Rkp:n pikku-Calle 36-v. paloi loppuun politiikassa

Sitä se on juuri on. Likaista peliä ja edustajat muistavat oman edun vaan ja puheet sen mukaisia. Jokainen hamuaa jatkoa seuraavalle kaudelle ja kansan kärsimyksistä viis.
Haukkuvat vuoron perään toisiaan, ensin ollaan itse päättämässä ja seuraavana vuorossa toiset päättäjät mut samat asiat pyörivät vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Pallottelua edes takaisin.
Ei ihme, ettei kansaa kiinnosta äänestäminen. Sama vaikka eduskunnassa istuisi 100 henkilöä, niin hommat hoituisi. Pieni lilliputti kansa on aivan sairas, ei riitä polueetkaan vaan pitää rustata uusia yhtenään. Eripuraista meininkiä kuin konsanaan skitsofeerikoilla.
Skitsous on kansantauti ja narsismi.

Iski sama akne-kammo, jolla pääsi laistamaan armeijassa käynnin

No ei kai sentään puoluejohdon ulkopuolelta nousta presidenttipeliin... vaikka onhan sekin maassamme koettu kuten Sdp:n "musta klenkkaava ori" Martti Oiva ohitti oikealta itsevarmana ja oikeutettuna pressa ehdokkaana olleen ja siihen vuosia itseään valmistaneen Kalevi Sorsan!
Ketäs muita, maski Mannerheim päätyi siihen tehtävään kuin itsestään olosuhteiden ollessa sellaiset kuin olivat jne.
Itsenäisyyden takuumies P.E. Svinhufvud oli muilutuksessa alkuunsa mutta palasi huipulle torjuttuaan ja syrjäytettyään niin aatelinen kuin olikin kuninkaan jo kylläkin valitun Hessenin prinssin asettumisen valtaan.

Kuninkaamme "Väinö" I itsenäisen Suomen ainoa ensimmäinen ja viimeinen oli valittu mutta ei saapunut koskaan maahan siinä tehtävässä.

Saksan prinssi Friedrich Karl von Hessen oli mm. etäästi sukulainen niin Mannerheimille kuin juurikin Svinhufvudille ym. maamme ylhäisempää aatelista perimää omaaville kansainvälisemmin.

Ja kaikki vanhemman polven Suomen presidentit alkaen itsenäistymisestä 1917 ovat sukulaisia myös keskenään, aina jopa Tarja Halosta myöten yllättäen, Suomen vanhimman tutkitun ruotsalaisalkuisen ns. Sursill-suvun kautta mm. Suku on lähtöisin Uumajan lähistöltä suurtalonpoika Erik Ångermanista l. Sursillistä joka oli mm. hapansillin (silakan) hovihankkija ja maakaupan harjoittaja Ruotsissa. Susillin jälkeläisiä asettui Suomen puolelle ainakin viisi lasta ja jatkoivat sukuaan alkuun säätyläispiireissä ja siitä sitten "kansaan vajoten" tällä puolen valtakuntaa ( silloin Ruotsia).

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kuningaskuntahanke

Ote - Per Evind Svinhufvudin biografiasta.
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/501/

Svinhufvud, Pehr Evind (1861 - 1944)
tasavallan presidentti, valtionhoitaja
.../...
Itsenäisyys varmistetaan Saksan tuella

Venäjän väliaikainen hallitus nimitti P. E. Svinhufvudin prokuraattoriksi 3.4.1917. Hänen tehtäviinsä kuului edeltäneen kauden laittomuuksien tutkinta, mikä johti melkoisiin puhdistuksiin virkakunnassa. Oikeuskanslerina Svinhufvud epäröi ainoan kerran elämässään suuren luokan kysymyksen ratkaisussa. Vasemmistoenemmistöinen eduskunta siirsi niin sanotulla valtalailla 18.7.1917 "korkeimman" eli keisarin vallan sisäpolitiikassa itselleen, mutta Venäjän väliaikainen hallitus ei vahvistanut valtalakia, vaan määräsi eduskunnan hajotettavaksi. Senaatin oli päätettävä hajotuskäskyn toimeenpanosta ja prokuraattorin oli lausuttava mielipiteensä päätöksen laillisuudesta. Svinhufvud ei hyväksynyt valtalakia ja toivoi eduskunnan hajottamista, mutta toisaalta hänen omatoimisuuslinjansa teki vaikeaksi yhtyä väliaikaisen hallituksen hajotusmanifestissa käyttämiin perusteluihin. Hänen mukaansa hajotuskäsky oli laiton, sitten hän esitti perusteluja myös sen puolesta, ja kun senaatti äänin 7 - 6 päätti julkaista manifestin, hän ei merkinnyt vastalausetta senaatin pöytäkirjaan.

