Rasismi monikultturismin lyömäaseena,vallan välineenä.
Nykyään kuitenkin rasismi-sanaa käytetään usein viittaamaan ylipäätään syrjintään ja diskriminointiin, joka voi perustua esimerkiksi kieleen, kansallisuuteen, uskontoon, ikään tai mihin tahansa muuhun seikkaan. Kuten artikkelissa Allahin kosto osoitetaan, arabiimperialistinen uskonnollisideologinen “rasismi” — tässä mielessä — on islamin koko lähtökohta ja johtoajatus (ks. Islam Q&A:13759).
Rasismi monikultturismin lyömäaseena,vallan välineenä.
Monikultturistisessa diskurssissa rasismisanaa käytetään leimaamaan kaikkia pahoiksi tai vääriksi koettuja (oletettuja) näkemyksiä ja käytäntöjä, joihin — ulkonäön, kansallisuuden, uskonnon tai kulttuurin — perusteella “länsimaalaisiksi” leimatut ihmiset katsotaan syyllisiksi. Lähtökohtana on siis islamin vaalima ja propagoima ennakkoluulo, jonka mukaan “länsimaalainen”, ts. ”uskoton”, on aina syyllinen, ja hän ansaitsee Allahin rangaistuksen, koska hän kapinoi Allahin tahtoa vastaan. Monikultturistit käyttävät näin ollen rasisti-leimaa aivan samoin kuin muslimit käyttävät “kiittämättömistä uskottomista” arabiankielistä haukkumasanaa kafir (monikossa kuffar), joka sävyltään vastaa rasistisena pidettyä sanaa “nekru”.
Rasisti-stereotypiaansa nojautuvat monikultturistit joutuvat hankaluuksiin diskriminoidessaan, kuka on rasisti ja kuka rasismin uhri, silloin, kun konfliktin kumpikaan osapuoli ei ulkonäkökriteerien perusteella ole selvästi länsimaalainen. Tällöin rasisteiksi leimataan ne, jotka arvomaailmaltaan muistuttavat eniten länsimaalaisia, kuten muslimien terroriiskujen uhrit Kaakkois-Aasiassa. Peruslähtökohta monikultturismissa on se, että ulkonäön, uskonnon tai kulttuurin perusteella “länsimaalaisiksi” luokitellut ovat aina rasisteja, muukalaisvihamielisiä, kiihkoilijoita ja vihan
lietsojia myös silloin, kun he ovat vähemmistöasemassa, kun taas länsimaissa olevat eilänsimaalaiset ja vähemmistöryhmien edustajat, syyllistyivätpä he minkälaiseen syrjintään tai viharikoksiin hyvänsä, eivät koskaan ole rasisteja, vaan ainoastaan rasismin uhreja (ks. Delawaren yliopiston määritelmä rasistista).
Kuten on ilmeistä, monikultturismi itsessään on edellä kuvatun islamilaisen rasismin kulttuurinen rinnakkaisilmiö ja kuin taivaan lahja globaalia jihadia käyville muslimeille. Siinä missä muslimit halveksivat ja alistavat toisia, monikultturistit syrjivät ja syyllistävät omaa yhteisöään, mikä palvelee käsitystä muslimien ylemmyydestä suhteessa muihin ihmisiin (Koraani 3:110) ja vaikeuttaa merkittävästi länsimaisen arvomaailman maallisen yhteiskuntajärjestyksen, sanan-, uskonon ja yksilönvapauden, naisten ja vähemmistöjen oikeuksien — suojelemista shari’aaa vastaan.
Monikultturistisen ennakkoluulon mukaan monikultturisti on aina “länsimaalainen”, eikä hän voi siis itse olla koskaan rasismin uhri. Rasismisoimalla islamin kritiikin monikultturistit pitävät yllä virheellistä stereotypiaa islamin rotusidonnaisuudesta, samalla kun he katsovat itse edustavansa “rotuhierarkian” ylintä kastia toimiessaan vastuuntuntoisina tiedostavina holhoojina, jotka yhtäältä opettavat rasisteja suvaitsevaisuuteen ja toisaalta kohtelevat muslimeja alentavasti säälittävinä lapsina, jotka kyllä oppivat vielä käyttäytymään, kunhan vain heille annetaan siihen mahdollisuus.
