Tämä keskustelu taitaa itse asiassa olla koko tämän uskonto palstan kulmakivi.
Meidän ateistien ei tarvitse liittyä mihinkään, palvoa ketään, vannoa kenenkään nimeen tai julistaa mitään. Eikä meidän ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä.
Me emme tunne tyhjyyttää sen takia, emmekä me näe toista ihmistä huonona tästä syystä. Me emme myöskään vihaa uskonnon harjoittajia. Me vain ihmettelemme sen pakkoa.
Me ateistit olemme näemmä ymmärtäneet jumaluuden peruskysymyksen jota te itse ette tunnu ymmärtävän vaikka sitä kovasti toitotatte.
Eikö jo raamattu ole sen sanonut. "Ihminen on luotu jumalan kuvaksi"
Minä olen siis itseni jumala. Luon oman maailmani ja sen oikean ja väärän.
pyrin jumaluuteen realismin keinoin. En fantasian voimalla.
Meidän ateistien ei tarvitse liittyä mihinkään, palvoa ketään, vannoa kenenkään nimeen tai julistaa mitään. Eikä meidän ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä.
Me emme tunne tyhjyyttää sen takia, emmekä me näe toista ihmistä huonona tästä syystä. Me emme myöskään vihaa uskonnon harjoittajia. Me vain ihmettelemme sen pakkoa.
Me ateistit olemme näemmä ymmärtäneet jumaluuden peruskysymyksen jota te itse ette tunnu ymmärtävän vaikka sitä kovasti toitotatte.
Eikö jo raamattu ole sen sanonut. "Ihminen on luotu jumalan kuvaksi"
Minä olen siis itseni jumala. Luon oman maailmani ja sen oikean ja väärän.
pyrin jumaluuteen realismin keinoin. En fantasian voimalla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onko realismi tavallisen uskonnonharjoittajan maailman vastakohta?
Olet siis oivaltanut että sinä luot oman maailmasi. Oletko jo keksinyt keinon, millä luot siitä paremman? Oletko sinä jumalana hyvä?