Jumalat tekevät todellakin sairaaksi

Olen koko aikaisemman ikäni (yli 35 vuotta) elänyt aivan hyvän, normaalielämän, ja olin hyvässä normaali Jumala-uskossa. minulle oli todella tärkeää noikin Jumala-asiat, varsinkin 90-luvun vaikeina lama-aikoina. Sitten parin "käpälävuoden" jälkeen tulin hurahtaen uskoon, tosiuskovaiseksi parin vuoden ajan. Sitten alkoi kääntyä noi Jumal-olennot kaikin tavoin hankaamaan vastaan, mm. kaikenmaailman 5- ja 6-numeroiden demonisoimisella, aivan todella typerällä numerologialla, siis että kaikki viidennet ja kuudennet olivat kuin Saatanasta, vaikka sanoin Heille että on viidensiä lapsia, että eivät nekään ole mitään Paholaisesta. Sitten tuli tupakkalaki, että jos joku polttaa edes lähellä asuntoani, niin en saa toimia, enkä syödä. Sitten myös, kun sanoin Heille, että en minä ala mitään Saatanaa syyttämään joka asiasta (kuten niin monet uskovaiset), vaan toivon hällekin ihan hyvää, ja että sitä Saatanaakin on kautta aikojen syytetty niin joka saakelin asiasta.
Niin silloin tulivat Jumala (en tiedä kuka niistä) yöllä uneeni Saatanana raiskaamaan minut perseeseen, se oli todella toden tuntuinen uni. Sitten yksi toinen yö taas samanlainen juttu, että joku iso Perkele muka tuli ja otti alaleuastani kiinni, ja murskasi sen, osa kerrallaan, ja sanoi samalla Isä Meidän-rukouksen. Minulle selvisi myöhemmin, että Jumalat ovat ITSE olleet noita Saatanoita ja Paholaisia, myös kaikille muille. Silloin minulle riitti! Ajattelin, että jos noin kitukasvuiseksi, täysin hedelmättömäksi tehdään, ja kuin kirotaan kaikki ihmisten normaalielämä ja -toiminnot, niin sitten saa Jumalat uskoineen mennä.

Kaikki näinä myöhemmätkin vuodet (yli 10 vuotta) Jumala-olennot ovat kaikin tavoin, Heidän hylkäämiseni johdosta, tehneet kaikkensa, hilluneet, riehuneet, tuhonneet elämäni ja läheisenikin, ja olemme jo niin loppuvaiheessa, että mielenterveytemme on aivan kiikun kaakun, vaakalaudalla. Olemme aivan niin absoluuttisesti finaalissa, että kohta menemme pois, kokonaan olemasta, sillä noi kavalat, katalat Jumal-olennot eivät muuta tee, kuin yrittävät, ja tekevät kaikkensa, että saisivat meidät siinäkin epäonnistumaan, ja meidät hulluina sitten joutumaan vaan elämään, Heidän henkimaailmaansa.