Usko ja seksuaalisuus

Joskus mietityttää mitä jos seksuaalisuudelle ei olisi ollut mitään pidäkkeitä eikä muodollisuuksia? Esim. ennen nykyaikaista terveydenhuoltoa, ehkäisyä ja kasvatusta?
Olisivatko ihmiset vain toteuttaneet viettiään muusta välittämättä? Vain ruoka, seksi, elintila ja seksi. Vähät taudeista ja eriteliasta, lapsista ilman nimettyjä huoltajia, raiskauksista ilman rangaistusta, hillittömästä väestökasvusta ilman tehokasta ruoantuotantoa jne. Luultavimmin joku roti olisi ollut muodostettava ilman uskontojakin. Oliko vietistä pidättäytymisellä muuta kulttuuria kehittävä vaikutus? Tai maailmamme olisi aika toisennäköinen. Sitä se seksikielteisyys tarkoitti. Nythän uskonnosta riippumatta voit naida missä tahansa milloin tahansa, mutta haluaisitko enää todella sitä?

Kun luojajumala suuressa viisaudessaan näki, että osalla näistä omaksi peilikuvakseen ja kaltaisikseen luoduissa henkiolennoissa oli syntynyt halu kokea kaikkea sitä, mitä tämä Luoja-Isän kaikkeudelliset mahdollisuudet pitävät sisällään ja olivat tietenkin tarjolla , hän suuressä ymmärräyksessään näki heidän painuvan niin alas, toisin sanoen niin kauas alkuperäisestä olotilastaan, etteivät muistasi enää mitään siitä. Sen vuoksi he joutusivat kokemaan kaikki mahdolliset kauhut ja kärsimykset, sillä he olivat puhtaan tiedottomia kaikesta sellaisesta kuin "pahasta". Siten niiltä ennen pitkää menisi täysin halu jatkaa elämistä moisissa olosuhteissa ja ehkä tahtoisivat palata Kotiin ennen aikojaan. Kaikista varoituksista huolimatta nämä korkeat henkiolennot halusivat lähteä seikkailemaan kokemusten lukemattomiin maailmoihin. Ja kun elämä tässä maailmankaikkiudessa oli saavuttanut sellaisen pisteen, jolloin "elämä alkoi ilmentää itseään fyysisyyden (alin kokomustaso) ensimmäisessä "alkuliemessä", niin Suuri Luojajumala lisäsi jo eka DNA:n pätkään halun lisääntyä (alkumuoto oli jakaantuminen...jatkuu omalla tasollaan edelleen) ja jatkaa siis elämän eri muotojen evoluutiota olosuhteista huolimatta (olosuhteet ja kokemukset syy kasvuun ja kehitykseen; jokainen haaste on evoluution mahdollisuus).

Sitten miljoonien ja miljoonien vuosien kuluessa nämä moninaiset elämien kokijaolennot olivat saavuttaneet sellaisen kehitysasteen, että niillä alkoi kehittyä tietoisuus itsestä (eli saavuttivat ihmismuodon) ja siitä tahallisesta "vahingosta" mitä olivat itselleen aiheuttaneet. Niinpä Luojajumalan piti lisätä näiden ihmisolentojen DNA:n vielä pari elämän nautinnon aihetta, jotta näillä olisi edes jonkun verran halua jatkaa lisääntymistä ja kaiken kokemista. Nämä kaksi asiaa olivat seksi ja syöminen. Ja kun sitten pikkuhiljaa ihmisryhmille alkoi kehittyä kaikenlaisia uskomuksia ja uskontoja, niin joillekin näille uskontojen johtotyypeille tuli tällainen kiero ajatus, että seksi olisi likaista ja syntistä ja se olisi sallittua vain vihityssä liitossa. Ehkä sillä oli hyvät tarkoituksensa esim. kansalliset ja suvulliset syyt: ehkä jotkut tajusivat sen ,ettei kannattaisi heilutella etuhäntäänsä vähän joka rakosessa, sillä sellainen levittää helposti monia tauteja ja on mahdotonta erotella omia lapsia toisten lapsista (sukurutsaus ja sen heikentävä vaikutukset DNA:ssa). Ja mikäpäs on helpointa, kuin kertoa kansalle, että sellainen on syntiä ja vasten Luojajumalan lakeja. Niinpä olemme uskoneet sellaiseen "sanomaan", mutta nyt alamme vähitellen ymmärtämään tämänkin asian...?
Sen pituisen se tarina!

