Missä menee se raja, miten paljon perheessä uskovan pitää uskomatonta puolisoa nöyristellä?
Raamatussa sanotaan että vaimo on miehelle alamainen. Jos perheessä vaimo on uskossa ja mies uskomaton, miten paljon vaimon pitää sietää.
Eihän Herran tahto ole että vaimo on kynnysmattona? Missä menee raja.
Jos vaimo herkästi sanoo takaisin, suuttuu miehelleen esim. miehen puheista, niin, miten Herra näkee asian?
Uskomaton mies ei vaimonsa parasta ajattele, esim. jos mies määrää että vaimo ei saa käydä seurakunnassa, niin tuleeko vaimon totella?
Tai pitää kotikokouksia kotona.
Onko valehtelu silloinkin väärin, jos vaimon on pakko tehdä, esim. mennä salaa seurakuntaan vaikka mies kieltäisi.
Tuleeko vaimon totella miestä joka ei kuitenkaan elä Raamatun mukaan?
Jeesus kuitenkin tahtoo että teemme hyviä tekoja, voitamme pahan hyvällä, mutta mielistely, kynnysmattona oleminen, jos toinen puhuu vaikka mitä, niin täytyykö vaan pyrkiä pitämään suu kiinni itse? Miten näette asian?
Olen kysellyt, että jos lakkaan puolustamasta itseäni, niin puolustaako Hän sitten mua? Jos en sano enää vastaan vaan oon hiljaa, niin hoitaako Hän tilanteen?
Raamatussa sanotaan että vaimo on miehelle alamainen. Jos perheessä vaimo on uskossa ja mies uskomaton, miten paljon vaimon pitää sietää.
Eihän Herran tahto ole että vaimo on kynnysmattona? Missä menee raja.
Jos vaimo herkästi sanoo takaisin, suuttuu miehelleen esim. miehen puheista, niin, miten Herra näkee asian?
Uskomaton mies ei vaimonsa parasta ajattele, esim. jos mies määrää että vaimo ei saa käydä seurakunnassa, niin tuleeko vaimon totella?
Tai pitää kotikokouksia kotona.
Onko valehtelu silloinkin väärin, jos vaimon on pakko tehdä, esim. mennä salaa seurakuntaan vaikka mies kieltäisi.
Tuleeko vaimon totella miestä joka ei kuitenkaan elä Raamatun mukaan?
Jeesus kuitenkin tahtoo että teemme hyviä tekoja, voitamme pahan hyvällä, mutta mielistely, kynnysmattona oleminen, jos toinen puhuu vaikka mitä, niin täytyykö vaan pyrkiä pitämään suu kiinni itse? Miten näette asian?
Olen kysellyt, että jos lakkaan puolustamasta itseäni, niin puolustaako Hän sitten mua? Jos en sano enää vastaan vaan oon hiljaa, niin hoitaako Hän tilanteen?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tottele mielikuvitusjumalaasi ja vaikene nainen. Kysy neuvoa miheltäsi, joka on sinun perheesi pää!
Teet syntiä mielikuvitusjumalaasi vastaan, kun noiset hammaskeijusi asettamaa maailmanjärjestystä vastaan!
"Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut, vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini, niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte; kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus. Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä. Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi, saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan. Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa. Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta."
Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.
Kuinka sinä olet Herralle alamainen? Samalla tavoin olet miehellesi alamainen. Ei sun tarvi kynnysmattona olla, vaan teet vain sen, minkä Rakkaus vaatii. Enemmän tulee totella Jumalaa, kuin ihmisiä.
Mä tiedän, että on helppo toisen sanoa, kun ei itse ole siinä tilanteessa, mutta olen kyllä nähnyt mitä se on, kun toista pidetään kynnysmaton asemassa.
Katso kun Raamatun näkökulma lähtee siitä, että alamaisuudessa mieskin on uskossa. Ja mitä se alamaisuus todella on? Siitä tässä puhutaan jossakin kohtaa.
http://asanna.fi/jukkapartala240207.mp3
Eräs pastori sanoi aikanaan, että jos nainen tulee uskoon ja mies ei, naisen tulee rakastaa miestään samalla tavalla, kuin rakastaisi Kristusta. Uskonnoton mies ei halua kuulla saarnoja tai uskontoon liittyviä asioita. Kaikki rakkaus mitataan teoissa.
UT sanoo, että jos uskoton suostuu asumaan uskovan kanssa, niin ok.
Mutta tarviiko uskovan suostua siihen, että vapaassa maassa ei saa harjoittaa uskoaan? Mielestäni ei tarvitse. Kaikki ne toimet,joilla mies kiusaa, hallitsee ja väärinkohtelee vaimoaan, ei kuulu tuohon suostumisen piiriin.
Suostuminen tarkoittaa, että rakastaa ja kunnioittaa puolisoaan uskosta huolimatta tai juuri senvuoksi. Tänään ei ole pakkoa, eikä mielekästä alistua henkiseen kaltoinkohteluun, ei millään perusteilla.
Tänään tulee totella JUMALAA-HERRAANSA. Ei uskosta osatonta perheenjäsentä. Riidoista seuraakin lopulta ero -ja toinen jatkaa Jeesuksen seuraamista, joka onkin hänen Ylkänsä...Karitsan hääaterialle asti. Jumalattomat ja hengellisen haureuden tekijät jäävät tulimereen..