Bolshevikkien kaadettua Venäjän väliaikaisen hallituksen lokakuun vallankumouksessa Suomen senaatti ei enää tunnustanut heitä Suomen korkeimman vallan haltijoiksi ja totesi Suomen ja Venäjän valtioyhteyden lakanneen.

Kesken vallankumousta Suomen vasemmisto järjesti suurlakon.

Eduskunta julistautui 15.11.1917 Suomen korkeimman vallan haltijaksi. Sen jälkeen se valitsi 27.11. itsenäisyyssenaatin, jonka puheenjohtajana eli pääministerinä Svinhufvud antoi itsenäisyysjulistuksen ja ilmoitti sen eduskunnalle.

Hän kävi myös henkilökohtaisesti hakemassa lupauksen Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta neuvostohallituksen johtajalta V. I. Leniniltä vuoden 1917 viimeisenä päivänä Pietarissa.

Neuvosto-Venäjän kansankomissaarien neuvosto antoikin virallisen tunnustuksen 4.1.1918.

Suomella ei ollut omaa armeijaa. Svinhufvudin senaatti ryhtyi luomaan Suomeen järjestysvaltaa, valtuutti Venäjältä joulukuussa 1917 Suomeen palanneen kenraali Gustaf Mannerheimin johtamaan hallituksen sotilaallisia valmisteluja ja pyysi Saksaa kotiuttamaan koulutuksessa ja taistelutehtävissä olleen suomalaisen jääkäripataljoonan ja lähettämään muuta sotilasapua.

Syksyn 1917 ja kevään 1918 tapahtumat muuttivat Svinhufvudin puolessa vuodessa rauhanomaiseen oikeustaisteluun uskovasta tasavaltalaisesta aktiivista voimankäyttöä kannattavaksi monarkistiksi.

Venäläisten joukkojen karkottamisesta alkanut vapaussota ja aseelliseksi taisteluksi kehittynyt vallankumous yhtyivät veriseksi sisällissodaksi, jossa venäläiset joukot tukivat punaisia ja johon saksalaiset joukot osallistuivat etenkin valtaamalla Helsingin.
Sota päättyi Svinhufvudin johtaman laillisen hallituksen voittoon.

Vallankumous ja sota saivat hallituksen myös vahvistamaan valtiojohdon asemaa.
*** Svinhufvud valittiin 18.5.1918 maan "korkeimman vallan käyttäjäksi" eli ensimmäiseksi valtionpäämieheksi.

Tässä tehtävässä hän omaksui aktiivisen toimijan roolin nimittäen J. K. Paasikiven pääministeriksi ja ryhtyen itse valtionpäämiehenä johtamaan Suomen ulkopolitiikkaa.

Vallankumouksen jälkiselvittelyssä Svinhufvud yritti valtionpäämiehenä kiirehtiä valtiorikosoikeuksien työtä ja armahti syksyllä yli 36 000 punavankia samalla, kun suurimman osan tuomioita lievennettiin.

Svinhufvud luotti vahvasti Saksan tukeen Suomen itsenäisyyden turvaamiseksi.

Hän yritti saada aikaan sotilasliiton Saksan kanssa, mutta kun siitä ei tullut mitään, hän johti Suomen valtiosäännön muuttamista monarkistiseksi. Hän toimi aktiivisesti saksalaisen kuninkaan valitsemiseksi maahan matkustamalla henkilökohtaisesti Berliiniin ja pyytämällä Saksan keisari Vilhelm II:lta tämän poikaa Oskaria Suomen kuninkaaksi.

Kuningashanke löi leimansa Svinhufvudin jälkimaineeseen pitkäksi ajaksi.
Hän ajoi saksalaissuuntausta niin kuin yleensäkin välttämättömänä pitämäänsä toimintalinjaa erittäin tarmokkaasti.

Monarkismi oli hänelle keino varmistaa Saksan tuki, ei päinvastoin.

Svinhufvud ei missään vaiheessa ollut rojalisti.