Brinan viestiä en alkuunkaan ymmärtänyt, mutta kysyn vaan, miksi seksuaalisuuden järkevään käyttöön tarvitaan uskontojen mukanaan tuoma kieltojen viidakko ja synnillisyys? Hyvät tavat ja hallittu käytös on myös ateistienkin luonteenpiirteissä, ei siihen korkeim
pia voimia tarvita.
Emmehän syökään tolkuttomasti, juopottelemaankin äityy vain osa kansasta, ja mitä tulee seksiin, niin harva kovin holtittomasti käyttäytyy, ja jos siitä kiinni joutuvat, menee maine.
Vaikuttaa oudolta, että ihminen ei sen vertaa luota omaan järkeensä, että tarvitsee ja haluaa tiukat säännöt, ettei tulisi tilannetta, että seksitaudit leviäisivät, olisi mahdotonta erotella omat lapset toisten lapsista ja pelätä, että DNA:t sekoittuvat liikaa ja heikentävät perimäämme.
Jos ihminen on niin tyhmä, niin eikö olisi oikeus ja kohtuus, että koko laji kuolisi sukupuuttoon?

Ei seksuaalisuus ole pahaa, vaan yksi niistä Jumalan antamista tärkeimmistä ominaisuuksista ihmisessä. Se on voima joka saa miehen ja naisen yhteen ja lisääntymään ja muodostamaan kiinteän pysyvän perheyhteisön.
Jumala on antanut selvät ohjeet Sanassaan, miten toteuttaa seksuaalisuutta ja se on turva yksilölle itselleen ja yhteiskunnalle. En tarkoita että kaikki, miten seksuaalisuutta uskonnon ja vääristyneen käsityksen mukaan vääritellään ja tulkitaan, olisi oikein.
En usko että Jumalan tarkoittaa, että lapsia pitää synnyttää niin paljon, ettei voimavarat kestä kantaa vastuutta. Avioliitto miehen ja naisen välillä on se elämisen muoto, jossa seksiä on tarkoitus harjoittaa. Kyllä seksuaalisuutta voi tuntea naimatonkin, ihastua, rakastua ja tunteita voi tulla, mutta seksin aktiivinen paikka on avioliitossa. Kun tämän tiedostaa, niin ei lähde seikkailemaan liitossa jos vaikka tulisi kiusaus olla uskoton. Myös naimaton henkilö tietää laittaa sulut "hyvän sään aikana" ja ei lähde flirttiin. Rukoilee ja tutkailee Herran edessä, kuka on se valittu, johon voi tutustua siinä mielessä.

Jos Jumalan antamia seksuaaliohjeita kunnioitetaan, niin elämä on turvallista. Puolisoon voi luottaa, oma liitto on turvassa. Lapsilla on pysyvä koti, jossa on isä ja äiti. Voi rakentaa pesää turvallisin mielin, rakentaa kotia ja yhteistä tulevaisuutta, kun on odotettavaa, että yhdessä ollaan vielä kahden, kolmen ja jopa kuuden kymmenen vuoden kuluttua. Ei ole pettymyksiä, sydänsuruja, vaikka arki ja parisuhde saattavat tuntua harmaalta pitkän parisuhteen jälkeen.
Lapsilla on yhteinen mummola ja pappala. Sukujen perinteet, ihmisuhteet ovat jämäkämmällä pohjalla, kun ei ole veli- ja sisar, - mummo,-, setä,- isä-, äiti,- puolia, jotka asuvat missä milloinkin. On suuri suku ympäri maailmaa, mutta kukaan ei heistä ole kovin läheinen ja tuttu ja koetaan juurettomuutta.

