Moi!
Olen 35vuotias mies. Minulla on ollut koko aikuisikäni ongelmia alkoholin käytön suhteen.
Lapsuuden kodissani on myös käytetty paljon alkoaholia ja käytetään edelleenkin. Lapsuudessa on myös ollut välillä aikamoisia taakkoja kannettavana. Alkoholista olen sitten itsekkin aluksi hakenut helpotusta ongelmiin, mutta sitten ongelmaksi onkin muodostunut alkoholi. Lapsuuden "traumat" on käsitelty ainankin pääpiirteittäin, mutta alkoholi on jäänyt varjostamaan elämää tämänkin jälkeen.
Joskus 10vuotta sitten luin kaikenmaailman psykologian kirjoja useita kymmeniä putkeen ja opettelin tuntemaan itseäni paremmin. Tutkin itseäni useita kuukausia poistumatta asunnosta muuten, kuin pakollisille asioille. Toivoin tästä apua ahdistuksen, joka oli läsnä vähän kokoajan. Kävin myös tämän jakson aikana muutaman kerran psykoterapiassa omasta halustani. Tunsin saavani apua ahdistukseen tämän jakson aikana. En syönyt mitään lääkkeitä.
Nyt parin vuoden sisään olen ottanut itseäni "niskasta kiinni" ja on ollut 50pv alkoton jakso, jonkin aikaa sitten. Voin sillon henkisesti paljon paremmin, ei ollut äkkipikaisuutta tai tyhjänpäiväisistä asioista nousevaa hetkellistä vihan tunnetta.
Juominen vähentyi pysyvästi tuon ~50pv juomattomuuden jälkeen todella radikaalisti. Olen oppinut tuntemaan rajani? esim. Ennen meni 24- nyt menee 4 olutta. Käyttökerrat ovat kuitenkin lisääntyneet, koska 24 oluen juominen illassa ei onnistu, jos seuraavana päivänä on menoja. 4 olutta voi juoda vaikka joka ilta.
Nyt taas ollut korkki kiinni jonkin aikaa ja maailma on taas parempi paikka.
Yritän nyt pitää korkin kiinni lopullisesti.
Asiaan ->
Heräsin viime yönä klo 2.40 mielenkiintoiseen uneen, jossa istuin sohvalla keskustelemassa toisen minäni kanssa. Miellyttävän näköinen heppu, ei tosin samannäköinen, kuin itse olen. Vaalea hyvin puheutunut henkilö -lasi kädessä. Yritti saada "minuakin" ottamaan lasillisen. Kieltäydyin. Keskusetlun jatkuttua Toinen minäni sanoi minulle, että "mutta minussa on väriä"!?
Tajusin vasta tässä vaiheessa, että se olen minä itse, joka istuu siinä vieressäni. Puoli minusta, josta olen yrittänyt päästä eroon viimeiset 10 vuotta.
Keskustelu tyrehtyi aika nopeasti, kun nappasin tätä toista nimääni kurkusta kiinni. Ensin varovasti, koska siinähän olin minä itse. Tajusin kuristaessani etten itse tukehdu joten kiristin otettani, kunnes tämä toinen minuus kohtasi tukehtumisen ja katosi. Kuului "plop"...
Heräsin. Enkä oikein tiennyt mitä ajatella.
Nousin sängystä ja kävin laittamassa puulämmitteiseen keskuslämmitys kattilaan tulet. Sytytin uunin ja samalla savukkeen. Polttelin savuketta ja ajattelin mitä oikein on tapahtunut. Hetkellinen itkun puuska valtasi ja pari kyyneltä vierähti poskelle. Tuli tunne kuin olisin menettänyt jotain itsestäni, joka on ollut jollain tasolla mukana aina.
Toisen minäni toteamus, "mutta miussa on väriä!", jäi pyörimään mieleen...
EIKÖ MINUSSA MUKA OLE VÄRIÄ, ILMAN ALKOHOLIA?
-VASTAUKSENI ON, ETTÄ 100X ENEMMÄN, KUIN SIINÄ JUOPUNEESSA MIEHESSÄ, JOKA MAKAA KOKO VKL:N SÄNGYN POHJALLA EIKÄ PYSTY NOUSEMAAN ILMAN MUILLE VITTUILUA!
Kysymys kuuluukin, että mitä tästä nyt pitäsi ajatella?
Olen 35vuotias mies. Minulla on ollut koko aikuisikäni ongelmia alkoholin käytön suhteen.
Lapsuuden kodissani on myös käytetty paljon alkoaholia ja käytetään edelleenkin. Lapsuudessa on myös ollut välillä aikamoisia taakkoja kannettavana. Alkoholista olen sitten itsekkin aluksi hakenut helpotusta ongelmiin, mutta sitten ongelmaksi onkin muodostunut alkoholi. Lapsuuden "traumat" on käsitelty ainankin pääpiirteittäin, mutta alkoholi on jäänyt varjostamaan elämää tämänkin jälkeen.
Joskus 10vuotta sitten luin kaikenmaailman psykologian kirjoja useita kymmeniä putkeen ja opettelin tuntemaan itseäni paremmin. Tutkin itseäni useita kuukausia poistumatta asunnosta muuten, kuin pakollisille asioille. Toivoin tästä apua ahdistuksen, joka oli läsnä vähän kokoajan. Kävin myös tämän jakson aikana muutaman kerran psykoterapiassa omasta halustani. Tunsin saavani apua ahdistukseen tämän jakson aikana. En syönyt mitään lääkkeitä.
