Siivous Torstai

X heräsi lauantaiaamuun ani varhain, sillä hänellä oli tehtävä ( X = herra X = MIes jonka nimeä ei saa ääneen kirjoittaa eikä sanoa ). Tuon tehtävän X tiesi olevan tärkeämpi kuin mikään muu oli hänen yli viisikymmentävuotisen elämänsä aikana ollut. Tosin tuon hän kyllä jättäisi vaimolle ja lapsilleen mainitsematta, mutta ei mennä sivuraiteille.

X:llä oli ollut tehtävä ja vetovastuu yli 20 vuoden ajan maan pelastamisyrityksessä ja omavaltaisena valtiona pitämisen saralla. Jostain syystä tuo alunperin pieneltä vaikuttanut korjausliike jolla mies olisi jäänyt historiankirjoihin kansallissankarina Lallin, Sibeliuksen, Kuusisen, Gallelan, Lönrootin, Marskin ja muiden 12 suurmiehen rinnalle ei ollutkaan edennyt kuvitellulla tavalla. Jokin oli aina tyrehdyttänyt hankkeen eikä suosiota ja kansan tukea ei ollutkaan kertynyt. Ei ollut auttanut itku, ei maanittelu, ei nuoleskelu, ei kommunismiteema, lahjonta, eikä uhkailu tai pelottelukaan. Ei plastikkakirurgia, eikä voiteluun käytetyt maksetut naiset. Ei selkään puukotus eikä ilkeämielisten huhujen laskeminen vastapuolista. Ei pahan puhuminen kuolleita eikä elävistä.

Niin heräämisensä X oli varmistanut vanhalla hyväksi havaitulla kikalla suoraa kultaiselta 60 luvulta, nimittäin vieterivetoisen heräyskellon laittamisella emaloituun pesuvatiin sängyn viereiselle kovalle tuolille sai aikaan räminän joka varmistaisi tällä kertaa sen, että X heräisi ajoissa ja saisi vietyä prosessin loppuun saakka päivän aikana. Tähän saakka tuota ei ollut (kaiken maailman kiina ja euroviritysten)digikellojen ja kännykän herätyksin ehditty ja se oli kohonnut X.n pohdinnoissa selitykseksi puolueen huonolle menestykselle ja mahalaskulle tähän saakka. Nyt olivat siis viimeiset hetket ja kaikki tehtävä kunnolla alusta loppuun saakka.

Siis X nousi aikailematta ja rauhoitteli vaimonsa takaisin uneen hellävaraisesti tyynyä kasvoille painamalla. Sitten X kipaisi pihalle, hörppäsi ulkovaraston ovelle illalla jättämästään termasrista hailakkaa kultakatria ja kaivoi vanhan V-mallin luutansa esiin. Pisti Helsingin piiriltä saamansa kirpeäntuoksuisen kaffipannun sen varrele roikkumaan ja kutsui yhden itse kasvattamistaan kymmenestä orpokissoista nimeltään Viiru aisalle. Vielä reppu selkään ja pieni kertaaminen siitä, että siellä oli keritsimet ja muu tarvittava mukana ja sitten menoksi. Muutaman juoksuloikka-askelen ja salaisen loitsumuminan jälkeen X kohosikin ilmaan ja vaaditun ilmatilatarkistus kaarroksen jälkeen suunnisti lounaaseen päin, kohta alla vilahtikin EU:n autioittama sikala, josta edelleen kuului röhinä kiitos X:n aikaisempien ihmetekojen.

Jonkin aikaa lennettyään X kuitenkin tunsi vatsassaan kieraisun. Mämmi! Se eilen illalla syöty mämmi vaati päästä ilmoille takaisin ja sen verran ryynisessä muodossa, ettei sitä edes X.n kaikenparkitsema takaliston nahka kirvelyitä kestäisi. X tihrustikin alapuolelle maanpintaan ja kaikeksi onneksi näki seurakuntansa hartaan palvojansa 83 vuotiaan vanhapiika Almiina Mähösen töllin. Hätä ei lue lakia ja X painoi luutansa varren alakulmaan ja syöksyi miltei kohtisuoraa alas pihalle. Laski luudan ja varusteet talon seinustalle ja pinkaisi ulkohuussiin. Kauan ei X:n siellä tarvinnut aikailla, maan tärinä ja papattava terävä ääni kertoivat X:n ja mämmin teiden eroamisesta toisitaan. Kissa pyörtyi mutta vanhasta tottumuksesta se oli jo mennyt valmiiksi makuulle, joten siinäkään ei mitään vahinkoa päässyt tapahtumaan.

