Uusiutuvan energian kannattajat esittävät usein että uusiutuvan energian avulla voidaan hajauttaa sähkön tuotanto lähemmäs kuluttajia ja jopa luoda itsenäisiä energiasaarekkeita. Mitenkähän tuo konsepti kestää lähemmän tarkastelun.
Itse asiassa käytäntö oli tuollainen suunnilleen sata vuotta sitten. Silloin sähkö tuotettiin vesivoimalaitoksilla ja se jaettiin lähiverkossa alueen teollisuuslaitoksille ja taajamille. Valtakunnallista sähköverkkoa ei ollut. Sitä ei kuitenkaan pidetty riittävänä koko valtakunnan tarpeita ajatellen.
Suuri osa sähköstä tuotetaan nykyisinkin lähellä sen kuluttajia. Sitä tuotetaan kaupunkien sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa. Sitä tuotetaan teollisuuspaikkakuntien vesi- ja biomassasähkönä. Vain lauhdelaitokset ja pohjoisen vesivoima ovat sellaisia että niiden sähköä siirretään pitkiä matkoja kuluttajille.
Tuulivoimakaan ei edusta hajautettua sähkön tuotantoa. Sitä tuotetaan yhä suuremmissa, kymmenien ja jopa satojen myllyjen farmeilla, jotka sijoitetaan etäälle asutuksesta.
Entä sitten nuo itsenäiset sähköntuotantosaarekkeet? Silloin pitäisi kullakin saarekkeella on oma fingridinsä joka huolehtii verkon säädöstä. Ja jos suuri osa sähköstä tuotetaan vaihtelevatehoisilla tuuli- ja aurinkovoimalla, pitäisi olla varsin runsaasti korvaavaa voimaa talvisten tyynten jaksojen varalle. Tai sitten pitäisi olla varsin suuria sähkövarastoja. Eli hyvin kalliiksi tulisi.
Itsenäisiä sähkösaarekkeita perustellaan usein niiden haavoittumattomuudella kriisitilanteissa. Kuitenkin suurin osa ihmisistä asuu kaupungeissa joiden sisällä sähkön ja lämmön tuotantoa joudutaan joka tapauksessa keskittämään. Syntyy väkisin haavoittuvia solmukohtia.
Eli nuo haaveet hajautetusta sähköntuotannosta perustuvat paljolti harhakäsityksiin sähköntuotannon todellisuudesta.
Itse asiassa käytäntö oli tuollainen suunnilleen sata vuotta sitten. Silloin sähkö tuotettiin vesivoimalaitoksilla ja se jaettiin lähiverkossa alueen teollisuuslaitoksille ja taajamille. Valtakunnallista sähköverkkoa ei ollut. Sitä ei kuitenkaan pidetty riittävänä koko valtakunnan tarpeita ajatellen.
Suuri osa sähköstä tuotetaan nykyisinkin lähellä sen kuluttajia. Sitä tuotetaan kaupunkien sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa. Sitä tuotetaan teollisuuspaikkakuntien vesi- ja biomassasähkönä. Vain lauhdelaitokset ja pohjoisen vesivoima ovat sellaisia että niiden sähköä siirretään pitkiä matkoja kuluttajille.
Tuulivoimakaan ei edusta hajautettua sähkön tuotantoa. Sitä tuotetaan yhä suuremmissa, kymmenien ja jopa satojen myllyjen farmeilla, jotka sijoitetaan etäälle asutuksesta.
Entä sitten nuo itsenäiset sähköntuotantosaarekkeet? Silloin pitäisi kullakin saarekkeella on oma fingridinsä joka huolehtii verkon säädöstä. Ja jos suuri osa sähköstä tuotetaan vaihtelevatehoisilla tuuli- ja aurinkovoimalla, pitäisi olla varsin runsaasti korvaavaa voimaa talvisten tyynten jaksojen varalle. Tai sitten pitäisi olla varsin suuria sähkövarastoja. Eli hyvin kalliiksi tulisi.
Itsenäisiä sähkösaarekkeita perustellaan usein niiden haavoittumattomuudella kriisitilanteissa. Kuitenkin suurin osa ihmisistä asuu kaupungeissa joiden sisällä sähkön ja lämmön tuotantoa joudutaan joka tapauksessa keskittämään. Syntyy väkisin haavoittuvia solmukohtia.
Eli nuo haaveet hajautetusta sähköntuotannosta perustuvat paljolti harhakäsityksiin sähköntuotannon todellisuudesta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Toimii todellisuudessa vain otollisissa olosuhteissa. Aurinkoenergiaa jonkin verran kesäkautena ( huhti - elokuut) ja tuulivoimaa ajoittain. Muuta pienvoimaa ei ole. Biovoimalat tulevat olemaan sen verran suuria, ettei pienvoimaksi voida kehua. Akustoa käytetään jo nyt kesämökkien aurinkoenergiaan kytkettynä.
