Vähän vaihtelua tähän kristilliseen ilmapiiriin:
Mitä mieltä te ihmiset olette Carlos Castanedan kirjoista?
Onko omia vastaavia kokemuksia?
Muuta tietoa asiasta?
Mitä mieltä te ihmiset olette Carlos Castanedan kirjoista?
Onko omia vastaavia kokemuksia?
Muuta tietoa asiasta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
lukenut monia Castanedan kirjoja aikoinaan. Sitten otin selvää kirjojen "totuusarvosta", ja esiin tuli todisteita, jotka kertoivat, että kirjat ovat ns. huuhaata ja Castanedan oman vilkkaan mielikuvituksen tuotetta, ei siis mitään todellisuuspohjaa. Tästä on kirjoitettu myös lehdissä.
Mitä ovat nämä todisteet, joista ainakaan minä en ole mitään kuullut?
Pari ekaa osaa on loistavaa ja tunnelmallista viihdettä. Ei niitä kannata kuitenkaan sen syvällisemmin ottaa.
Valitettavasti lopussa Carlos sortuu omaan näppäryyteensä tai sitten liiallinen peyoten nappailu alkoi pehmentäämään päätä.
Kirjojen hahmot ovat fiktiivisiä. Samoin filosofia ja mytologia on osin kirjailijan itse luomaa. Tosin Castedan asiantuntemus taustoista on hyvää johtuen hänen akateemisesta pätevyydestään.
tai mitkä ovat hänen kirjansa. Hänhän kuuluu huuhaa-osastolle. Hän on saanut kuitenkin paljon julkisuutta New Agen- aikakaudella.
Kirjat ovat mukaansa tempaavia ja mielenkiintoisia, sisältävät paljon meksikonintiaanien shamanistisia taitoja, joista ainakin toinen todellisuus, eli unennäön taito on yleisesti tunnettu tosiasia. Tänäpäivänä puhutaan ilmiöstä nimellä "lucid dreaming" Mahdollista on, että nuo meksikon naguaalit tunsivat tuota aluetta paljon paremmin kuin tämän hetken tutkimus. Eli sanoisin, että ainakin osa siellä on totta, alottaa voi vaikka uudehkosta kirjasta "Unennäön taito". Ja mikä taas on kirjailijan omaa fiktiota, tai tulkintaa, tai kokemusta, se taitaa olla mission impossible tietää näin kaukaa arvioituna. Castaneda muutoin epäilemättä on yksi uuden ajan kirjallisuuden keulakuvia.
"Tänäpäivänä puhutaan ilmiöstä nimellä "lucid dreaming" Mahdollista on, että nuo meksikon naguaalit tunsivat tuota aluetta paljon paremmin kuin tämän hetken tutkimus."
Sellaisista unista, joissa unennäkijä tiedostaa näkevänsä unta (=lucid dreaming) on kirjoittanut kirjan myös Patricia Garfield; "Luovaan unennäköön". Kohteena on Malesiassa asuva Senoi-kansa ja heidän opit unien näkemiseen. Ideana on se, että unessa tiedostaa näkevänsä unta, ja sitä kautta pystyy asteittain ohjaamaan omia "yöllisiä elokuvatuokioitansa".
Olen lukenut mm. Castanedan "Unennäön taito" -kirjan ja tein jopa joitakin "uniharjoituksia", mutta mielestäni Castaneda meni kyllä "hieman" liian pitkälle omissa ohjeissansa ;) Toisaalta unia ei voi koskaan täysin kontrolloida, vaikka niin haluaisikin.
