Aikuisuus ei ole muotia, mutta sen kannattaisi olla. Aikuisuus ei ole vain ikävaihe vaan se on asenne. –
Itse olisin tuskin aikuistunut ilman todella pitkällistä ja tuskallista kipuilua, sosiaalietiikan professori ja pappi Jaana Hallamaa sanoo.
Aikuisen oloinen, jos joku.
Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan professoriputkeen jo nuorena, alle nelikymppisenä päässyt Jaana Hallamaa on ollut kypsän, viisaan ja tasapainoisen naisen maineessa.
Aikuinen ymmärtää, että elämä on rajallinen. Kaikkea haluamaansa ei voi tehdä. Aikaa ei ole määrättömästi. Tärkeisiin asioihin täytyy tarttua nyt.
– Tämän tajuaminen antaa elämälle tiettyä vakavuutta ja vastuullisuutta samoin kuin Raamatun opetus viimeisestä tuomiosta antaa asioille painoa ja omille valinnoille merkityksellisyyttä.
Miksi aikuinen-sanaa käytetään niin usein tylsän synonyyminä?
– Voimakkaita äärikokemuksia ja kicksejä korostavassa kulttuurissa aikuisuus ei näytä mitenkään hohdokkaalta. Toimeentulon ansaitseminen ja sitoumuksista vastaaminen on niiden ihmisten tylsä osa, jotka tätä maata työllään rakentavat.
– Aikuisuus on sukua arjelle, joka on ihmiselämän ydin. Elämän täyteys toteutuu arjessa, mutta tosi epäseksikkäästi sen kannalta, mitä tänään ihannoidaan, Hallamaa vastaa.
Hän vertaa aikuisen arkea tylsänä pidettyyn keskiluokkaan. Se pysyy, säilyy ja junnaa paikallaankin, mutta sen hitaan etenemisen varassa toteutuu moni elintärkeä asia. Hitauteen ja näennäiseen ei-tapahtumiseen kätkeytyy elämän perustoimintojen ylläpitämistä ja rakentamista.
Leo Tolstoin Anna Karenina -romaanissa todetaan, että kaikki onnelliset perheet ovat samankaltaisia, mutta kaikki onnettomat perheet ovat onnettomia omalla tavallaan.
http://www.sana.fi/sana/haastattelut/jaana_hallamaa_on_aikuisuuden_aika
Itse olisin tuskin aikuistunut ilman todella pitkällistä ja tuskallista kipuilua, sosiaalietiikan professori ja pappi Jaana Hallamaa sanoo.
Aikuisen oloinen, jos joku.
Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan professoriputkeen jo nuorena, alle nelikymppisenä päässyt Jaana Hallamaa on ollut kypsän, viisaan ja tasapainoisen naisen maineessa.
Aikuinen ymmärtää, että elämä on rajallinen. Kaikkea haluamaansa ei voi tehdä. Aikaa ei ole määrättömästi. Tärkeisiin asioihin täytyy tarttua nyt.
– Tämän tajuaminen antaa elämälle tiettyä vakavuutta ja vastuullisuutta samoin kuin Raamatun opetus viimeisestä tuomiosta antaa asioille painoa ja omille valinnoille merkityksellisyyttä.
Miksi aikuinen-sanaa käytetään niin usein tylsän synonyyminä?
– Voimakkaita äärikokemuksia ja kicksejä korostavassa kulttuurissa aikuisuus ei näytä mitenkään hohdokkaalta. Toimeentulon ansaitseminen ja sitoumuksista vastaaminen on niiden ihmisten tylsä osa, jotka tätä maata työllään rakentavat.
– Aikuisuus on sukua arjelle, joka on ihmiselämän ydin. Elämän täyteys toteutuu arjessa, mutta tosi epäseksikkäästi sen kannalta, mitä tänään ihannoidaan, Hallamaa vastaa.
Hän vertaa aikuisen arkea tylsänä pidettyyn keskiluokkaan. Se pysyy, säilyy ja junnaa paikallaankin, mutta sen hitaan etenemisen varassa toteutuu moni elintärkeä asia. Hitauteen ja näennäiseen ei-tapahtumiseen kätkeytyy elämän perustoimintojen ylläpitämistä ja rakentamista.
