Täytyykö minun tuntea pahaa omaatuntoa

Tilanteeni on semmoinen että olen löytänyt ei-lestadiolaisen naisen jolla on myös poika. Vanhempani tietävät etten ole lestadiolainen enää (katsoin vierestä silloin kun he surivat sitä mikä oli itelle vaikeaa) ja minulla on aina ollut läheinen suhde heihin.

Jokin aika sitten veljeni (ex-vl) muutti yhteen tyttöystävänsä kanssa ja tämä oli isälleni todella vaikea tilanne. Hän oli viikon mieli maassa ja surussa ja itkussa.

Nyt kun aion kertoa heille omasta muutostani niin tunnen että minun täytyy olla ikäänkuin pahoillaan että teen näin. Haluaisin juhlia heidän kanssa tätä onnea ja iloa mikä elämääni vihdoin tuli mutta aiemmista reaktioista tiedän tämän olevan heille vaikeaa. Olen valmistautunut siihen että tätä poikaa he eivät ikinä tule ottamaan omaksi lapsenlapsekseen muiden rinnalle.

Minulle tulee tästä ristiriitainen olo et en viitti tuoda heille elämästäni juurikaan mitään koska se ei ole lestadiolaiselle sopivaa. En tiedä miten pitäisi suhtautua heidän reaktioon kun haluaisin iloita heidän kanssa uudesta elämästäni mutta en voi kuin "jättää kaiken taakse" ja matkustaa omaan elämääni. Tuntuu että suhteeni heihin tulee olemaan hyvin pinnallinen.
3447
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

En ole lesta, ja minulla ei ole jälkikasvua. On se vaikea vanhemmille, jos lapset eivät tule uskoon. Olen uskossa, mutta kun ole lukenut ja ottanut selvää herätysliikkeenne uskosta, niin ei se kaikin puolin ole Jumalan ihmiselle antamaa iestä. Paljon on tullut liikkeen perinteeseen ihmisoppia.
Ymmärrän surusi ja sen ettet halua loukata ja tuottaa mielipahaa rakkaille vanhemmillesi ja mahdollisesti muille sukulaisille, mutta kyllä sinulla aikuisena oikeus omaa elämään. Et varmaan halua luopua uskosta Jumalaan ja ei sinun tarvitsekaan. Usko on kyllä myös jokaisen ihmisen oma valinta. Ei edes Jumala pakota ketään uskomaan.
Voi kun pääsisitte yhteisymmärrykseen. Jumala antakoon sinulle voimia, viisautta ja myös vapauden kuunnella sydämesi ääntä. Auttaisiko asiallinen keskustelu kotiväen kanssa.
Odotat varmaan vastauksia entisiltä lestadiolaisilta, mutta jo elämää ja uskoa eläneen vastaan sinulle.

Äänestä

Et voi tehdä päätöksiäsi elämästäsi vanhempiesi mukaan. Jos lasten päätökset eivät miellytä vanhempia niin tätä ei saisi ikinä näyttää varsinkaan näin voimakkaasti.

En tuntenut muuta kuin ohimennen yhden nuoren lestadiolaisen miehen joka sanoi ettei hän usko siihen mitä lestadiolaisuudessa opetetaan mutta hän ei voi tehdä sitä vanhemmilleen että luopuisi uskosta koska se sattuisi heihin niin paljon. Nyt kuulin hänestä ja sen että oli mennyt naimisiin lestadiolaisen kanssa ja heillä on 7 lasta. Mies ei ole sydämestään vl vain näyttelee ettei loukkaa perhettään.

Sinun täytyy tehdä oma päätös ja mennä omaa tietä vaikka perheesi reaktio olisi mikä tahansa. Se on vanhempien tehtävä hyväksyä asia

Äänestä

on kirjoittanut taitava kirjoittaja, joka osaa asettautua eri rooleihin.

Hänen käsialaansa lienevät aloitukset "SRK:kaan ei enää ole yksimielinen" ja "Remonttiryhmä, salakavala syöpäpesäke". Aloittaja ei kirjoita pahasti. Jonkin verran keskustelua hänen aloituksistaan syntyy. Anonyymeillä palstoilla eri rooleissa esiintyminen on mahdollista ja joskus menestyksellistäkin.

Melperi ei osaa asettautua eri rooleihin. Hänen kaikista viesteistään suokuu silmitön viha. Sen tuntee halusta jo kauas, oli nimimerkkiä tai ei.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


vaikeatilanneee kirjoitti:

Tilanteeni on semmoinen että olen löytänyt ei-lestadiolaisen naisen jolla on myös poika. Vanhempani tietävät etten ole lestadiolainen enää (katsoin vierestä silloin kun he surivat sitä mikä oli itelle vaikeaa) ja minulla on aina ollut läheinen suhde heihin.

Jokin aika sitten veljeni (ex-vl) muutti yhteen tyttöystävänsä kanssa ja tämä oli isälleni todella vaikea tilanne. Hän oli viikon mieli maassa ja surussa ja itkussa.

Nyt kun aion kertoa heille omasta muutostani niin tunnen että minun täytyy olla ikäänkuin pahoillaan että teen näin. Haluaisin juhlia heidän kanssa tätä onnea ja iloa mikä elämääni vihdoin tuli mutta aiemmista reaktioista tiedän tämän olevan heille vaikeaa. Olen valmistautunut siihen että tätä poikaa he eivät ikinä tule ottamaan omaksi lapsenlapsekseen muiden rinnalle.

Minulle tulee tästä ristiriitainen olo et en viitti tuoda heille elämästäni juurikaan mitään koska se ei ole lestadiolaiselle sopivaa. En tiedä miten pitäisi suhtautua heidän reaktioon kun haluaisin iloita heidän kanssa uudesta elämästäni mutta en voi kuin "jättää kaiken taakse" ja matkustaa omaan elämääni. Tuntuu että suhteeni heihin tulee olemaan hyvin pinnallinen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu