tietenkään lähtenyt lähestymään Innolta näyttävää miestä kohti ja käynyt kysymässä vaikka kelloa vaan jatkoi tapansa mukaan kotia kohti. Näin jää moni asia luulojen varaan.

Tuollainen tilanne on hyvin helppo järjestää. Tarvitaan vain keskinäinen sopimus ja suurinpiirtein samannäköiset henkilöt eri puolille reittiä. Vaatetus ja olemus samanlaiseksi. Kävelytyyliä voi harjoitella samanlaiseksi. Kehon eleet ja liikkeet samanlaiseksi, ja sitten tietysti pitää välttää suoraa kontaktia tädiltä, ja ottaa niin suora kuin vain voi että tätisi säikkynä ei välttämättä uskaltaisi kuin katsoa sivusilmällä.

Eli siis GangStalkin oli jo silloin voimissaan. EI liity ufoihin eikä teleportaatioon. Vain asiaan vihkiytyneiden työtä.

Olen joskus aikaisemmin kuullut jonkun saman tapaisen jutun. Sekin oli 80-luvulla. Silloin taisi olla liikkeellä näitä ufo-entusiasteja, kun mediassa tosiaan käytiin paljon keskustelua aiheesta.

Tämä Gangstalking-juttu on mielenkiintoinen. Joku siis luulee, että SUomessa on organisaatio, joka seuraa tavallisia "tätejä" ympäri maata. Miksi ihmeessä?

On ilmestynyt kirja, johon on koottu KUMMISTUSTARINOITA, OUTOJA TAPAHTUMIA vuosien ajoilta. Voisi olla hauska lukea. -Sellaisia ennen kertoiltiin, kun ei ollut mediaa.

Vähän erilainen tarina.
Olin tyttäreni kanssa kauan sitten Moskovassa tultiin konferenssi palatsista yöllä hotellille, oli kesä. Tietty ajettiin metrolla ovi poistumispysäkin. tultiin päättärille joka oli ihan jossain vihervyöhykkeen lähellä. Laaja kenttä joka suuntaan ja pieni pömpeli mistä noustiin ylös. Paikalla ei ollut ristinsielua. Siinä sitä' sitten pähkäiltiin miten päästään takaisin sillä metroon ei olut sitä kahden kopeekankopeekka jota voisimme mennä portista.
Yllättäen vieressämme oli pariskunta ihan normi vaatteissa kun kysyivät mitä tytöt tekee täällä?
puhuivat suomea. Kerroin tilanteen ja he lähtivät kanssamme siihen metron sisään kulkupaikkaan. Ulkona ollessamme kysyin miten he ovat täällä ja osuivat kohdallemme. Nainen vastasi: Meitä on ympäri maailmaa.
Antoivat rahan ja me päästiin kuitenkin sen yön aikana hotellille. Kaikki kokemani tuntui niin luonnolliselta. Myöhemmin syksyllä kun juttelin tyttäreni kanssa, hän ei muistanut koko tapausta. Minulle tämä on totinen tosi. Olen joitakin kertoja elämässäni saanut apua henkilöltä joka on kadonnut neuvon antamisen jälkeen.
Joten uskon tuon ap. tarinanolevan mahdollista ja olen sen joskus jostain jo lukenut.
maagikko

Tunnen henkilön, joka on kertonut samanlaisesta kohtaamisesta, mutta 90-luvun alussa. Siis samanlaisesta tyypistä kuin tuo Into. Lienee sama mies?

Aloittaja ei edes ymmärrä mitä termi UFO tarkoittaa, on niin naurettavaa ja absurdia että avaruusolennot että avaruusolennot ovat aina humanoideja ja muistuttavat meitä niin paljon.
Jos he oikeasti muistuttaisivat meitä niin paljon, olisivat he kehittyneet samasta esi-isästä kuin ihminen.

Jospa täti olikin oikeasti setä?

Itse olen kokenut monenlaisia, yliluonnollisia asioita, mutta olen liittänyt nämä Jumalaan ja enkeleihin.

Humanoidien kanssa kohtaamista en tiedä tapahtuneen, joskin mahdollista on.

Ihme juttuja.