Olemme ehkä jutelleet asiasta aikaisemmin? Gardfieldin kirja on tuttu myös minulle, kun otin noista asioista selvää. Ja kieltämättä Castaneda menee hieman pitkälle asiassa, mutta kukas sitä tietää mikä oli totta ja mikä ei. Se on mielestäni varmaa, että täyttä satua se ei ollut. Ehkä paras lopputlos tuollaisessa kirjallisuudessa saadaan kun yhdistetään vähän totuutta ja hieman fiktiota ja paljon omalaatuista huumoria. Sitä kuinka pitkälle tuossa asiassa voi mennä, niin se taitaa olla aika tuntematon tekijä sanoaan vaikka unitieteentutkimukselle. Intian joogeista kerrotaan samanlaisia ja heidän kokemusten mukaan unen voi hallita täydellisesti. Tietämyksemme raja on siinä mitä olemme kokeneet ja mitä olemme tajunneet. Se onkin aika mielenkiintoinen ongelma :-)
aikaisemmin ole keskustelleet tästä teemasta. Olet oikeassa siinä, että faktan fiktion huumorin sekoitelma tuottaa hyvän tuloksen :) Itse olen uniin perehtynyt melkoisesti siinä vaiheessa kun tein niistä gradun. Ja edelleen pohdiskelen niiden viestejä välillä silmät pyörien ;)
Joogeista olen kuullut varsin hurjia juttuja, mutta edelleen tuntuu kyllä vaikealta uskoa se, että unia voitaisiin manipuloida/kontrolloida täydellisesti, mutta onhan se ainakin periaatteessa mahdollista. En ole kyllä vielä tällaiseen tutkimustietoon törmäillyt.
Kokemuksen ja tietämisen raja on aina mielenkiintoinen. Se, että vaikka itse koen joitakin asioita voimakkaasti ja olen täysin vakuuttunut kokemuksen aitoudesta, ei kuitenkaan tee kokemuksesta vielä ns. tietämistä, joka taas pohjautuu pikemminkin faktatietoon. Aina on siis mukana se hämmentävä ja yksilöllinen subjektiivinen komponentti.
Itsekin olen unitutkimuksen kanssa ollut sinut pienestä penskasta. En ole varsinaisesti suorittanut mitään erityisiä yhteiskunnallisia meriittejä enkä näytteitä asiasta.
Kokemukseni mukaan mitä tulee noihin unien hallitsijoihin, ja muidenkin asioiden hallitisjoihin, niin vaikeus piilee siinä, että se tutkimustapa, jota meillä täällä lännessä suositaan, ei mahdollista samanlaisiin päämääriin ja tuloksiin pääsemistä kuin vaikkapa joogien osalta voisi ajatella. Heille asia on koko elämä, ja vaatii järkkymätöntä ja ehdotonta omistautumsita asialle jokapäivä. He ovat siis itse tutkimuskohde ja tutkimusväline ja työstävät sitä kohdetta ja välinettä jatkuvasti, siitä johtunee myös erot tutkimustuloksissa. Meillä sensijaan tehdään pikemminkin niin, että maistellaan hiukan päältä ja saamme tyydytettyä ehkä hieman uteliaisuutta ja alamme sitten tekemään asioista kaikenkattavia ja moniselitteisiä teorioita. Hyvin harva tutkija ja kokeilija on niin antautunut tehtäväänsä, että alkaisi muokkaamaan elämäntyyliänsä ja elintapoja sekä mikä vaikeinta mieltänsä optimaaliseen kuntoon, jotta sillä voitaisiin tehdä pitkälle vietyjä havaintoja. Mieluummin spekuloimme hieman etäämpää. Tähän on varmaan useita syitä. Yksi on nähdäkseni laiskuus, toinen on tietty pelko, että menetämme hyvän elämän turhuuteen, loput on tietty ennakkoasenteita ja muuta sellaista. Ymmärtääkseni tuossa ovat tutkimusten havaintojen suppeuden syy. Mutta eipä tosin, joskus on tietty hyvä miettiä mihin päätänsä pistää, jokainen siinäkin tekee omat valintansa, elinympäristöjen ja elämänkatsomuksien rajoissa tietty.
Tieto ja fakta kysymys on aina yhtä ajankohtainen täällä. Millä tavalla määrittelet faktan ja tiedon, voitko tehdä sen niin, että ne kattavat toisensa, ja että niistä määritelmistä käsin on sanottavissa kuka tietää ja kuka ei, kuka omistaa faktoja ja kuka ei, sekä vielä, keille on mahdollista ne faktat ymmärtää, eli tajuta?
