Harvalla on oikeaa käsitystä itsenäisen Suomen armeijassa palvelleiden entisten tsaarinupseereiden määrästä ja merkityksestä.
Mannerheim, Nenonen ja muutama muu ehkä tunnetaan. Lienee käsitys että "ryssät" potkittiin pois "jääkärikapinan" seurauksena 1925 jälkeen.
Ihan niin ei ole.
Asiaa selvittää Miro Harjula kirjassaan "Ryssänupseerit".
Vuoden 1918 sotaan osallistui kaikkiaan 160 entistä tsaarinupseeria, näistä noin 110 Mannerheimin joukoissa ja loput eri puolilla Etelä-Suomea joutuen piileskelemään punavallan ajan,
Aktiiviupseereita oli 39, joista monet olivat Mannerheimin Päämajassa tai korkeissa rintamatehtävissä. Osa palveli selustassa.
Vähän tunnettu ryhmä on sodan aikana koulutetut "venäläiset vänrikit" eli nuoret reserviupseerit, joita oli 82. Osa heistäkin jäi rintaman taakse eritoten Helsinkiin.
Kolmas ryhmä oli 1901 lakkautettujen suomalaisten rykmenttien entiset upseerit.
Punaisten puolella taisteli kaksi.
Jääkäreitä oli maassa sodan alkaessa noin 80 ja Ruotsista tuli pian 20 lisää.
Näin ollen tsaarinupseerien merkitys sodan alkuvaiheessa oli suuri.
Tosin pian tuli 85 ruotsalaista upseeria, joista 35 oli ammattisotilaita.
Mannerheim, Nenonen ja muutama muu ehkä tunnetaan. Lienee käsitys että "ryssät" potkittiin pois "jääkärikapinan" seurauksena 1925 jälkeen.
Ihan niin ei ole.
Asiaa selvittää Miro Harjula kirjassaan "Ryssänupseerit".
Vuoden 1918 sotaan osallistui kaikkiaan 160 entistä tsaarinupseeria, näistä noin 110 Mannerheimin joukoissa ja loput eri puolilla Etelä-Suomea joutuen piileskelemään punavallan ajan,
Aktiiviupseereita oli 39, joista monet olivat Mannerheimin Päämajassa tai korkeissa rintamatehtävissä. Osa palveli selustassa.
Vähän tunnettu ryhmä on sodan aikana koulutetut "venäläiset vänrikit" eli nuoret reserviupseerit, joita oli 82. Osa heistäkin jäi rintaman taakse eritoten Helsinkiin.
Kolmas ryhmä oli 1901 lakkautettujen suomalaisten rykmenttien entiset upseerit.
Punaisten puolella taisteli kaksi.
Jääkäreitä oli maassa sodan alkaessa noin 80 ja Ruotsista tuli pian 20 lisää.
Näin ollen tsaarinupseerien merkitys sodan alkuvaiheessa oli suuri.
Tosin pian tuli 85 ruotsalaista upseeria, joista 35 oli ammattisotilaita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuli Vaasaan 25.2. 18 ja muutti samalla koko armeijan rakenteen. Jääkäreissä oli nyt pikaylennyksen jälkeen 403 upseeria ja 727 aliupseeria. Joitakin oli Mannerheim itsekin ylentänyt mm Aarne Sihvon kapteeniksi jo ennen taisteluja 12.1.
Jääkärit kieltäytyivät palvelemasta "ryssänupseerien" alaisina mistä syntyi ns jääkäriselkkaus. Mannerheim keksi sitten kompromissin. Jääkärit saivat omat joukkonsa asevelvollisista ja suoranaisiksi esimiehikseen saksalaiset entiset kouluttajansa.
Näin syntyi ensimmäinen suuri ristiriita upseeriryhmien välillä. Tsaarinupseerit pilkkasivat avoimesti "saksalaisia vääpeleitä", jotka saivat jopa majurin arvon ja komensivat rykmenttejä vailla minkäänlaista osaamista ja pätevyyttä..
Pilkka osui, sillä jääkärit olivat hyviä sotilaita, mutta täysin vailla johtamiskokemusta esimiehinä toimineita pfadfindereitä lukuun ottamatta.
Tulokset olivat sen mukaisia. Jääkärit ryntäsivät Tampereella päin punaisten konekivääreitä ja kaatuivat perässä tulleine alaisineen. Jälki kauhistutti maailmansodan teurastukset nähneitä tsaarinupseereitakin.
Oppi ostettiin kalleimman kautta.
armeija järjestettiin uudelleen.
Päämaja oli edelleen vahvasti "ryssien" käsissä. Poikkeuksina olivat muutamat ruotsalaiset operaatioupseerit ja kaksi jääkäriä.
Myös ylemmät rintamatehtävät pysyivät tsaarinupseereilla poikkeuksina pari ruotsalaista ja Karjalan rintaman jääkäri Aarne Sihvo. Mannerheimn luotto häneen lienee johtunut siitä, että he olivat tavanneet. Sihvo lienee ollut ensimmäinen(?) jääkäri, jonka kanssa Mannerheim keskusteli.
Viipurin operaation johti nimellisesti kenraalimajuri Löfström ja itse kaupungin valtasi kenraali Wilkaman jääkärijoukoista muodostettu ryhmä.
Tappiot olivat taas suuret ja jääkärien kokemattomuus ilmeinen. Raivo tappiosta purkautui sitten venäläiseen siviiliväkeen, joka oli pääasiassa valkoista.
Suuressa paraatissa 16.5. kansa näki ensi kerran jääkärit ja Mannerheimin. He olivat pääosassa joukkojen kanssa, vaikka nimenomaan tsaarinupseerit olivat armeijan perustaneet ja järjestäneet sekä pääosaa johtaneet. Jääkärit tulivat ikään kuin valmiiseen pöytään ja saivat osakseen kansan suosion. Todellisuudessa heillä oli johdossaan vain noin 15 000 miestä armeijan koko vahvuuden ollessa noin 70 000. Jääkärit komensivat kyllä kuutta rykmenttiä, mutta kaikki korkeimmat virat olivat entisillä tsaarinupseereilla tai ruotsalaisilla poikkeuksena 28-vuotias jääkärieversti Sihvo.
lyhyt, mutta Suomi oli täysin Saksan määräysvallan alainen.
Armeijasta määräsxi kenraali v.d. Goltz ja käytnnön hoiti everstiu v. Redern. Hänellä oli sata saksalaista upseria ja aliupseria käytössään
Nimellinen sotaministeri Thesslef oli samalla ylipäällikkö apunaan sodan jälkeen tullut kenraali KIvekäs.
Entisiä tsaarinupseereja oli palveluksesa noin 150 ja heitä tuli koko ajan lisää. Kaikki kuusi aktiivikenraalia olivat heitä.Näillä sotilaillaoli läheiset suhteet ruotsinkieliseen yläluokkaan liike-elämässä, polituikassa ja koulutuksesa.
Mannerheimin lähimmät miehet olivat eronneet tai erotettu.
Jääkäreistä olivat korkeissa tehtävissä vain eversti Sihvo divisioonan ja majuri Oesch Vuoristoprikaatin komentajana. Jääkäriupseereita oli vahva enemmistö, kaikkiaan noin 600 joukossa paljon sodan aikana aliupseereista ylennettyjä. Heitä kuitenkin erosi nopeassa tahdissa.