Jos demarit voittavat seuraavat vaalit, mitä he voitollaan tekevät?
Työväenliike on menestyksensä vanki. Sosiaalidemokraattisilla ammattiyhdistysjohtajilla ja elinkeinoelämän pampuilla oli vuosikymmenien ajan eräänlainen rintamatoveruus, jota demarijohtoiset hallitukset osasivat 1960-luvulta 1980-luvulle taitavasti käyttää hyväkseen. Syntyi käsitys alati kasvavista eduista, joihin ei voi kajota.
Ammattiyhdistysliike keskittyy nyt haraamaan väistämätöntä muutosta vastaan, kun sitä tarvittaisiin työmarkkinoiden heikoimmassa asemassa olevien suojaamiseen: roskatyökuiluihin viskattujen ja työvoimaviranomaisten mielivallan alla elävien työttömien suojelemiseen. Tai niiden silpputyöhön pakotettujen puolustamiseen, joiden palkka ei enää riitä perheen menoihin.
Heikoissa piilee se voima, jolla työväenliike voisi vastata oikeiston haasteeseen ennakoivasti ja aloitteellisesti. Tekemällä siis saman kuin kokoomuksen libertaristit: tutkimalla oman aatepohjan juuria ja tekemällä siitä johtopäätökset.
Kasvavalla osalla työelämään tulevista nuorista ei ole omassa arjessaan yhteyttä siihen maailmaan, jota ammattiliitot näyttävät puolustavan.
Jo sukupolven ajan jatkunut kapitalismin voittokulku ei ole johtanut poliittisessa tai ammatillisessa työväenliikkeessä merkittäviin uusin avauksiin. Siksi poliittinen aloite on oikeistolla.
Tämän näkee hyvin, kun seuraa esimerkiksi SAK:n linjauksia kansalaispalkkaan. Järjestö pitää kynsin hampain kiinni työhistoriaan nojaavasta ansiosidonnaisesta sosiaali- ja työttömyysturvasta. Mutta miten tulisi suhtautua työmarkkinoilla jo tapahtuneeseen valtavaan muutokseen: yksinyrittäjiin, pätkätyöläisiin, silpputyöhön, nollasopimuksiin ja työttömien yhä syrjäytyneempään asemaan?
Osin HS
Työväenliike on menestyksensä vanki. Sosiaalidemokraattisilla ammattiyhdistysjohtajilla ja elinkeinoelämän pampuilla oli vuosikymmenien ajan eräänlainen rintamatoveruus, jota demarijohtoiset hallitukset osasivat 1960-luvulta 1980-luvulle taitavasti käyttää hyväkseen. Syntyi käsitys alati kasvavista eduista, joihin ei voi kajota.
Ammattiyhdistysliike keskittyy nyt haraamaan väistämätöntä muutosta vastaan, kun sitä tarvittaisiin työmarkkinoiden heikoimmassa asemassa olevien suojaamiseen: roskatyökuiluihin viskattujen ja työvoimaviranomaisten mielivallan alla elävien työttömien suojelemiseen. Tai niiden silpputyöhön pakotettujen puolustamiseen, joiden palkka ei enää riitä perheen menoihin.
Heikoissa piilee se voima, jolla työväenliike voisi vastata oikeiston haasteeseen ennakoivasti ja aloitteellisesti. Tekemällä siis saman kuin kokoomuksen libertaristit: tutkimalla oman aatepohjan juuria ja tekemällä siitä johtopäätökset.
Kasvavalla osalla työelämään tulevista nuorista ei ole omassa arjessaan yhteyttä siihen maailmaan, jota ammattiliitot näyttävät puolustavan.
Jo sukupolven ajan jatkunut kapitalismin voittokulku ei ole johtanut poliittisessa tai ammatillisessa työväenliikkeessä merkittäviin uusin avauksiin. Siksi poliittinen aloite on oikeistolla.
Tämän näkee hyvin, kun seuraa esimerkiksi SAK:n linjauksia kansalaispalkkaan. Järjestö pitää kynsin hampain kiinni työhistoriaan nojaavasta ansiosidonnaisesta sosiaali- ja työttömyysturvasta. Mutta miten tulisi suhtautua työmarkkinoilla jo tapahtuneeseen valtavaan muutokseen: yksinyrittäjiin, pätkätyöläisiin, silpputyöhön, nollasopimuksiin ja työttömien yhä syrjäytyneempään asemaan?
Osin HS
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ay SAK johtajsat patamustia riistäjiä.
Miksi ihmeessä nuoren tai vanhan työelämän ulkopuolella olevan tai potkuvaarassa olevan pitäisi tukea ay-liikettä, joka toimii hyvin konkreettisesti häntä vastaan?
Ammattiliittojen ja ennen kaikkea eri ammattiryhmien keskinäinen solidaarisuus on asia josta on puhuttu vähän tai ei lainkaan. Mitä yhteisiä nimittäjiä löytyy reilun tonnin kuukaudessa ansaitsevalla osa-aika kassalla ja viisitonnia kuussa ansaitsevalla paperimiehellä ? Työväenliikettä on rapauttanut paljon myös heidän johtajansa joiden oma esimerkki ei "patamustista riistäjistä" poikkea. Heille kelpaa ja he käyttävät kaikki samat edut kuin ne tahot joita he arvostelevat, kuten yli suuret palkat, palkkiot ja osingot. Tuore esimerkki VVO.
Näin tämä nykyinen työmarkkina on muuttanut muotoaan. Silti vielä joku lykkii lylyllä, valitettavasti myötävirtaa vastaan ja omaksi pahakseen. Rinteessäkin vähän ollaan, ylämäki vastassa.
Suomen työväenliike ryhtyi 90-luvulla kaivamaan hautaansa, kun se asettui samaan rintamaan median ja poliittisten puolueiden kansaa EU-jäsenyyden puolelle.
Myöhemmin ilman kansan valtuuskirjaa hämärästi toteutettu Euro-jäsenyys lisukkeena sinetöivät työväenliikkeen kuihtumisen. Työväenliikkeen historiassa EU:n kannalle siirtyminen on ollut ylivoimaisesti suurin virhearviointi.
Työväenliikettä retkutettiin oikein kunnolla, jossa myös sen sinisilmäisillä johtajilla oli osuutta asiaan rutkasti. Kirvesmies 250 000 € vuosipalkoilla.
Ay johtajat 241 000 € /v näkyi jollain urpolla olevan jne.
Nämä muutamat kymmenet Ay ja SAK johtajat retkuttaa väkeä raskaasti.
Oman etunsa takia.
SAK hallitus, vain vasemmistoa, kuin ei muita olisi työelämässä ja SAK jäsenliitoissa.
14 -demaria
6 -vasuria
20 SAK hallitus jäsenestä.
kts. itse
https://www.youtube.com/watch?v=TSngJmYPBCE
Mitä mieltä oli demarit
Jo Lipponen reivasi oman puolueensa kokoomuksen sisarpuolueeksi.
Suomessa ei ole enää mitään työväenliikettä.
Kärsikää kurjat nahoissanne.