Ja jos parisuhteen saa muodostaan ihan miten vain. Homon ja lesbon tulee saada toteuttaa viettiään, niin samaa voi alkaa vaatia petofiili, myös hän, joka haluaa harrastaa seksiä niin hetero- ja homosuhteessakin.

Olen kuullut että Saksassa joku vihreiden porukka halaisi, että seksin tulisi olla sallittua aikuisten välillä ja vaikka lähisukulaisuhteissa. (Seksi lähisukulaisten kanssa oli sallittua Vanhan liiton aikaan, kun geenistö oli vielä terve, mutta nyt siitä koituisi hirveitä terveydellisiäkin ongelmia.
Tieliikennesäännöt tuntuvat joskus turhilta ja rajoittavat elämää, mutta mitä liikkumisesta tulisi, jos ei olisi mitään sääntöjä.

”Ei taida olla uskontoa, joka ei tuomitsisi seksuaalisuuttamme. ... On ymmärretty, että seksiä on pakko sallia jossakin määrin, mutta rahvas olkoon tiukoissa ohjissa tässä kysymyksessä. Siihen on tarttunut myös maallinen laki ja perinteet.”

Kuten aivan oikein huomasit, niin seksuaalisen käyttäytymisen säännöstely ei vaadi uskontoa, vaan sitä tapahtuu kaikissa ihmisyhteisöissä. ”Tuomitseminen” on ehkä liian rankka sana. Jonkun ilmiön säännöstely ei tarkoita koko ilmiön tuomitsemista, vaan ainoastaan jonkinlaista terveen kehikon asettamista ilmiölle, jotta se ei aiheuta yksilössä ja yhteisössä hallitsemattomia seurauksia, jotka uhkaavat yksilön tai yhteiskunnan vakautta.

”Maalliset vallanpitäjät ovat tuominneet seksin varmaankin siksi, että eivät pääse vaikuttamaan ihmisten tunne-elämään.”

En usko tuollaiseen ajatteluun, jonka mukaan kaiken takana on valtapyrkimykset. Ehkä sellaista kaikkien ihmisten elämän hallitsemispyrkimyksiä joissakin ihmisissä on päätellen siitä, kuinka paljon tietynlaiset filosofit siitä kirjoittavat, mutta pidän sellaista ajattelutapaa ilmentymänä jonkinlaisesta paranoiasta. (En nyt tarkoita tässä sinua; voi olla että olet vain omaksunut jonkinlaisen meemin.)

”Uskonto sen sijaan pystyy, koska se tuomitsee synniksi kaiken sen, minkä katsoo olevan uskonnon tavoitteiden ulkopuolella.”

Tämä on ehkä vähän jyrkästi sanottu. Joissakin moralisteissa esiintyy kyllä sellaista tuomitsevaa asennetta, mutta yleisemmin uskonnoissa pyritään vain asettamaan seksuaaliselle käyttäytymiselle jonkinlaiset rajat, aivan kuten yhteiskunnissa yleensäkin. Yhteisöllisessä mielessä sellainen turvaa yhteiskuntarauhaa, ja maallisessa yhteiskunnassa se riittäisi motivoimaan kaikki seksuaalisuuteen liittyvät lait ja muut säännöstöt. Uskonnoissa huolehditaan lisäksi myös sielusta, ja uskonnoissa yleensä ottaen pyritäänkin siihen, että seksuaalisuudesta ei tule koko elämän sisältöä ja ainoaa päämäärää. Jos vain seksi on mielessä koko ajan, on selvää, että korkeammat henkiset pyrkimykset jäävät taka-alalle ja unohtuvat. Riippuvuudessaan ihminen saattaa alkaa jopa sotia niitä vastaan. Hillitön seksuaalisuuden viljely vaikuttaa hyvin todellisella tavalla mieleen. Ilmiö on mitattavissa materiaalisilla mittareilla jo ”tavanomaisemmissakin” yhteyksissä, ks. mm. pornografian kulutuksen mitä ilmeisimmät vaikutukset aivojen rakenteeseen: http://yle.fi/uutiset/tutkimus_pornon_katselu_saattaa_kutistaa_aivoja/7269439 ja http://www.tekniikkatalous.fi/tiede/2014-05-30/Porno-sotkee-aivot-3319934.html . Vaikka kyse on tutkimuksen tässä vaiheessa vain korrelaatiosta, on muissa yhteyksissä havaittu, että tekemämme asiat vaikuttavat aivojen rakenteisiin, ja tämä tuskin on poikkeus.