Nähdäkseni tietoa on KAIKKI informaatio, mitä saamme maailmasta. Oli se sitten binäärimuodossa, kuva muodossa, kokemuksen muodossa, ilmesytsmuodoissa jne... Kaikki mitä koemme ja aistimme on tietoa. Tämä on minun määritykseni tiedolle. Faktalla taas tarkoitetaan sitä nk. mahdollisimman objektiivista tietoa, joka on mahdollisimman suuren joukon todennettavissa. Tämä määrittely ei kuitenkaan riitä. Kun sanoit, että jos olet kokenut jotain, niin se ei tee siitä tietämistä. Oman määritelmäni mukaan se tekee asiasta tietoa, mutta eri asia on, voivatko muut tietää sitä, voivatko muut kokea vastaavaa, vai oletko sinä ainoa. Ja nyt seuraava järjellinen vaihtoehto, jos tutkii erilaisia tapahtumia maailmassa, niin mahdollisimman suurenjoukon yhtenevä järkeily ja tutkimustulokset ja uskomukset eivät aina ole tarkoittaneet sitä, etteikö jossain tulevassa ajassa tiedettäsi jotain muuta, vielä suuremmassa mittakaavassa. Toisinsanoen oli pieni joukko, joka oli kokenut ja ymmärtänyt asian toisin (klassinen esimerkki maapallon litteys). Ja tämä joukko oli vastoin ensimmäistä faktan määritelmää enemmän oikeassa. Teoreettisesti voisi siis ajatella, että vaikka maailmassa olisi vain yksi ihminen, joka jostian asiasta on jotain erityistä mieltä, niin hän voi olla juuri se henkilö, joka on oikeassa. Pystyykö hän vakuuttamaan muut todistelullaan, se on asia erikseen. Mielestäni tiedon, kokemuksen, faktojen, todisteiden, uskomusten ja vakuutteluiden käsitteet kaipaisivat selventämistä, koska niiden väliset ongelmat ovat usein aiheina turhattaviin väittelyihin.
Ainakin se näyttäisi olevan selvää, että me olemme subjektiivisia ja aina tähän yhteen yksilöön ja persoonaan sidottuja ihmettelijöitä. Toisaalta se on hämmentävää ja saa jotkut ajattelemaan, että siksi mitään ei voi koskaan oikeasti tietää. Kokemus kuitenkin osoittaa, riippuen nyt hieman tiedon määrittelystä, että subjektiivinenkin kokemus voi olla yhtenevä monien muiden subjektiivisten kokemusten kanssa, ja tällöin nähtävästi syntyy se objektiivinen maailma meidän mielessämme, jossa olevaa yhtenevää informaatiota kutsumme tiedoksi, joskus jopa faktoiksi.
mielenkiintoisista ajatuksistasi. Huomaan, että olet pohdiskellut asioita ns. tavallista "pulliaista" enemmän ;)
On aivan totta, että joogit ovat omistautuneet varsin syvällisesti oman itsensä tutkimiseen ja harjoittamiseen. Heillä on pitkät perinteet, joiden mukaan harjoituksia tehdään. Joogit kykenevät varsin pitkälle hallitsemaan omia toimintojaan/ajatuksiansa. Tässä on kuitenkin myös se toinen puoli, eli mikäli ihminen omistaa koko elämänsä oman "sisinpänsä" tutkimiseen ja harjoittamiseen, saattaa vaarana olla liian suuri keskittyminen nimenomaan omaan sisäiseen maaailmaan,ja muut sosiaaliset kontaktit voivat näin kaventua, ja tuloksena voip olla ns. vetäytyminen maailmasta. Tämä ei mielestäni ole hyvä juttu.
Unista vielä sen verran, että oletko koskaan lueskellut Montaque Ullmanin kirjoja? Mm. kirja nimeltään; "Paljastavat Unet" oli kiintoisaa luettavaa. Ullman on lanseerannut uniryhmätekniikan unien oivaltamiseen, ja hän on Ruotsissa pyöritellyt useita uniryhmiä. Käytin gradussani hänen praktista lähestymistapaansa hyväksi ja koin sen toimivaksi.
"Kun sanoit, että jos olet kokenut jotain, niin se ei tee siitä tietämistä. Oman määritelmäni mukaan se tekee asiasta tietoa, mutta eri asia on, voivatko muut tietää sitä, voivatko muut kokea vastaavaa, vai oletko sinä ainoa."
Tässä taas törmäämme eri määrittelyjen problematiikkaan. Tarkoitin tietämisellä sellaista asiaa, joka perustuu nimenomaan faktatietoon. Eli erotan kokemuksen ja tietämisen tässä mielessä toisistaan. Ymmärsin kyllä hyvin myös tekemäsi määritelmät.
Hyvää jatkoa sinulle!