"......... Ihmisen itsekeskeisyys ja pätemisentarve ovat kaikkein kiusallisimpia piirteitä ihmisen luonteessa. Itsekeskeisellä ihmisellä on kaiken aikaa pakonomainen tarve osoittaa omaa erinomaisuuttaan tai joitakin erikoislahjakkuuksiaan toisten ihmisten silmissä. Tällaisen käyttäytymisen taustalla on yleensä ihmisen tarve etsiä itselleen hyväksymistä jonkun joukon tai toisten ihmisten silmissä. Nyt jos ei ymmärretä tällaisen käyttäytymisen todellista syytä, nämä itsekeskeisyydet karkottavat lopulta viimeisetkin ystävät ja ymmärtäjät tällaisen ihmisen läheisyydestä. Seurauksena tästä on, että ihminen etsii ja etsii loputonta etsimistään. Syyttää toisia omista ahdingoistaan ja kuitenkin ahdinkojen todellisena syynä on hänen omaa sisintään vaivaava täyttymätön hyväksymisen tarve, joka johtaa hänet häiriökäyttäytymiseen ja toisista ihmisistä eristäytymiseen. Ylensä on myös niin, että ihminen rakentaa omaa minäkuvaansa sen mukaan, miten toiset häneen suhtautuvat. Nyt jos hän kokee toisten suhtautumisen itseensä kielteisenä, sysimisenä ja tyrkkimisenä, hän alkaa rakentamaan kielteistä minäkuvaa omassa mielessään ja lopputuloksena voi olla niin syvällinen itsesäälin ja alemmuuskompleksien täyttämä noidankehä, että hänen on täysin mahdoton siitä omin avuin vapautua.
Sama pätee myös rakkaudentarpeen suhteen. Tämä rakkaudentarve (en tarkoita eroottista) on ihmisen tärkeimpiä persoonallisuutta muokkaavista tarpeista. Täyttymättömänä tämä tarve tuottaa jatkuvaa tuskaa ja ahdistusta ihmisen sisimpään ja tästä tuskasta ja ahdingosta vapautuakseen ihminen on valmis maksamaan milteipä minkä tahansa hinnan. Jos ihminen ei loputtomasta etsimisestään huolimatta vastausta rakkaudentarpeeseensa löydä, seurauksena on yleensä hyvin voimakas vastareaktio. Rakkauden arvon kieltäminen ja vapautuminen vihan avulla sisäisestä tuskasta ja ahdingosta. Se, että ihminen käyttäytyy joskus hyvinkin aggressiivisesti ja uhkaavasti, ei aina merkitse sitä, että kysymyksessä olisi jokin vaarallinen rikollinen tai epäsosiaalinen yksilö. Ennemminkin kysymyksessä on henkilö, jonka sisintä vaivaa täyttymätön rakkaudentarve; ja jonka tuottamaa tuskaa hän yrittää itsestään eliminoida. Esimerkkinä voitaisiin mainita suurkaupungeissa ilmenevä tarkoitukseton ja raaistunut väkivaltaisuus.
Kolmannen ihmisen henkiseen hyvinvointiin keskeisesti liittyvän henkisen tarpeen muodostaa tarve olla tarpeellinen. On tutkittu, että keskivertoihminen käyttää käytettävissä olevista henkisistä voimavaroistaan hyväkseen vain n. 10%. Ja tähänkin ihminen tarvitsee työtä tai muuta motivoitua toimintaa. Ihmisen henkinen vireys on suoraan riippuvainen elämisen tarkoituksenmukaisuudesta. Siitä, että elämällä on selvät päämäärät ja tavoitteet. Ihminen pystyy miltei mihin vain ja kestää miltei mitä vain, jos hänellä on riittävän pätevä syy pystymiseen ja kestämiseen. Ja ehkä kaikkein parhaimman toimintamotiivin ihmiselle tarjoaa se, että ihminen kokee olevansa tarpeellinen.