Kysykää Kokoomuspoliitikoilta:
Onko Sirpa Pietikäisellä, joka on hämeenlinnalainen europarlamentaarikko ja kauppatieteiden maisteri täysi ymmärrys asiasta?
http://blogit.iltalehti.fi/sirpa-pietikainen/2016/03/15/uusiutuva-energia-pystyy-vastaamaan-sahkon-kulutuspiikkeihin/
Vai Eija-Riitta Korholalla, joka on clean techiin ja energiaan keskittyvä hallitusammattilainen ja filosofian tohtori, joka on väitellyt ilmastopolitiikasta?
http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2016/03/19/tuulivoima-turvautuu-tupakkateollisuuden-keinoihin/
Sirpa Pietikäisen kirjoitelma on suorastaan uskomaton kokoelma vihreitä virheitä ja kliseitä. "Paradigman muutos energiapolitiikassa vie yhä enemmän kohti joustavia, paikallisia ja ketteriä ratkaisuja." Tarkoittaako että tuotanto vaihtelee joustavasti ja ketterästi säiden (eikä kulutuksen) mukaan? "Tesla on kehittänyt kotitalouksien käyttöön suunnilleen jääkaapin kokoisen akun, johon voi varastoida esimerkiksi aurinkokennoista saatua energiaa pilvisille päiville." Jonka hinta on kolminkertainen lyijyakkuihin nähden. " Älykkäät verkot yleistyvät kaikkialla Euroopassa ja komissio on arvellut, että 70 prosenttia sähköverkoista on älykkäitä – kulutushuippujen tasaamiseen kannustavia – vuoteen 2020 mennessä." Kyseessä ovat vain etäluettavat kulutuksen "muistavat" sähkömittarit jollaiset Suomessa on asennettu jo lähes sataprosenttisesti, itse älyverkot ovat alkukehittelyvaiheessa. "– tällä hetkellä yli 6 prosenttia koko maailman bruttokansantuotteesta menee suorasti ja epäsuorasti fossiilisen energiatuotannon tukeen. Myös ydinvoima saa tukea ostovelvoitteen muodossa." Nuo "tuet" ovat suurelta osin alempia verokantoja. Esim. Suomessa lämmitysöljyn vero on alempi kuin dieselöljyn mitä voidaan perustella liikenteestä aiheutuvilla kustannuksilla. Tuo ydinvoiman "ostovelvoite" on ihan ihme väite; onkohan sekoittanut ydinvoiman ja tuulivoiman?
Jne. Täytyy ihmetellä kuinka vähällä järjellä ja suurella aatteella meitä Brysselistä käsin hallitaan.
EU-parlamentti on poliitikkojen kaatopaikka. Sinne menevät ne jotka ovat politiikassa töpänneet ja mm. joutuneet eroamaan ministerin hommista. Esim. Jäätteenmäki, Hautala. Sinne menevät myös puolueidensa "känkkäränkät", joiden uraputki Suomessa on katkennut, esim. Väyrynen, Jaakonsaari ja aikoinaan Hassi ja Pietikäinen. Heistä ei paljoa kuulu kun sinne menevät. Sähköntuotannosta ja energiasta yleensäkään he eivät tiedä paljoakaan.
Aurinkosähköstä vain paneeleja voidaan pitää hajautettuna energiantuotantona. Sen sijaan fokusoiva aurinkosähkö on mitä suurimmassa määrin keskittynyttä: laitokset rakennetaan yleensä erämaahan kauaksi kulutuksesta. Hankkeet eivät ole onnistuneet kovin hyvin. Algeriaan suunnitellusta Desertecistä jouduttiin luopumaan poliittisten riskien vuoksi. Marokkoon on rakenteilla minikokoinen Desertec jonka sähkö on aika kallista: 20 snt/kWh luokkaa. Kalifornian erämaahan rakennettu Ivanpah on ollut fiasko http://www.marketwatch.com/story/could-californias-massive-ivanpah-solar-power-plant-be-forced-to-go-dark-2016-03-16 Luonnonsuojelijat ovat tuon lintugrillin kimpussa ja myös teknisesti ja taloudellisesti se on epäonnistunut. Mutta Google on saanut sen avulla vihreää brändiä.
Korholalla on uskomattoman paljon alan tietoa. Ihmettelen, ettei Kokoomus halua hyödyntää hänen osaamistaan.
Onko Pietikäinen vielä Kokoomuksen listoilla? - jotenkin vaikea tunnistaa kokoomuslaiseksi. Tosin Kokoomuksella on pallo ollut näissä energia-asioissa jo pitkään hukassa.
Ei taida Suomen rahapula vielä tuntua Euroopan parlamentissa asti, kun tuollaisia kirjoittelee. Lennnokkaita heittoja, mutta kuka maksaa ne Teslan akut ja sähköverkon parannukset? ja mihin se valtava ongelmajätemäärä hävitetään akkujen käyttöiän päätyttyä?
Olen äänestänyt Kokoomusta, mutta jo alkaa Vihreätkin tuntumaan paremmalta vaihtoehdolta...
onneksi asun samassa vaalipiiriss, joten voin jättää äänestämättä.