Almiina tietysti havaitsi, että pihalla tapahtui jotakin erityistä ja nähdessään kuka pihalla oli, lisäsi kahvinkeittimeensä yhden lusikallisen höystöä ja kaksi saunakauhallista vettä. Pinkaisi pihalle ja alkoi maanitella X:ää tupaansa, olisi taas niin mukava kuulla X:n viisaita sanoja ja vaipua puoliunen kaltaiseen hurmokseen X:n hailakanharmaita silmiä tuijottaessaan. Kohteliaasti X kiitteli tarjouksesta, mutta yhtä kohteliaan vaatimattomasti selitteli joutuvansa kiireen takia mieluisasta tarjouksesta vastahakoisesti kieltäytymään.

Joskus oli Isänmaan asiat velvoittavampia kuin henkilökohtaiset nautinnot, mutta X lupasi palata pian takaisin ja sitten voitaisiin kaffitkin juoda, saattaisipa X tuoda tullessaan nisuakin. Mutta nyt pitäisikin juuri kohta rientää, tosin tässä pihalla saattaisi vielä etuvarustusta hieman keventää josko Almiina ottaisi mekkonsa alle kunnon latingin talteen. Ottihan Almiina, tosin ensin vaatimalla vaatien kunnon kupposellisen suuhunsa ja loput sinne pohjaan-palamattomaan köröluolaansa.

Näin kahdellakin tapaa keventynyt X nousi luutineen uudelleen ilmoille ja etelätuulen kaarrattamana Seinäjoen kaupungin ääriviivat tekivät siluettiaan taivaanrantaan. Nyt X kaivoi keritsimensä valmiiksi käsiinsä ja teki syöksyn yhteen suurimmista eu maitotiloista alueella, navetassa tyytyväisenä märehtivä Mansikki menetti yhden nisän ja Kielolta katosi karvapeite päälaelta. Vain 54 numeron nokialaissaappaan jälki lantakasassa kieli paikalla käyneen todella suurikokoisen Trollin.

Oikeastaan tuo jälki paljasti tekijänsä suoraan, mutta sitähän kukaan ei uskaltanut ääneen todeta tai nimeä lausua. Jottei seuraava saappaanjälki jostain kumman syystä, osuisi omalle kohdalle. Asia painetaankin jälleen kerran villasella ja lohduttaudutaan sillä, että kyseessähän oli isänmaallinen itsenäisyystyö ja sen uhri.

Saas nähdä mitä ilta tuo tulleessaan...

X lenteli jo udelleen ilmoilla, reppuun oli kertynyt tavaraa jos jonkinmoista, oli nisää, korvaa, karvaa, häntää, kieltä ja muuta. Iltakin alkoi jo hämärtyä ja X kertasi mielessään listaa, olisiko tällä kertaa kaikki kunnolla tehtynä ja tarvikkeet varmasti kerättynä.

Evääksi varattu leivänkannikkaa suupielessään imeskellen X kaarteli maisemia tarkkailleen. Pieni vilunväre tuntui selkäpiissä, mutta tyytyväisenä siihen, että Viirukissa suojasi tärkeintä elintä, saattoi X huoletta jatkaa matkaansa.

Kylien laitamilla ja pelloilla alkoi näkyä kirkkaita lepattavia valoja ja savupatsaita, komeita kipunavanoja kohosi ilmoille. Kokkoja! Tämäkin vielä, pujotteluksi menee taas, ajatteli X. Jostain luudan harjasosaan sattui kipuna tarttumaan ja alkoi yhä suurenevana hehkuna palaa X:n selustassa. Onneksi X oli varannut mukaansa 45 kilon jauhesammutinpullon, jonka hän oli varastanut poikansa konehallista edellispäivänä reppuunsa ja sammutti nopeasti orastava palon.

Kerro kerro jo, polttiko kirkon vai miten kävi vaimon?