Viimeisimmän Europolista tarjolla olevan tilaston (European Union Terrorism Statistics 2006-2014) mukaan uskonnollisesti motivoituneet terrori-iskut ovat enemmän kuin tuplaantuneet vuosien 2010 ja 2014 välisenä aikana, kerrotaan Göteborgs-Postenin pääkirjoitussivulla.
Samaan aikaan äärivasemmistolainen terrorismi on vähentynyt, kun vuonna 2014 Euroopassa laskettiin tapahtuneen 13 vasemmistolaisten iskua. Laitaoikeiston kepposet liikkuvat suunnileen samalla tasolla, kun niitä kerrotaan olleen 34 kipaletta. Papereissa vilisee näitä enemmän jihadistien nimiä ja Islamilaisen Valtion ja al-Qaidan kaltaisia järjestöjä. Toisin sanoen, uskonnollisesti motivoituneet terroriteot ovat sama asia kuin islamistiset iskut, joiden määräksi Euroopassa vuonna 2014 laskettiin 395.
Olisiko nyt aika ihan oikeasti nostaa se kissa pöydälle. Humanitäärisen suurvallan ekstremismin torjumisen kansallinen koordinaattori Mona Sahlin, lukuisat pääkirjoitustoimittelijat ja kaikenkarvaiset ”asiantuntijat” jauhavat rikkinäisen gramofonin lailla syrjäytyneisyydestä, riittämättömistä kotouttamistoimenpiteistä ja sosiaalisista epäoikeudenmukaisuuksista (ja ennen kuin suolenpätkät ja irtoraajat on saatu kerättyä talteen Brysselissä, Hölmölän YLE muistuttaa, missä se todellinen uhka piilee). Useimmille täysipäisille ihmisille pitäisi kuitenkin olla päivänselvää, että uskonnolla, tässä tapauksessa islamilla, on ratkaiseva asema Euroopassa viime vuosina sattuneissa kamalissa terroriteoissa.
Perustelut ja innostus enemmistöön meitä, arvojamme, vapauttamme ja elintapaamme uhkaaviin kepposiin haetaan islamista
Meidän on puhuttava islamista. Meidän on kyettävä sulattamaan se, että perustelut ja innostus enemmistöön meitä, arvojamme, vapauttamme ja elintapaamme uhkaaviin kepposiin haetaan islamista. Ei, en tietenkään väitä, että kaikki muslimit olisivat terroristeja. Väitän, että islamismi ja jihadismi eivät elä tyhjiössä. Nämä verenhimoiset kuoleman kultit saavat ravintonsa uskonnollisesta perinteestä ja kirjoituksista. Muhis ei ollut mikään rauhankyyhky. Hän kehottaa seuraajiaan taisteluun vääräuskoisia vastaan (suura 9:24). Islamilainen Valtio käyttää rekrytoinnissaan taisteluun meitä ja meidän arvojamme vastaan säännöllisesti lainauksia koraanista ja haditheja. Islamilaisen Valtion kerholehti Dabiq pullistelee teologian konstein perusteltuja kehotuksia oikeauskoisille, jotta he liityisvät mukaan taisteluun kalifaatin puolesta ja vääräuskoisia vastaan.
Uskonnontutkiskelija Karen Armstrong yrittää kirjassaan ”Jumala meidän puolellamme – uskonto ja väkivalta kautta historian” näyttää toteen, että uskontoa ei tulisi sotkea mukaan sotaan, väkivaltaan ja terrorismiin. Erityisesti Armstrong omistautuu islamin puolustamiselle. Valkopestessään islamia hän muun muassa kaivaa esille kristinuskon verisen historian. Tämä on omituinen lähestymistapa, sillä nykyinen jihadointi tuskin muuttuu vähemmän uhkaavaksi, jos kristinuskoon on muinoin kuulunut antisemiittisiä ajatuksia. Olen tietoinen siitä, että kristityt ovat tehneet hirveyksiä jumalan nimissä. Tiedän myös niin vanhan kuin uudenkin testamentin sisältävän onglemallisia kappaleita. Niistä huolimatta kristillisin motiivein tehdyt terrori-iskut Euroopassa ovat harvassa, tai voisi jopa väittää, ettei sellaisia edes tapahdu.
Jotta voisimme pistää kampoihin islamistisille väkivallalle, meidän on ensin ymmärrettävä heidän maailmankuvansa. Hyvä alku on, jos myönnettään se, että uskonnolla on merkitystä – ja että tiettyjen uskontokuntien väkivaltapotentiaali on suurempi kuin muilla.