Nyt parin vuoden sisään olen ottanut itseäni "niskasta kiinni" ja on ollut 50pv alkoton jakso, jonkin aikaa sitten. Voin sillon henkisesti paljon paremmin, ei ollut äkkipikaisuutta tai tyhjänpäiväisistä asioista nousevaa hetkellistä vihan tunnetta.
Juominen vähentyi pysyvästi tuon ~50pv juomattomuuden jälkeen todella radikaalisti. Olen oppinut tuntemaan rajani? esim. Ennen meni 24- nyt menee 4 olutta. Käyttökerrat ovat kuitenkin lisääntyneet, koska 24 oluen juominen illassa ei onnistu, jos seuraavana päivänä on menoja. 4 olutta voi juoda vaikka joka ilta.
Nyt taas ollut korkki kiinni jonkin aikaa ja maailma on taas parempi paikka.
Yritän nyt pitää korkin kiinni lopullisesti.
Asiaan ->
Heräsin viime yönä klo 2.40 mielenkiintoiseen uneen, jossa istuin sohvalla keskustelemassa toisen minäni kanssa. Miellyttävän näköinen heppu, ei tosin samannäköinen, kuin itse olen. Vaalea hyvin puheutunut henkilö -lasi kädessä. Yritti saada "minuakin" ottamaan lasillisen. Kieltäydyin. Keskusetlun jatkuttua Toinen minäni sanoi minulle, että "mutta minussa on väriä"!?
Tajusin vasta tässä vaiheessa, että se olen minä itse, joka istuu siinä vieressäni. Puoli minusta, josta olen yrittänyt päästä eroon viimeiset 10 vuotta.
Keskustelu tyrehtyi aika nopeasti, kun nappasin tätä toista nimääni kurkusta kiinni. Ensin varovasti, koska siinähän olin minä itse. Tajusin kuristaessani etten itse tukehdu joten kiristin otettani, kunnes tämä toinen minuus kohtasi tukehtumisen ja katosi. Kuului "plop"...
Heräsin. Enkä oikein tiennyt mitä ajatella.
Nousin sängystä ja kävin laittamassa puulämmitteiseen keskuslämmitys kattilaan tulet. Sytytin uunin ja samalla savukkeen. Polttelin savuketta ja ajattelin mitä oikein on tapahtunut. Hetkellinen itkun puuska valtasi ja pari kyyneltä vierähti poskelle. Tuli tunne kuin olisin menettänyt jotain itsestäni, joka on ollut jollain tasolla mukana aina.
Toisen minäni toteamus, "mutta miussa on väriä!", jäi pyörimään mieleen...
EIKÖ MINUSSA MUKA OLE VÄRIÄ, ILMAN ALKOHOLIA?
-VASTAUKSENI ON, ETTÄ 100X ENEMMÄN, KUIN SIINÄ JUOPUNEESSA MIEHESSÄ, JOKA MAKAA KOKO VKL:N SÄNGYN POHJALLA EIKÄ PYSTY NOUSEMAAN ILMAN MUILLE VITTUILUA!
Kysymys kuuluukin, että mitä tästä nyt pitäsi ajatella?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heippa
Vain sinä itse tiedät, mitä tuosta pitäisi ajatella. Ihmisen oma alitajunta tuottaa unet. Mitä siis alitajuntasi yrittää sinulle sanoa?
Entä jos ”Toinen sinä”, siis se alkoholin suurkäyttäjä on juuri se, joka yrittää puolustella alkoholin käyttöä, mutta aivan valheellisesti. Siis yrittää vain pettää sinua tyhjillä puheillaan. Tuo hänen väitteensä, että sinussa ei ole väriä ilman alkoholia, on tuon tyhjänpuhujan ja houkuttajan tyhjä lupaus. Jonka siis aivan hyvin tiedät vääräksi ja katteettomaksi lupaukseksi.
Vai mitä, kysyy Päivi-pappi
Tässä vastaus tehtynä s/alkoholi/jeesus/g
"Heippa
Vain sinä itse tiedät, mitä tuosta pitäisi ajatella. Ihmisen oma alitajunta tuottaa uskonnot. Mitä siis alitajuntasi yrittää sinulle sanoa?
Entä jos ”Toinen sinä”, siis se jeesusn suurkäyttäjä on juuri se, joka yrittää puolustella jeesusn käyttöä, mutta aivan valheellisesti.
Siis yrittää vain pettää sinua tyhjillä puheillaan. Tuo hänen väitteensä, että sinussa ei ole väriä ilman jeesusa, on tuon tyhjänpuhujan
ja houkuttajan tyhjä lupaus. Jonka siis aivan hyvin tiedät vääräksi ja katteettomaksi lupaukseksi.
Vai mitä, kysyy Päivi-pappi"
Se onkin huolestuttavaa kun joku tekee sellaista ammatikseen ja vielä muiden rahoilla.
Unista on turha huolestua. Itse kävin kerran jonkinlaisessa helvetissä, joka oli vain iso punertavansävyinen kaupunki ilman ihmisiä. Vittumaisinta oli että tiesin näkeväni unta, mutta sieltä ei päässyt pois ja se oli ennemminkin toinen maailma kuin normaali uni. Onneksi törmäsin lopulta pyöräilijään joka sanoi minulle yhtäaikaisin suun liikkein saman minkä minä sanoin hänelle. Se oli totuus ja varoitus. Hetken mietitti sen jälkeen henkimaailman asiat.