Hillittömään seksuaalisuuden viljelyyn kuuluu yleensä osana partnereiden suuri lukumäärä, ja sitä jotkin uskonnot ovat pyrkineet hillitsemään rajoittamalla seksin vain avioliittoon. Joissakin uskonnoissa, kuten buddhalaisuudessa, ei anneta niin spesifejä sääntöjä, mutta buddhalaisen etiikan kolmas sääntö yhtäkaikki kehottaa pidättäytymään seksuaalisesta väärinkäyttäytymisestä. Mitä se väärinkäyttäytyminen sitten on, se on ehkä vain jokaisen itse havaittava, jollei asiasta ole annettu mitään informaatiota etukäteen. Luullakseni jokainen, joka uskoo tai luulee, että mitään rajoja ei todellisuudessa ole, joutuukin johdonmukaisen seksuaalisuuden maksimoinnin asennetta toteuttaessaan hyvin yllättäen kohtaamaan sellaisen itsessään olevan rajan, jonka intentionaalisesta ylittämisestä ei hyvä seuraa. Seuraukset liittyvät kansankielellä sanottuna lähinnä mielenterveyteen, ja uskonnoilla on siihen omat käsitteistönsä.

”"Synti" on ase, jota vastaan on vaikea taistella.”

Jotkut antireligionistit käyttävät uskontojen seksuaalisuussäännöstöjen olemassaoloa aseenaan uskontoja vastaan. He tuntuvat ajattelevan, että mitään todellista tarvetta sellaisille säännöstöille ei ole, vaan kyse on vain vallasta ja moralismista. 'Synti' seurauksineen voi kuitenkin olla hyvin todellinen asia, ja siksi tarve myös säännöstöille. En tarkoita tässä mitään 'synti'-käsitteen moralistista viljelyä, jossa asiat nähdään olemuksensa puolesta hyvinä ja huonoina, vaan sitä, kuinka syillä on todellisia seurauksia. Sellaiset seuraukset tulevat esiin taitamattoman elämän seurauksena kaikenlaisesta uskonnollisesta moralismista riippumattakin. Uskonnoissa tämä ymmärrys syy-seuraus-suhteista on puettu säännöstöksi, joka varjelee yksilöä joutumasta harhapoluille.

Tässä on koko ajan muistettava, että uskonnoissa ei tuomita seksuaalisuutta per se. Ainoastaan hillittömyydelle ja epäterveille seurauksille pyritään asettamaan rajoja.

”Uskovaiset oppivat kehdosta alkaen, mikä on oikein, mikä väärin. Iän karttuessa jyrkät säännöt tunteiden hallitsemiseksi alkavat vaikuttaa.”

Tämän kaltainen moralismi on toden totta ikävä ilmiö. Se ei kuitenkaan ole seksuaalisäännöstöjen tavoite, vaan ei-intentoitu sivutuote, joka syntyy joissakin yksilöissä tietämättömyydestä.

Ravinto ja syöminen kuuluu veden ohella ihmisen perustarpeisiin, ei kissatkaan kiitoksilla elä - usko on jokaisen oma valinta taipumustensa mukaan,
seksuaalisuus kuuluu jokaisen kehoon ja on oma asia - toisille ammattikin,
yleensä maailma pedonkynsineen raatelee suurimman osan ihmisistä riekaleiksi ja repaleiksi, mikä syy - mikä seuraus? Joku tavoite silläkin toiminnolla?