Taas järisi jossain ja kansa on kauhuissaan. Ihmettelen sitä, mikä tekee tästä yksilön kannalta sen kummallisempaa kuin mikä tahansa kuolema. Jos äitini/isäni/veljeni/siskoni tai lapseni kuolee, on se minulle aivan saman suuruinen menetys tapahtuuko se Indonesiassa 240 000 muun kanssa vai yksin Suonenjoella. No, olisi se varmaan hienoa saada omainen kotiin pääministerin telkkarissa kertomin osanotoin ja vieläpä valtion kustannuksin. Sitten on niitä jotka kauhistelevat sitä, että olivat juuri samoilla rannoilla 3 vuotta sitten. Tänäänkin varmaan joku kuoli kolmostiellä, olen ajellut sen päästä päähän ties montako kertaa mutta en jaksa järkyttyä siitä, että juuri tuota tietä minäkin kerran ajoin. Mikä tässä on näin vaikeaa? Jos ihminen kuolee, on se suuri menetys hänen läheisilleen, kuoli sitten yksin tai porukassa. Pidetään huomenna hiljainen hetki kaikille niille, jotka aamun lehti kertoo kuolleen. Hekin olivat ihmisiä, aivan samanlaisia kuin tuollakin menehtyneet. Ja aivan yhtä tärkeitä läheisilleen.
Näkökulma
tämäkin
5413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kiitos viisaista sanoista, jotka vielä osasit niin asiallisesti lausua ...
totta ja juuri näin on !!!
olen täysin samaa mieltä - pitäkäämme siis joka päivä hiljainen hetki kuolinilmoitusten äärellä - ihmisiä kaikki tyynni ja jonkun läheisiä jokainen !
On olemassa tuokollektiivinen yakunta ja sinne monen yhdessäkoetut asiat sitten varstoituu.
Tästä tulee yhden sukupolven leimaava yhteinen kokemus.
Ihminen ei ole vaan yksilö kuten sosialisti sanoo hän on enenkaikkea IHMINEN ja ihmisistäkoostuupi kansa, jolla on psykologiansa ja jota tosiasiaa sosialisti kammoaa koska, jos ihminen olisi vain yksilö ja valtiokone ja tyytyisi noihin yksilön asioihin niin siitä kasvaisi valtiokonemainen massa jota voitaisiin ohjata ja liikuttaa poliittisesti miten lystää.
Mutta ihmistäpä ja kansaa ei voidakaan...ja se sosialistia ja valtiokonetta vituttaa.
ihminen suree ja lopettaa suremisen silloin kun hänelle sopii ei kysy sitä sosialistiselta valtiokoneelta.
järkevä ihminen. Olen samaa mieltä kanssasi.Olen esittänyt aivan samoja asioita, mutta yleensä niistä saa erittäin sapekkaita kannaanottoja!
minä suututin ystäväni olemalla hänen mielestään kyyninen ja kylmä kun en yhtynyt tarpeeksi yleiseen maansuruun ja sirotellut vähintään tuhkaa päälleni. Ja kun en hyväksynyt iltapäivälehtien tapaa mässäillä ja suorastaan vouhottaa asiasta.
Surulla ja osanotollakin on mielestäni rajansa ja kukaan ei voi tulla toiselle sanomaan mikä on se oikea tapa surra tai ylipäätään suhtautua tämän kaltaisiin katastrofeihin.
Viimeinkin joku järkevä kannanotto! Olen tismalleen samaa mieltä!