Uskonto hyötykäyttöön

Olen harrastelija"teologi" ja minulla olisi asiassa enemmänkin kerrottavaa.
Nyt vain: kun olen itsekin ulkopuolisia tälle laitumelle eksynyt, sanoisin:
- koko kristillinen uskon ajattelu on niin ihmeellistä ettei kukaan järkevät ajatteleva ihminen voisi käyttää arvokasta aikaansa tällaisiin ... Mutta aikataulutilanteessa jossa valittavana on höppä-tv sarja tai muuta hömppää, niin on mielekästä jopa kirjoittaa Sinulle ja oleskella sitä mitä Raamatusta ovat minua viisaimmat ja enemmän aikaansa aiheeseen käyttäneet kirjoittaneet.
- olen viime viikkoina alkanut perehtyä uskonnollisiin asioihin, ja johtopäätöksen on että minun pitäisi kirjoittaa essee jossa lyhyesti ja ytimekkäästi .... Esseeni olisi hyvin yhdensuuntainen Lutherin ajatusten kanssa.
Uskonto on suuri voimatekijä poliittisessa kun ympäristössä (terrorismin torjunnassa kun) että uskonto on syytä ottaa huomioon tämänkin vuoksi arkielämässäki.
En halua teritisoida tällä ajattelun alueella laajalti, mutta ilmoitan että lähtökohtaisesti pidän luterilaista ajattelua hyvänä lähtökohtana

On fakta, että uskonnoilla maailman asiat ohjautuvat vähintään yhtä paljon kuin politiikalla. Siksi nyt kun olemme nähneet terroriteot Euroopassa (Bryssel, Pariisi, ...) olisi aktiivisesti pyrittävä vaikuttamaan maailman asioihin uskonnollisella tasolla. Uskollisuuden merkityksen ymmärtäminen olisi arvokasta kansainvälisessä politiikassa, ja ainakin minulle sen ymmärtämisen tärkeys on juuri nyt korostunut uusien terroritekojenkin herättämänä. Tosin tämä aihe ja uskonnon merkitys ja aiheen harrastaminen on ollut minulle läheistä jo aikaisemminkin. Niinpä esim. ostin viime viikolla postimyynnistä lähes ilmaiseksi useita teologian teoriaa koskevia kirjoja joiden avulla kristinusko on avautunut minulle aivan uudella tavalla. Sain kyllä rippikouluun erittäin hyvää opetusta, mutta sekin jäi puutteelliseksi, ja tuskin olisin silloin ymmärtänytkään sitä mitä nyt pystyn ymmärtämään.
Olen siis, olematta teologi ja olemalla edelleenkin passiivikristitty, .. mutta ehkä nyt riittävästi alan kirjallisuutta lukeneensa yritän suhtautua kirkollisiin toimiin, em. jumalanpalvelukseen, aivan uudella tavalla. Minulle kuitenkin teoreettinen tietoja on portti jonka kautta olen voinut lähestyä kristillistä kirkkoa. Rippikoulu ei siihen riittänyt (vaikka erittäin hyvä olikin). Erosi EV.lut kirkosta, koska se ei toteuttanut täällä maanpäällä niitä arvokkaita asioita joita minä kristittynä kun pidän ratkaisevan tärkeinä asioina ... koin (ja koen edelleenkin) Suomen EV.lut. kirkon julkisyhteisön instituutioksi. Mutta kun nyt olen opiskellut teologiaa jo melko riittävästi ja olen paremmin ymmärtänyt mm. jumalanpalveluksen ajatusmaailmaa, ehkä voinen liittyä uudelleen seurakuntaan.
Jatkan edellistä viestiäni:

Uskonto on maailmanlaajuisesti asia, jota pitää käyttää hyväksi maailman, ja ihan sinun ja minun ja läheiselle ja kaikkien ihmisten elämäntason parantamiseksi/ylläpitämiseksi. Tämä tavoite on yleismaailmallinen ja tätä voimavarana pitää käyttää myös arkipäivän politiikassa. Ja onhan sitä käytettykin, koska mielestäni länsimainen ihmisoikeusajattelu ja siihen perustuvat instituutiot ( YK ym.). Tilannehan Euroopassakin on aivan toisenlainen kuin aikaisemmin. Paljon on vielä parannettava, ja sen olen nähnyt konkreettisesti itsekin.

Ajattelen näitä asioita täysin järjen tasolla, mutta ottaen huomioon mitä ajattelun tasoista ovat minua viisaammat kirjoittaneet ... viittaan lähteisiin edellisessä viesteissäni .. John Milbak ym.

En ole ollut koskaan läheisissä tekemisissä kirkon kanssa ... rippikoulussa kyllä sain niin hyvää opetusta kuin siinä ajassa ja sen ikäiselle ihmiselle voi pappi antaa.
Elämän kiireet ovat aiheuttaneet sen, ettei ole ollut aikaa harrastella uskonnollisia asioita ja kun luulin että rippikoulutiedoillani pärjään. Mutta ovathan ne hieman unohtuneetkin eivätkä olleet riittäviäkään. Sen olen nyt huomannut. Nyt on "siunaantunut" aikaa vähän näillekin asioille, ja olen hankkinut vinon pinon kirppikseltä ja kierrätyskeskusten hyllyillä korkealaatuista teologista yms. kirjallisuutta, jonka pohjalta kirjoittelen nyt tällä palstalla.
Arkipäivän velvollisuudet ja kiireet ovat varmaan syyt siihen, miksi suomalaiset eroavat kirkosta - kun eivät ole missään vaiheessa (ei edes hyvässä rippikoulussa) oivaltaneet kaikkia relevantteja asioita, ja sen mukana mm. jumalanpalveluksen ideaa ja siihen liittyvää ajatusmaailmaa ja se informatiivista tarkoitusta. Onhan selvää että kun viestinnän tarkoitus, idea, ja sen mukana koko tilaisuus (jumalanpalvelus) ei tule ymmärretyksi, on jumalanpalveluskokemuskin vieroksuttavaa. Minimiin vielä pitää oleskella lisää teologiaa jotta ymmärtäisi jumalanpalveluksen liturgiaa niin paljon että kokisin siellä oloni mielekkääksi. Tämä lienee ongelma myös kirkosta eronneille. Eivät he olisi eronneet vain jonkin yksittäisen asian (esim. parisuhde) vuoksi vaan päätöksensä perusteena on varmaankin ollut yleisempi syy .. minkä hyvin y