Niille ihmisille, työttömille, vammautuneille, eläkeläisille jne. joilla ei ole mahdollisuutta toteuttaa itseään yhteiseksi hyväksi, tämä tarpeellisena olemisen tarve muodostaa pitkällä aikavälillä hyvin vaikeasti voitettavan kriisin. Syntyy ns. frustraatio, turhautuminen, joka vie elämältä mielekkyyden. Johtaa ihmisen passivoitumiseen ja lopulta elämänarvon kieltämiseen. Alkoholisoitumiseen, huumeisiin, rikollisuuteen, yleiseen piittaamattomuuteen omasta ja toisten elämästä jne.
Ihmisen tiedostamattoman sielunelämän tuntemus, hypnoottinen pragmatiikka, avaa, oikein käytäntöön sovellettuna, valtavat mahdollisuudet tehdä työtä toisten ihmisten henkisen hyvinvoinnin hyväksi.
Olen joskus sanonut, että tämä maailma olisi paratiisi, jos me ihmiset olisimme toisenlaisia. Me ihmisinä voimme, tiedostamattoman sielunelämän toimintoja tuntiessamme, tehdä valtavan paljon lähimmäistemme henkisen hyvinvoinnin ja menestyksen hyväksi. Me voimme jokapäiväisessä elämässämme toimia toistemme sielunhoitajina, vapauttajina ja virvoittajina, työpaikoilla ja yleensä kaikkialla siellä, missä me ihmisten keskuudessa liikumme. Tämän lisäksi. Hypnoottisen pragmatiikan omaavien henkilöiden muodostama työryhmä, jossa tehdään täysipainoista työtä lähimmäisten henkisen hyvinvoinnin hyväksi, on paras mahdollinen toimintayksikkö ihmisten täyttymättömiä henkisiä tarpeita ajatellen. Siinä, että pystymme tarjoamaan lähimmäisillemme henkisen kokemuksen hyväksymisestä, rakkaudesta ja tarpeellisuudesta, me pystymme vapauttamaan lähimmäisemme loputtomista etsimisistä ja häiriökäyttäytymisistä. Me pystymme tarjoamaan lähimmäisillemme syyn elää ja mahdollisuuden elää täysipainoista ja onnellista elämää. Vapautuminen ihmisen tiedostamattoman sielunelämän traumoista ja henkisten tarpeiden täyttymys johtaa aina siihen, että ihminen voi unohtaa itsensä ja lähteä tekemään täysipainoista työtä toisten ihmisten hyväksi. Näin elämä, joka kenties aiemmin on ollut yhtä kärsimyshistoriaa, muuttuu sisältörikkaaksi, antoisaksi ja onnelliseksi elämäksi, josta ihminen voi nauttia täysin siemauksin.........."
http://www.aretalogia.com/pragmatiikka/pragmatiikka.3.htm
Sama pätee myös rakkaudentarpeen suhteen. Tämä rakkaudentarve (en tarkoita eroottista) on ihmisen tärkeimpiä persoonallisuutta muokkaavista tarpeista. Täyttymättömänä tämä tarve tuottaa jatkuvaa tuskaa ja ahdistusta ihmisen sisimpään ja tästä tuskasta ja ahdingosta vapautuakseen ihminen on valmis maksamaan milteipä minkä tahansa hinnan. Jos ihminen ei loputtomasta etsimisestään huolimatta vastausta rakkaudentarpeeseensa löydä, seurauksena on yleensä hyvin voimakas vastareaktio. Rakkauden arvon kieltäminen ja vapautuminen vihan avulla sisäisestä tuskasta ja ahdingosta. Se, että ihminen käyttäytyy joskus hyvinkin aggressiivisesti ja uhkaavasti, ei aina merkitse sitä, että kysymyksessä olisi jokin vaarallinen rikollinen tai epäsosiaalinen yksilö. Ennemminkin kysymyksessä on henkilö, jonka sisintä vaivaa täyttymätön rakkaudentarve; ja jonka tuottamaa tuskaa hän yrittää itsestään eliminoida. Esimerkkinä voitaisiin mainita suurkaupungeissa ilmenevä tarkoitukseton ja raaistunut väkivaltaisuus.