Leo Tolstoin Anna Karenina -romaanissa todetaan, että kaikki onnelliset perheet ovat samankaltaisia, mutta kaikki onnettomat perheet ovat onnettomia omalla tavallaan.
http://www.sana.fi/sana/haastattelut/jaana_hallamaa_on_aikuisuuden_aika
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ainakin tällä palstalla aikuisuus loistaa poissaolollaan mitä viestien sisältöön tulee. Kuin murkkujen kähinää ja syyttelyä.
On säälittävää nähdä ihminen joka yrittää näyttää nuorelta vaikka iho ja juonteet kertoo, että on VANHA. En tarkoita etteikö ihmnen voisi olla mieleltään nuori ja iloinen. Hapan ja vikoileva ihminen vanhenee enemmin kuin iloinen ja positiivisen asenteen omaava.
"Toimeentulon ansaitseminen ja sitoumuksista vastaaminen on niiden ihmisten tylsä osa, jotka tätä maata työllään rakentavat."
"Leo Tolstoin Anna Karenina -romaanissa todetaan, että kaikki onnelliset perheet ovat samankaltaisia, mutta kaikki onnettomat perheet ovat onnettomia omalla tavallaan."
Hyvin kiteytetty ja niin totta, rikkailla on yhdistävä tekijä, mutta köyhät ovat omillaan.
Aikuisuuteen kuuluu ilmeisesti ymmärtää satujen olevan totta ja joulupukin olevan ihan oikeasti olemassa.
Hema pieni, KASVA AIKUISEKSI.
Taas älykkästi ja tarkkaan mietitty lausahdus, joka kertoo lausujastaan enemmän kuin hän ehkä haluaisikaan.
Aikuisuuteen kuuluu ymmärtää mistä asioissa oikeasti on kyse. Kun tuolla toisessa ketjussa keskusteltiin Jeesuksen historiallisuudesta, sain sinusta vaikutelman, että et millään kykene tai halua ymmärtää mistä keskustelimme. Olit niin juuttunut tiettyyn, lähinnä evanlekiumien Jeesus-kuvaan, ettei sinun kanssasi voinut käsitellä alkua pidemmälle kysymystä historian Jeesuksesta.
Tämä kommenttisi antaa ymmärtää, ettet sisäistä mistä uskonnossa, kristinusko mukaanlukien ylipäätään on kysymys, mikä ei ole harvinaista. Onhan kristinusko itsessään opilliselta kannalta pitkälti pakanoiden väärin tulkinnan seurausta, kun ei ole ymmärretty juutalaista kontekstia.
Vastustat ja pilkkaat hyvin infantiilia näkemystä uskonnosta, mikä sinänsä on perusteltua. Infantiilius ei kuitenkaan kuulu aikuisuuteen. Kristinuskon ja kristityn velvollisuuksiin kuuluu, tai ainakin pitäisi kuulua, aikuiseksi kasvaminen. Mitä tuohon aikuisuuteen kuuluu, voin antaa sinulle he-ma kaksi loistavaa teologia, kun tunnuit tuolla toisaalla kovasti lähteitä kaipaavan. Useasti mainitsemani John Shelby Spong, sekä progressiivinen kristinusko ylipäätään, antaa hyvät eväät aikuismaiseen uskonnollisuuteen. Hieman toisesta näkökulmasta asia lähestyy fransiskaanipappi Richard Rohr, jolla myös on laaja, kansantajuinen ja erinomainen kirjallinen tuotanto. Suosittelen tutustumista em. teologien tuotantoon.
Teologia on taikauskon tutkimista, joten mulle on ihan sama mitä taikauskon tutkijat sanovat.
Taikausko on siirrettävä historiaan. Uskonnot ovat saaneet aikaan pelkkää pahaa ja tekevät sitä lisää joka päivä niin kauan, kuin annamme niille elintilaa.
Taikauskon suhteen olen samaa mieltä.
Uskonnot ovat taikauskoa, uskoa henkimaailmaan vailla minkäänlaista todistetta noiden henkimaailmojen olemassaolosta.
Missä mielestäsi on ero taikauskon ja uskonnon olemuksessa?
Siinäpä se juuri ongelma onkin, ripustautumisessa ikivanhoihin taikauskoisiin näkemyksiin. Siksipä edelleen suosittelen tutustumaan oppineeseen kannanottoon aiheesta, lukemaan esim. Spongin Miksi kristinuskon tulee muuttua tai kuolla.