Suomi-globaali sosiaalitoimisto

Jälkiteollisen ajan yhteiskunnallinen pirstoutuminen näkyy joka paikassa. Epärealistiset tavoitteet ja tosiasioiden toisarvoisuus paistaa aina ja kaikkialla. Tämä ei nyt ole kielteistä ajattelua vaan arkipäivän todellisuutta. Jos etsii vertailukohtaa voi ajatella sodan jälkeistä nousun huumaa jolloin amerikkalainen mainosteollisuus loi kangastuksia helposta elämästä. Ei niihin kukaan uskonut mutta useimmilla oli tarve paeta todellisuutta kuvitelmiin. Nyt ei haikailla ruokavuorien tai kultakaivosten perään vaan menneen ajan rationaalisen järjestyksen perään. Ja siitähän se soppa syntyy. Ei toimi. Mutta onneksi he eivät muista parin päivän kuluttua mitään vaan syöksyvät innolla aina vain uuteen ja uuteen. Suunnitelmat kääntyvät päälaelleen hetkessä. Jos nyt suunnitelmista voidaan edes puhua. Illuusiot ja harhakuvitelmat eivät täytä suunnitelman kriteeriä. Totuus on että organisaatiot ovat jättikokoisia. Tekijöitä on enemmän kuin tarpeellista työtä. Jokainen taaplaa tyylillään eikä edes taaplaa vaan toimii kuin muita tai sopimuksia ei olisi olemassakaan. Ei ole yhteisiä toimintakäytäntöjä. Yhteisiä diskursseja on. Kullakin organisaatiolla on oma diskurssinsa. Siihen se rationaalinen järjestys sitten loppuu. Puheissa tosiaan elää edelleen käsitys pysyvistä rakenteista. Jokainen tietää että rakenteet ovat murtuneet, niistä on jäljellä vain pirstaleita. Mutta puhutaan ikään kuin olisi yhteiskuntaluokkia, asiantuntijoita ja asiakkaita, että ihminen olisi muuttumaton. Vaikka persoonallisuus ei kehity ihminen muuttuu ja yhteiskunta ympärillä muuttuu jolloin merkitykset muuttuvat. Ihminen ei pysy samana. Ei ole olemassa asenteita jotka kivettyisivät ihmisen mieleen. Tällaisten illuusioiden varaan he kuitenkin rakentavat toimintansa. Ja sitten valittavat ettei kukaan tee heidän puolestaan sitä mitä he yrittävät pakottaa muut tekemään. Saa siinä sitten valittaa ja olla tyytymätön muihin. Ihmisen on vaikea luopua menneestä jopa sellaisesta mitä itse ei oikeasti ole koskaan elänytkään niin kuin nyt teollinen aika ja teollisen ajan rationaalinen järjestys joka on ollut historiaa yli viisi vuosikymmentä.

luottavat monttuun saakka pakertavan kantaväestön, vielä jaksavan ja raatavan ja tuottavan verovaroja, vielä sata vuotiainakin.. ja elättävän nämä matuloiset ja päättömät päättäjät, jotka itse itselleen korottavat palkkojaan yms,, voipi tulla vielä ns "karhu vastaan".