Ohjeet on helppoja, rakasta miestäsi niinkuin Kristusta.
Ongelma ehkä onkin siinä, että miehen jatkuvan valituksen ja negatiivisuuden takia oma rakkauteni häntä kohtaan on hiipunut.
Ja kyllä, olen rukoillut että Jeesus antaisi sitä rakkautta miestä kohtaan ja kyllä sitä saankin, mutta välillä kun mies kitisee ja natisee, niin itselläni palaa hermot. Ja sitten taas Herran edessä tekemässä parannusta. Tosin miehen käytös saa mut välillä vihaamaan sitä ja Herran edessä tuonkin joudun myöntämään, että en vaan kykene rakastamaan ihmistä jossa ei ole mitään hyvää!
Oikeasti, en löydä miehestä enää mitään hyvää, pelkkä äänen kuuleminen saa mut vihaiseksi, se jatkuva valitus kaikesta.
Ja käyn jatkuvaa taistelua siitä, ja heti kun olen saanut Jeesukselta sitä anteeksiantoa ja rakkautta miestä kohtaan, niin kohta tulee uusi juttu millä mies loukkaa tai muuten saa suututettua.
Jos rakastaisimme normaalisti toisiamme, niin olisi ihan eri asia tehdä niitä hyviä tekoja toiselle ja osottaa rakkautta. Mutta vaikeaa ihmistä on vaikea rakastaa, ja vaatii ihan hirveesti Herrn edessä olemista.
Ja kyllä kaiken vuodatan Hänelle, tiedän että Hän näkee mun sydämeeni.
Jos mies osoittaisi rakkautta ja arvostusta vaimoaan kohtaan, niin olisi helpompaa olla alamainen miehelle.
Antakaa jotain rohkaisun sanaa, älkää tuomitko. Parhaani yritän ja taistelen mutta sitten mietin, että jos lakkaan sen itseni puolustamisen, niin puolustaako silloin Jeesus mua, jos mies kohtelee mua huonosti ja en yritä enää edes hakea oikeutta itselleni???
Vai käykö vaan niin että en kohta enää tunne itseäni, vaan olen vain joku raadeltu ihminen syvillä haavoilla kun toinen saa tehdä mitä haluaa?
Ehkä sinun pitäisi rauhoittaa tilanne kotona: Ps. 62:5 "Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni."
Käytännössä et mieti etkä analysoi mitään, vaan olet omissa oloissasi niin paljon kuin voit, vetäydyt Jumalan sydämelle. Yritä välttää pahoja sanoja. Älä odota arvostusta mieheltäsi, vain ole ja odota. Miehet voitetaan Jeesukselle vaimojen vaelluksen kautta sanoitta.
Nauti lapsista, jos niitä on, ja hyvistä kirjoista ja vaikka päivänpaisteesta, mistä vain tykkäät, hyräile askareissasi. Katso miten pitkään mies jaksaa yksinään rähistä.
"Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä". Lisäksi Suomessa on uskonvapauslaki, joka tarkoittaa myös uskonharjoittamista. Sulla on siis Jumalan ja Suomen laki puolellasi mennä kokouksiin ja rukoilla, jos niin haluat.
Eri asia on, jos henkesi on uhattuna, silloin sinun pitää tehdä sopivia ratkaisuja. Keskustele jonkun kanssa.
Mummoni nuoruuden aikana tämä tilanne oli tavallinen. Vaimot olivat tulleet uskoon, ja rintamalta palanneet miehet olivat vammautuneita tai mieleltään niin katkeria, ettei uskosta voinut keskustellakaan. Juuri silloin vaimoille tuo "enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä" oli seurakunnissa esillä.
Näyttäisi että näinä lopun aikoina miehillä alkaa olla pahoja traumoja varsinkin kristinuskon suhteen, "Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen." Perheväkivalta on enenemässä, ja kaikki kärjistyy.
Mielestäni sun ei tarvitse valehdella, kun menet kokoukseen, vaan ilmoitat meneväsi ja että sinulla on siihen kaikki oikeus. Jos hän fyysisesti estää, niin pitää sitten sillä kertaa jättää menemättä, joskus pääset kuitenkin, olethan Jeesuksen oma.
Omassa kammiossakin voi pitää Jumalanpalvelusta, rukoilla ja kiittää hiljaa itsekseen.
Näin sanoo raamattu:
1. Kor. 7:
12 Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö;
13 samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä.
14 Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.
15 Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.
Kyllä sinä voit vapaasti käydä seurakunnassa, sinä olet Jeesuksen oma. Jos se ei uskosta osattomalle miehellesi sovi, niin hän on vapaa lähtemään. Harmi, että paha pääsee näin avioliittoja tuhoamaan. Rukoillaan, että miehesi kääntyisi Herran puoleen.
On myös syytä tarkoin huomioida, kenelle niin Jeesus kuin Paavalikin avio-ohjeita antoi.
He puhuivat niille kyselijöille, jotka olivat Mooseksen lain alaisia
Täällä hyviä ohjeita aihetta sivuten:
https://www.youtube.com/watch?v=AVP2_Zzj5O4