Köyhyysvaje kasvaa

Suomessa on vain yhden vajeen todellisuus. Ja tämä vaje on:

Järjen käytön vaje.

Täällä kuvitellaan nyt, että järjettömiä prosessikaavioita piirtelemällä ne ongelmat ratkeaa. On helppo piirtää 35 000:n uuden työpaikan kaavio ideologiseen PowerPoint esitykseen ja sanoa: näin tehdään.

Todellisuudessa työpaikkoja ei näin synny. Ja nyt kun työaikaa ollaan pidentämässä niin työssäolevat ne lisätunnit tulee tekemään. Ei näitä lisättyjä tunteja työttömille siirretä.
Ennenkin työssä jo olevat ovat tehneet lisätunteja, mutta tällöin ne ovat olleet ylityötunteja. Piirretty kaavio ei vaan kerro tätä, lisätyt työtunnit ovat edelleen ylityötunteja toisille.

Ei yritykset ota lisätunteja tekemään ketään uutta työntekijää, vaan nämä lisätunnit tehdään ylityönä. (On eri asia maksetaanko näiltä tunneilta lisäkorvauksia, Kaikki ei nytkään saa lisätyistä työtunneista korvauksia)

Työajan muodollinen pidennys ei todellakaan synnytä uusia työpaikkoja. Muodollinen työajan pidennys vain lisää henkilön työkuormitusta joka useissa tapauksissa merkitsee vain "läsnäoloa työpaikalla". Läsnäoleminen ei merkitse tuottavan työn kasvua.

Minä en ymärrä lainkaan miten byrokratian tuntien lisääminen lisäisi tuottavan työn kasvua. Tarkkaan ottaen byrokratian käyttämien työtuntien lukumäärää pitäisi rajusti vähentää.

Mitä suuremmaksi KÖYHYYSVAJE kasvaa (lue kasvatetaan), sitä enemmän KESTÄVYYSVAJE pettää, eli verokertymä ei riitä sosiaaliturvan nykyiseen tasoon, puhumattakaan sosiaaliturvan kehittämisestä. Suomesta ei voida puhua hyvinvointivaltiona, kun tuloerot kasvavat räjähdysmäisesti ja verokohtelu ei enää tasoita tuloeroja - päinvastoin. Rikkaat verosuunnittelevat alhaiset verot ja siirtävät verotettavat tullot VEROPARATIISEIHIN, mitä ei pidetä verorikoksena. Hallintarekisterin saaminen valtiovarainministeri Stubbin esittämällä tavalla olisi suojellut miljonäärien tuloja verotukselta entistäkin enemmän.

On muistettava äänestysuurnilla ja on ymmärrettävä nykyhallituksen ns. YHTEISKUNTASOPIMUKSEN merkitystä koko Suomelle. Kilpailukykyyn vedoten yritysten voittoja halutaan korottaa palkansaajien eduista tinkimällä mutta johtajat voisivat - niin halutessaan - osallistua vapaaehtoisesti kilpailukyky-talkoisiin. eivät ole halunneet osallistua, kuten Hesarin artikkelistä voidaan lukea.

Miljoonia palkkoja ja miljoonia eläke- ym. etuja itselleen ja kolleegoilleen ahnehtineet johtajat eivät ole huolehtineet yrityksen kilpailukyvystä omalla esimerkillään. Yrityksillä ei mene huonosti, kun vietetään osinkokarnevaaleja jakamalla ennätyssuuret osingot laman aikana, eikä osinkojen jakohumussa huolehdita yrityksen tulevaisuudesta tai yhteiskunnasta. Kun yritys ei kouluta henkilökuntaa, ei huolehdi investoinneista sijoittamalla uuteen tekniikkaan, ei satsaa myyntiin ja markkinointiin, mutta sen sijaan jakaa mahdollisimman suuret osingot ja sitä seuraavat johdon palkat ja palkkiot tuloksesta - niin huonosti käy. Pian yritys on "valtion kukkarolla" hakemassa yritystukia ja viimeisenä keinona siirtämässä tuotannon halpatyövoiman maahan, jolloin yrityksen osakkeen hinta tilapäisesti nousee, mutta tulevaisuudesta ei tiedetä muuta kuin että Suomessa työttömyys kasvaa ja yritystuet heikentävät start up -yritysten mahdollisuuksia. Myös yritysten myynti on kannattavaa myyntivoittojen pienen verotuksen vuoksi.

Elinkeinoelämän tavoitteiden mukaan toimiminen vie Suomen suohon, hyllyvään suohon, josta ei päästä työntekijöiden työehtoja huonontamalla. Suomalaiset ovat ahkeraa ja oikeudenmukaista työntekijäkansaa ja ammattiliike huolehtii siitä, että kaveria ei jätetä vaan yhdessä on kasvettu ja kärsitty huononnukset milloin mistäkin syystä ja verukkein. On ollut kilpailukykyvaatimusta, kestävyysvajetta, ulkomaan velkaa, globaalisaatiota, taantumaa, lamaa, väestön vanhenemista.... joihin vastauksena on esitetty Elinkeinoelämän keskusliiton ja oikeistopuolueiden yhteiset vaatimukset: palkansaajien työehtoja on heikennettävä ja sosiaaliturvaa leikattava.

Yritysjohtajat ovat ahnehtineet jopa miljoonien eurojen irtisanomiskorvaukset itselleen mutta samalla huolehtineet siitä, että suomalaisten palkansaajien irtisanomiskorvaukset ovat naurettavat pienet. Yhteistoimintalaki on käytännössä irtisanomis- ja lomauttamislaki, jonka perusteella irtisanominen on "ajoissa ilmoittamista" ilman irtisanomiskorvaksia.
Paikallinen sopiminen olisi paluuta menneeseen aikaan, jolloin ei ollut ammattiyhdistyksiä mutta kylläkin halvalla työvoimalla oli työorjan ehdot.