Ann Heberlein
teologian tohtori, keskustelija, kolumnisti
Samaan aikaan äärivasemmistolainen terrorismi on vähentynyt, kun vuonna 2014 Euroopassa laskettiin tapahtuneen 13 vasemmistolaisten iskua. Laitaoikeiston kepposet liikkuvat suunnileen samalla tasolla, kun niitä kerrotaan olleen 34 kipaletta. Papereissa vilisee näitä enemmän jihadistien nimiä ja Islamilaisen Valtion ja al-Qaidan kaltaisia järjestöjä. Toisin sanoen, uskonnollisesti motivoituneet terroriteot ovat sama asia kuin islamistiset iskut, joiden määräksi Euroopassa vuonna 2014 laskettiin 395.
Olisiko nyt aika ihan oikeasti nostaa se kissa pöydälle. Humanitäärisen suurvallan ekstremismin torjumisen kansallinen koordinaattori Mona Sahlin, lukuisat pääkirjoitustoimittelijat ja kaikenkarvaiset ”asiantuntijat” jauhavat rikkinäisen gramofonin lailla syrjäytyneisyydestä, riittämättömistä kotouttamistoimenpiteistä ja sosiaalisista epäoikeudenmukaisuuksista (ja ennen kuin suolenpätkät ja irtoraajat on saatu kerättyä talteen Brysselissä, Hölmölän YLE muistuttaa, missä se todellinen uhka piilee). Useimmille täysipäisille ihmisille pitäisi kuitenkin olla päivänselvää, että uskonnolla, tässä tapauksessa islamilla, on ratkaiseva asema Euroopassa viime vuosina sattuneissa kamalissa terroriteoissa.
Perustelut ja innostus enemmistöön meitä, arvojamme, vapauttamme ja elintapaamme uhkaaviin kepposiin haetaan islamista
Meidän on puhuttava islamista. Meidän on kyettävä sulattamaan se, että perustelut ja innostus enemmistöön meitä, arvojamme, vapauttamme ja elintapaamme uhkaaviin kepposiin haetaan islamista. Ei, en tietenkään väitä, että kaikki muslimit olisivat terroristeja. Väitän, että islamismi ja jihadismi eivät elä tyhjiössä. Nämä verenhimoiset kuoleman kultit saavat ravintonsa uskonnollisesta perinteestä ja kirjoituksista. Muhis ei ollut mikään rauhankyyhky. Hän kehottaa seuraajiaan taisteluun vääräuskoisia vastaan (suura 9:24). Islamilainen Valtio käyttää rekrytoinnissaan taisteluun meitä ja meidän arvojamme vastaan säännöllisesti lainauksia koraanista ja haditheja. Islamilaisen Valtion kerholehti Dabiq pullistelee teologian konstein perusteltuja kehotuksia oikeauskoisille, jotta he liityisvät mukaan taisteluun kalifaatin puolesta ja vääräuskoisia vastaan.
Uskonnontutkiskelija Karen Armstrong yrittää kirjassaan ”Jumala meidän puolellamme – uskonto ja väkivalta kautta historian” näyttää toteen, että uskontoa ei tulisi sotkea mukaan sotaan, väkivaltaan ja terrorismiin. Erityisesti Armstrong omistautuu islamin puolustamiselle. Valkopestessään islamia hän muun muassa kaivaa esille kristinuskon verisen historian. Tämä on omituinen lähestymistapa, sillä nykyinen jihadointi tuskin muuttuu vähemmän uhkaavaksi, jos kristinuskoon on muinoin kuulunut antisemiittisiä ajatuksia. Olen tietoinen siitä, että kristityt ovat tehneet hirveyksiä jumalan nimissä. Tiedän myös niin vanhan kuin uudenkin testamentin sisältävän onglemallisia kappaleita. Niistä huolimatta kristillisin motiivein tehdyt terrori-iskut Euroopassa ovat harvassa, tai voisi jopa väittää, ettei sellaisia edes tapahdu.
Jotta voisimme pistää kampoihin islamistisille väkivallalle, meidän on ensin ymmärrettävä heidän maailmankuvansa. Hyvä alku on, jos myönnettään se, että uskonnolla on merkitystä – ja että tiettyjen uskontokuntien väkivaltapotentiaali on suurempi kuin muilla.
Ann Heberlein
teologian tohtori, keskustelija, kolumnisti
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.