SAuli on kiitollinen - luultavasti

Venäjä loi Suomelle hetkeksi tilanteen, jonka jälkeinen paluu arkeen sai jopa Sauli Niinistön tuntemaan kiitollisuutta, kirjoittaa Arja Paananen.


KUN ASIAT ajautuvat tarpeeksi vaikeaan solmuun, ihminen alkaa mieluusti iloita jo pienistäkin parannuksista, vaikka olotila olisi vielä kaukana siitä, mitä aiemmin pidettiin täysin varmana ja arkipäiväisenä normaalitilana.

Jotenkin näin voisi ehkä kuvailla Suomen ja Venäjän – sekä laajemmin lännen ja Venäjän – tämänhetkisiä suhteita siinä valossa, jossa ne näyttäytyivät presidentti Sauli Niinistön tuoreen Moskovan-vierailun yhteydessä.

Otetaanpa esimerkiksi itärajan tilanne.

Tiistaina Niinistö pääsi Moskovassa tapaamaan presidentti Vladimir Putinia tilanteessa, jossa itärajan turvapaikanhakijatulva on ollut pysähdyksissä jo kolmen viikon ajan.


NIINISTÖN olemuksesta heijastui helpotus ja hän käytti useita puheenvuoroja kehuakseen Putinia, joka oli kuunnellut Suomen toiveita ja määrännyt Venäjän rajaviranomaiset rajoittamaan turvapaikanhakijoiden tuloa Lappiin.

Putin puolestaan ei salaillut tiedotustilaisuudessa sitä, että juuri hän oli saanut asiat rajalla muuttumaan sen jälkeen, kun Niinistö oli sitä häneltä pyytänyt.

– Kuten huomaatte, me olemme sen tehneet. Me ymmärrämme täysin suomalaisten ystäviemme huolet, Putin ilmoitti.

Mutta muistellaanpa, mikä tilanne itärajalla oli vielä elokuun loppupuolella 2015, kun ulkoministeri Timo Soini kävi tutustumassa rajavalvontaan. Tuolloin turvapaikanhakijoiden virta Venäjältä ei ollut vielä käynnistynyt eikä Soinikaan osannut tulevaa ennustaa.

– Venäjä hoitaa raja-asiat ryhdikkäästi. Sieltä ei tule kukaan läpi, Soini kehui tuolloin Etelä-Saimaalle.

Tuosta hetkestä ei mennyt kuitenkaan kuin reilu kuukausi, kun tilanne alkoi muuttua. 2. lokakuuta yksi irakilainen mies saapui Raja-Joosepin rajavartioasemalle Venäjältä punaisella lasten polkupyörällä. Näky oli niin erikoinen, että tulli julkaisi pyörästä oikein valokuvan Facebook-sivuillaan.


VIELÄ TUOLLOINKAAN meillä ei osattu aavistaa, että pian erilaisia pyöräilijöitä ja romuralliautoilijoita tulisi itärajan yli sellaista vauhtia, että Suomen päättäjiä alkaisi hirvittää.

Kun pakolaisvirtaa oli hetken aikaa ihmetelty, Suomi käynnisti Venäjän kanssa pontevat neuvottelut, jotka ovat nyt johtaneet tulokseen. Itärajan loppusaldoksi näyttää ainakin tässä vaiheessa jäävän 1 757 turvapaikanhakijaa yli 30:stä eri maasta.

Kaikki tämä tapahtui siis vajaassa puolessa vuodessa ja nyt ollaan tilanteessa, jossa Niinistö voi kiitellä Moskovan-matkansa suurimmaksi anniksi Venäjän kanssa löydettyä ratkaisua Lapin rajaliikenteen rajoittamiseen.

Vaikuttaa siis siltä, että Putin onnistui jälleen pelissään, mikäli hänen oli tarkoitus osoittaa, kuinka paljon pahemminkin asiat voisivat Suomessa olla.


VENÄJÄ pääsi lisäksi nyt yhteen tavoitteeseensa, jota se yritti jo lapsikiistojen yhteydessä – eli siis tekemään Suomen kanssa kahdenvälisen sopimuksen. Pelkkä rajasopimuksen solmiminenkin kun alleviivaa sitä seikkaa, että Venäjällä on valta joko luoda meille ongelmia tai auttaa meitä ratkaisemaan ongelmia.

Jos tällä samalla logiikalla katselee myös muita maailman viime aikojen tapahtumia niin näyttää siltä, että Venäjä on usein itse ensimmäisenä luomassa erilaisia sotkuja. Ja sitten kun Venäjä vihdoin auttaa näitä sotkuja ratkaisemaan, me olemme valmiit olemaan kiitollisia vähästäkin.

Eli kun vaikkapa Venäjä ensin valtaa Krimin ja sitten provosoi sodan Itä-Ukrainaan, niin nyt lännen johto Niinistöä myöten olisi valmis olemaan tyytyväinen jo siihenkin, jos edes Itä-Ukrainan sota saataisiin loppumaan.

Mutta olipa Putin kuinka taitava peluri tahansa, hänen on otettava huomioon se, että jokainen siirto saattaa osua Venäjän omaankin nilkkaan. Näin on käynyt esimerkiksi Putinin lännelle säätämien vastapakotteiden kohdalla, jotka ovat iskeneet pahasti tavallisten venäläisten kukkaroon. Saatamme siis lähestyä hetkeä, jolloin Putinin on oltava itse osa ongelmien ratkaisua mieluummin kuin niiden luomista.


AINAKIN Niinistö oli Moskovan-matkansa jälkeen varovaisen toiveikas siitä, että lännen ja Venäjän suhteissa on alkamassa uusi aika.

– Kun vertaa esimerkiksi vuoden takaiseen, niin nyt voidaan keskustella. Jollain tavalla sävy on muuttunut, Niinistö kuvaili suomalaistoimittajille.

– Ilmapiiri on nyt melkeinpä arkipäiväinen. Ja minusta se on hyvä se.

Totta. Kaiken Venäjän kanssa tapahtuneen jälkeen on syytä iloita tästäkin vähästä.


Arja Paananen