Vanhassa Helsingissä oli useita teloituspaikkoja – eläimiinsekaantuja mestattiin samalla lavalla eläinten kanssa
Kun Helsinki vuonna 1640 siirrettiin Pietari Brahen käskystä Vironniemelle, vakiintui kaupungin hirttopaikaksi todennäköisesti nykyisen Kruununhaan kalliot.
Kuolemantuomion todistustaakka oli 1700-luvulla raskas. Moni selvästi syyllinen selvisi hengissä kieltämällä tekonsa. Ilman tunnustusta ja jäävittömiä todistajia ei kuolemantuomio pätenyt hovioikeudessa.
Näin kävi Petter Falck in kohdalla. Hän toimi Uudenmaan ja Hämeen läänin pyövelinä ja hoiti mestauksia myös Helsingissä, sillä pikkukaupungilla ei ollut omaa pyöveliä.
Falck oli tunnettu väkivaltarikoksistaan. Miehen kohtaloksi oli kuitenkin koitua ikävänpuoleinen selkkaus Espoossa – ilmeisesti virkamatkan aikana.
Falckia nimittäin syytettiin tammaan yhtymisestä. Teolla ei ollut silminnäkijöitä, mutta Falckin nähtiin tulevan ulos tallista alastomana, iho täynnä eläimen karvoja. Mieheltä ei herunut tunnustusta, eikä häntä siis voitu teloittaa.
Pitkän vankeuden jälkeen Falck sai palata toimeensa pyövelinä – leikkaamaan myös eläimiinsekaantujien kauloja.
Julkiset teloitukset päättyivät Helsingissä ja muualla Suomessa vuonna 1825 ja teloituspaikkojen tarve katosi.
Osa hirttopaikoista jäi elämään kaupunkilaisten puheisiin. Maurinkadun sisäpihalta tasoitettu mäennyppylä tunnettiin vielä 1950-luvulla hirttokalliona. Samalla nimellä kutsutaan yhä Arabianrannan kalliota, missä on sijainnut mahdollisesti Helsingin ensimmäinen hirttopaikka.
Kun Helsinki vuonna 1640 siirrettiin Pietari Brahen käskystä Vironniemelle, vakiintui kaupungin hirttopaikaksi todennäköisesti nykyisen Kruununhaan kalliot.
Kuolemantuomion todistustaakka oli 1700-luvulla raskas. Moni selvästi syyllinen selvisi hengissä kieltämällä tekonsa. Ilman tunnustusta ja jäävittömiä todistajia ei kuolemantuomio pätenyt hovioikeudessa.
Näin kävi Petter Falck in kohdalla. Hän toimi Uudenmaan ja Hämeen läänin pyövelinä ja hoiti mestauksia myös Helsingissä, sillä pikkukaupungilla ei ollut omaa pyöveliä.
Falck oli tunnettu väkivaltarikoksistaan. Miehen kohtaloksi oli kuitenkin koitua ikävänpuoleinen selkkaus Espoossa – ilmeisesti virkamatkan aikana.
Falckia nimittäin syytettiin tammaan yhtymisestä. Teolla ei ollut silminnäkijöitä, mutta Falckin nähtiin tulevan ulos tallista alastomana, iho täynnä eläimen karvoja. Mieheltä ei herunut tunnustusta, eikä häntä siis voitu teloittaa.
Pitkän vankeuden jälkeen Falck sai palata toimeensa pyövelinä – leikkaamaan myös eläimiinsekaantujien kauloja.
Julkiset teloitukset päättyivät Helsingissä ja muualla Suomessa vuonna 1825 ja teloituspaikkojen tarve katosi.
Osa hirttopaikoista jäi elämään kaupunkilaisten puheisiin. Maurinkadun sisäpihalta tasoitettu mäennyppylä tunnettiin vielä 1950-luvulla hirttokalliona. Samalla nimellä kutsutaan yhä Arabianrannan kalliota, missä on sijainnut mahdollisesti Helsingin ensimmäinen hirttopaikka.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.