Huomenna 6.1. Ortodoksinen kirkko viettää Teofanian juhlaa. Läntisessä kirkossa kyseinen juhla on "loppiainen", joulun loppu ja kolmen Itämaan Tietäjän muistopäivä. Juhlan vanhempi muisto on kuitenkin Kristuksen kaste Jordanissa ja syvässä mielessä JUMALAN ILMESTYMINEN. Jumalan Poika ja Sana, Logos, ilmestyi maan päälle ottaen ihmisen muodon, tuli lihaksi, ihmisaistein havaittavaksi ja siten myös ikoneissa kuvattavaksi. Tästä aiheesta kertoo Pyhä Apostoli Johannes syvällisesti evankeliuminsa ensimmäisessä luvussa. Jumalan ilmestyminen on myös Kristuksen syntymäjuhlan aihe.
Teofaniassa muistellaan erityisesti Kristuksen kastetta Jordanissa. Tästä tapahtumasta alkoi Hänen julkinen toimintansa Israelin kansan opettajana. Kasteen yhteydessä myös Pyhä Kolminaisuus ensi kerran näyttäytyi. Laskeutuessaa Jordaniin Kristus pyhitti veden. Tätä tapahtumaa muistaen ortodoksinen kirkko jokaisena teofaniajuhlana toimittaa ns. Suuren vedenpyhityksen, mahdollisuuksien mukaan ulkona, luonnonvesistön (joen,järven tai lähteen) äärellä.
Näin muistutetaan siitä, että veden kautta koko luomakunta pyhittyy. Pyhitetty vesi vaikuttaa lääkkeen tavoin kaikkiin ruumiin ja sielun vaivoihin.
Varhaisessa kirkossa Teofania oli myös yksi niistä päivistä, jolloin opetettavat ottivat vastaan kasteen. Siksi juhlan aatto on ortodoksisessa perinteessä paastopäivä.
"Jordanissa kastettaessa Sinua oi Herra,
tapahtui että ihmiset kumarsivat Pyhää Kolminaisuutta. Sillä Isän ääni todisti Sinusta, nimittäen Sinua rakkaaksi Pojaksensa. Ja Henki kyyhkysen muodossa vahvisti sen sanan totuuden.
Kunnia olkoon Sinulle Kristus Jumala, joka ilmestyit ja valistit maailman"
(teofaniajuhlan tropariveisu)
Teofaniassa muistellaan erityisesti Kristuksen kastetta Jordanissa. Tästä tapahtumasta alkoi Hänen julkinen toimintansa Israelin kansan opettajana. Kasteen yhteydessä myös Pyhä Kolminaisuus ensi kerran näyttäytyi. Laskeutuessaa Jordaniin Kristus pyhitti veden. Tätä tapahtumaa muistaen ortodoksinen kirkko jokaisena teofaniajuhlana toimittaa ns. Suuren vedenpyhityksen, mahdollisuuksien mukaan ulkona, luonnonvesistön (joen,järven tai lähteen) äärellä.
Näin muistutetaan siitä, että veden kautta koko luomakunta pyhittyy. Pyhitetty vesi vaikuttaa lääkkeen tavoin kaikkiin ruumiin ja sielun vaivoihin.
Varhaisessa kirkossa Teofania oli myös yksi niistä päivistä, jolloin opetettavat ottivat vastaan kasteen. Siksi juhlan aatto on ortodoksisessa perinteessä paastopäivä.
"Jordanissa kastettaessa Sinua oi Herra,
tapahtui että ihmiset kumarsivat Pyhää Kolminaisuutta. Sillä Isän ääni todisti Sinusta, nimittäen Sinua rakkaaksi Pojaksensa. Ja Henki kyyhkysen muodossa vahvisti sen sanan totuuden.
Kunnia olkoon Sinulle Kristus Jumala, joka ilmestyit ja valistit maailman"
(teofaniajuhlan tropariveisu)
Vastaukset 6
Vanhimmat
että kaikki uskovaiset läträävät sen kanssa
milloin missäkin toimituksessa,
Veden läträys tekee aina tapahtumasta pyhän.
Rakas Elementti,
Sinäkin juot vettä joka päivä. Tapahtuma on pyhä, koska se pitää sinut hengissä ja antaa sinulle oivan mahdollisuuden rukoilla ja rakastaa : )
Mitä tarkoitti tuo kohta. Varhaisessa kirkossa Teofania oli myös yksi niistä päivistä, jolloin opetettavat ottivat vastaan kasteen.
Eikö sitten Ortodoksikirkossa ole aina kastettu vain vauvoja? Patmoksella kuulin kyllä jotain tuollaista ettei niin ole aina ollut ja luin jostain kirjastakin.
En ole missään tapauksessa aloittamassa mitään kasteväittelyä. Haluan vain tietää todellisuutta opistanne.
... kastettu aina vain vauvoja? Olivatko ensimmäiset kristityt silloin noin kaksi tuhatta vuotta sitten pelkkiä vauvoja? Entäs esim. nykyisellä Venäjällä, missä pitkän ateismin kauden jälkeen ihmiset liittyvät Kirkkoon. Eiväthän kaikki kastettavat mitenkään voi olla vauvoja. Kyllä kastamaton aikuinenkin saa liittyä Kirkkoon ja nimenomaan kasteen kautta.
Kannatta kysyä niin selkenee. Se siis tarkoittikin tuollaisia tapauksia. Ajattelin ilmeisesti liian Suomikeskeisesti ja sitä mitä tilanne on täällä.
Kyllä huomisen juhlan aihe lännenkin katolisessa kirkossa on Herran ilmestyminen (epifania). Idän tietäjät ovat perinteisesti tässä juhlassa myös muistetut, mutta he eivät ole itse juhlan aihe.
Jouluaika on läntisen perinteen mukaan päättynyt 13.1. eli päivänä nimeltä octava epiphaniae Domini.