Kolmannen ihmisen henkiseen hyvinvointiin keskeisesti liittyvän henkisen tarpeen muodostaa tarve olla tarpeellinen. On tutkittu, että keskivertoihminen käyttää käytettävissä olevista henkisistä voimavaroistaan hyväkseen vain n. 10%. Ja tähänkin ihminen tarvitsee työtä tai muuta motivoitua toimintaa. Ihmisen henkinen vireys on suoraan riippuvainen elämisen tarkoituksenmukaisuudesta. Siitä, että elämällä on selvät päämäärät ja tavoitteet. Ihminen pystyy miltei mihin vain ja kestää miltei mitä vain, jos hänellä on riittävän pätevä syy pystymiseen ja kestämiseen. Ja ehkä kaikkein parhaimman toimintamotiivin ihmiselle tarjoaa se, että ihminen kokee olevansa tarpeellinen.
Niille ihmisille, työttömille, vammautuneille, eläkeläisille jne. joilla ei ole mahdollisuutta toteuttaa itseään yhteiseksi hyväksi, tämä tarpeellisena olemisen tarve muodostaa pitkällä aikavälillä hyvin vaikeasti voitettavan kriisin. Syntyy ns. frustraatio, turhautuminen, joka vie elämältä mielekkyyden. Johtaa ihmisen passivoitumiseen ja lopulta elämänarvon kieltämiseen. Alkoholisoitumiseen, huumeisiin, rikollisuuteen, yleiseen piittaamattomuuteen omasta ja toisten elämästä jne.
Ihmisen tiedostamattoman sielunelämän tuntemus, hypnoottinen pragmatiikka, avaa, oikein käytäntöön sovellettuna, valtavat mahdollisuudet tehdä työtä toisten ihmisten henkisen hyvinvoinnin hyväksi.
Olen joskus sanonut, että tämä maailma olisi paratiisi, jos me ihmiset olisimme toisenlaisia. Me ihmisinä voimme, tiedostamattoman sielunelämän toimintoja tuntiessamme, tehdä valtavan paljon lähimmäistemme henkisen hyvinvoinnin ja menestyksen hyväksi. Me voimme jokapäiväisessä elämässämme toimia toistemme sielunhoitajina, vapauttajina ja virvoittajina, työpaikoilla ja yleensä kaikkialla siellä, missä me ihmisten keskuudessa liikumme. Tämän lisäksi. Hypnoottisen pragmatiikan omaavien henkilöiden muodostama työryhmä, jossa tehdään täysipainoista työtä lähimmäisten henkisen hyvinvoinnin hyväksi, on paras mahdollinen toimintayksikkö ihmisten täyttymättömiä henkisiä tarpeita ajatellen. Siinä, että pystymme tarjoamaan lähimmäisillemme henkisen kokemuksen hyväksymisestä, rakkaudesta ja tarpeellisuudesta, me pystymme vapauttamaan lähimmäisemme loputtomista etsimisistä ja häiriökäyttäytymisistä. Me pystymme tarjoamaan lähimmäisillemme syyn elää ja mahdollisuuden elää täysipainoista ja onnellista elämää. Vapautuminen ihmisen tiedostamattoman sielunelämän traumoista ja henkisten tarpeiden täyttymys johtaa aina siihen, että ihminen voi unohtaa itsensä ja lähteä tekemään täysipainoista työtä toisten ihmisten hyväksi. Näin elämä, joka kenties aiemmin on ollut yhtä kärsimyshistoriaa, muuttuu sisältörikkaaksi, antoisaksi ja onnelliseksi elämäksi, josta ihminen voi nauttia täysin siemauksin.........."
http://www.aretalogia.com/pragmatiikka/pragmatiikka.3.htm
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.