Monikultturistien “rodullinen” ylemmyydentunto lakkaa kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun he itse joutuvat rasismin uhreiksi, ja olisikin hyödyllistä, jos nämä henkilöt tutustuivat monikultturismin arkitodellisuuteen lännen muslimighetoissa. Silmiä avaavaa voisi olla myös perehtyä uskonnollisten ja muiden vähemmistöjen kohteluun muslimimaissa.
http://aikapommi.wordpress.com/2008/...smi-islamissa/
Nykyään kuitenkin rasismi-sanaa käytetään usein viittaamaan ylipäätään syrjintään ja diskriminointiin, joka voi perustua esimerkiksi kieleen, kansallisuuteen, uskontoon, ikään tai mihin tahansa muuhun seikkaan. Kuten artikkelissa Allahin kosto osoitetaan, arabiimperialistinen uskonnollisideologinen “rasismi” — tässä mielessä — on islamin koko lähtökohta ja johtoajatus (ks. Islam Q&A:13759).
Rasismi monikultturismin lyömäaseena,vallan välineenä.
Monikultturistisessa diskurssissa rasismisanaa käytetään leimaamaan kaikkia pahoiksi tai vääriksi koettuja (oletettuja) näkemyksiä ja käytäntöjä, joihin — ulkonäön, kansallisuuden, uskonnon tai kulttuurin — perusteella “länsimaalaisiksi” leimatut ihmiset katsotaan syyllisiksi. Lähtökohtana on siis islamin vaalima ja propagoima ennakkoluulo, jonka mukaan “länsimaalainen”, ts. ”uskoton”, on aina syyllinen, ja hän ansaitsee Allahin rangaistuksen, koska hän kapinoi Allahin tahtoa vastaan. Monikultturistit käyttävät näin ollen rasisti-leimaa aivan samoin kuin muslimit käyttävät “kiittämättömistä uskottomista” arabiankielistä haukkumasanaa kafir (monikossa kuffar), joka sävyltään vastaa rasistisena pidettyä sanaa “nekru”.
Rasisti-stereotypiaansa nojautuvat monikultturistit joutuvat hankaluuksiin diskriminoidessaan, kuka on rasisti ja kuka rasismin uhri, silloin, kun konfliktin kumpikaan osapuoli ei ulkonäkökriteerien perusteella ole selvästi länsimaalainen. Tällöin rasisteiksi leimataan ne, jotka arvomaailmaltaan muistuttavat eniten länsimaalaisia, kuten muslimien terroriiskujen uhrit Kaakkois-Aasiassa. Peruslähtökohta monikultturismissa on se, että ulkonäön, uskonnon tai kulttuurin perusteella “länsimaalaisiksi” luokitellut ovat aina rasisteja, muukalaisvihamielisiä, kiihkoilijoita ja vihan
lietsojia myös silloin, kun he ovat vähemmistöasemassa, kun taas länsimaissa olevat eilänsimaalaiset ja vähemmistöryhmien edustajat, syyllistyivätpä he minkälaiseen syrjintään tai viharikoksiin hyvänsä, eivät koskaan ole rasisteja, vaan ainoastaan rasismin uhreja (ks. Delawaren yliopiston määritelmä rasistista).
Kuten on ilmeistä, monikultturismi itsessään on edellä kuvatun islamilaisen rasismin kulttuurinen rinnakkaisilmiö ja kuin taivaan lahja globaalia jihadia käyville muslimeille. Siinä missä muslimit halveksivat ja alistavat toisia, monikultturistit syrjivät ja syyllistävät omaa yhteisöään, mikä palvelee käsitystä muslimien ylemmyydestä suhteessa muihin ihmisiin (Koraani 3:110) ja vaikeuttaa merkittävästi länsimaisen arvomaailman maallisen yhteiskuntajärjestyksen, sanan-, uskonon ja yksilönvapauden, naisten ja vähemmistöjen oikeuksien — suojelemista shari’aaa vastaan.
Monikultturistisen ennakkoluulon mukaan monikultturisti on aina “länsimaalainen”, eikä hän voi siis itse olla koskaan rasismin uhri. Rasismisoimalla islamin kritiikin monikultturistit pitävät yllä virheellistä stereotypiaa islamin rotusidonnaisuudesta, samalla kun he katsovat itse edustavansa “rotuhierarkian” ylintä kastia toimiessaan vastuuntuntoisina tiedostavina holhoojina, jotka yhtäältä opettavat rasisteja suvaitsevaisuuteen ja toisaalta kohtelevat muslimeja alentavasti säälittävinä lapsina, jotka kyllä oppivat vielä käyttäytymään, kunhan vain heille annetaan siihen mahdollisuus.
Monikultturistien “rodullinen” ylemmyydentunto lakkaa kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun he itse joutuvat rasismin uhreiksi, ja olisikin hyödyllistä, jos nämä henkilöt tutustuivat monikultturismin arkitodellisuuteen lännen muslimighetoissa. Silmiä avaavaa voisi olla myös perehtyä uskonnollisten ja muiden vähemmistöjen kohteluun muslimimaissa.
http://aikapommi.wordpress.com/2008/...smi-islamissa/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.