Jerusalemin seurakunnan vanhinten kokous, v. 40 j.Kr.
Pietari: No niin, veljet, kerrataanpa vähän edellistä kokoustamme. Mehän totesimme, että seurakuntamme on toiminut kohta 10 vuotta, ja että messumme ei enää vastaa muuttuvan nykyajan haasteisiin; evankeliumi Kristuksesta on liian vanhanaikaista ja jotain uutta pitää kehittää. Ja onhan se niinkin, että julistuksemme on ehkä hiukan liian jyrkkää ja herätykseen tähtäävää. Siksi pyysinkin teitä miettimään keinoja, millä saisimme seurakuntamme houkuttelevammaksi. Oletteko löytäneet mitään uutta? No, nuori Johannes?
Johannes: Mietin asiaa veljeni Jaakobin kanssa, ja päädyimme siihen johtopäätökseen, että messua on uudistettava. Messu on koko toimintamme ydin, ja se on nykyisellään kovin vanhanaikainen, varsinkin musiikin osalta. Nuoria voisimme houkutella muuttamalla musiikkia raskaampaan ja radikaalimpaan suuntaan.
Minä ja Jaakob olemme itse asiassa jo perustaneet laulu- ja soitinyhtyeen nimeltä Ukkosenjylinän pojat, ja olemme ottaneet mukaan yhden nuubialaisen bongorumpalin ja kreikkalaisen kitharansoittajan. Pari lauluakin on jo valmiina, Tikapuut taivaaseen, joka kertoo patriarkka Jaakobin unesta Penuelissa, ja Savua veden yllä, jossa kuvailemme lopun aikoja ja Herran tulemusta edeltäviä kauhuja.
Pietari: Hmm... Mietimme ehdotusta. Entä mitä sanoo veli Tuomas?
Tuomas: Minustakin messua pitää uudistaa, mutta ei ihan noin rajusti. Olen tässä kaavaillut sellaista messua, joka olisi suunnattu epäilijöille. Siinä olisi perusideana se, että eihän meistä kukaan voi loppujen lopuksi sanoa mitään varmaa näistä uskon asioista, mutta saattaa olla, että Jumala on olemassa ja että Jeesus on Vapahtaja. Messun tarkoitus ei missään nimessä olisi käännyttää ketään, vaan tärkeintä olisi saada ihmiset tulemaan seurakuntaan ja osallistumaan seurakunnan toimintaan. Sitähän sinä kysyit? Epäilen kyllä, tulisiko tämä toimimaan...
Pietari: Kiitos, veli Tuomas. Onko veli Luukkaalla kommentoitavaa?
Luukas: Niin, lääkärinä lähestyisin seurakuntamme ongelmaa humaanilta kannalta. Jospa me järjestäisimme messuja erilaisille vähemmistöryhmille? Olen miesten toorapiirimme kanssa pohtinut ns. miehimysmessun järjestämistä. Tutkittuamme tooran kertomusta Sodomasta ja Gomorrasta päädyimme siihen, että mielestämme Jumala on toiminut aivan liian ankarasti tuhotessaan nuo kaupungit.
Hänen olisi pikemminkin pitänyt antaa kaupunkilaisten jatkaa elämäntapaansa, sillä onhan Hän kuitenkin rakkauden Jumala, mutta tässä kohden Hän valitettavasti teki liian hätiköityjä johtopäätöksiä. Voimme kuitenkin hyvittää asian siten, että järjestämme omia messuja miehimyksille; voisimme kutsua saarnaajiksi vaikkapa kreikkalaisia filosofeja, jotka omien kokemustensa pohjalta kertoisivat miesten välisestä kauniista rakkaudesta.
On toki muitakin vähemmistöryhmiä, jotka ansaitsevat omat messunsa, ja mikseivät niihin voisi osallistua myös tavalliset seurakuntalaisetkin. Niinsanotun terveen olisi hyvä kerrankin esimerkiksi paiskata kättä spitaalisen kanssa ja jututtaa häntä, ja näinhän me saisimme samalla lisää spitaalisia tuleviin spitaalijumalanpalveluksiimme.
Pietari: Krhm... Vai niin. Onko muita ehdotuksia? Veli Joosef Arimatialainen?
Joosef: Keskusteltuani useiden ihmisten kanssa olen saanut erilaisia muutosehdotuksia. Maria Magdalena esimerkiksi oli sitä mieltä, että meidän pitäisi saada seurakunnan vanhimmiksi naisia, ja ehdottipa hän jopa porttokirkon perustamistakin, mutta tämä on mielestäni aika kaukaa haettu ratkaisu.
Itse olen miettinyt seuraavanlaista muutosta. Ongelma ei ole laisinkaan seurakuntamme messussa. Messu on ihan kunnossa. Sen sijaan ongelma on itse seurakunnan rakenteissa. Ajatelkaa Jerusalemin temppeliä! Miten suuri se onkaan, miten hienosti se kuvastaakaan Jumalan mahtia ja loistokkuutta! Me puolestamme kokoonnumme tässä ahtaassa majatalon yläsalissa sekä seurakuntalaisten kodeissa.
Ongelmamme ydin on siinä, että olemme liian vaatimattomia ja maanläheisiä. Meidän pitäisi rakentaa suuri ja korkea kirkkorakennus, joka kilpailisi Jerusalemin temppelin kanssa. Kutsun tätä visiotani ja missiotani korkeakirkollisuudeksi. Älkää huolehtiko rahasta, minulla sitä riittää, ja samoin muutama ystäväni on lupautunut rahoittamaan Herran huoneen rakentamista. Tietenkin seurakunnan uusiutuminen pitäisi myös sisällään juhlavat virkapuvut vanhimmille ja uudet tittelit. Mitä mieltä veli Pietari olisi arvonimestä kaikkein kunnioitetuin pyhä isä Pietari?
Pietari: Kuulostaahan tuo miellyttävältä, mutta mietitään vielä.
- _-_-
Jos alkukirkko olisi sanomansa kadotettuaan alkanut rakennella kulisseja, kuten loppukirkko tekee, olisi tuollainenkin kokous voitu järjestää, mutta tuloksena olisi ollut kristinuskon kuihtuminen heti alkuunsa.
Nykyään ideana on kerätä kansaa kristillisiin tilaisuuksiin, mutta mitä hyötyä siitä on, kun itse julistuksessa ei ole enää veren evankeliumia kuulijoille? Voima puuttuu. Veren evankeliumi ja parannussaarna on uhrattu mediaseksikkään trendikkyyden alttarille.
Pietari: No niin, veljet, kerrataanpa vähän edellistä kokoustamme. Mehän totesimme, että seurakuntamme on toiminut kohta 10 vuotta, ja että messumme ei enää vastaa muuttuvan nykyajan haasteisiin; evankeliumi Kristuksesta on liian vanhanaikaista ja jotain uutta pitää kehittää. Ja onhan se niinkin, että julistuksemme on ehkä hiukan liian jyrkkää ja herätykseen tähtäävää. Siksi pyysinkin teitä miettimään keinoja, millä saisimme seurakuntamme houkuttelevammaksi. Oletteko löytäneet mitään uutta? No, nuori Johannes?
Johannes: Mietin asiaa veljeni Jaakobin kanssa, ja päädyimme siihen johtopäätökseen, että messua on uudistettava. Messu on koko toimintamme ydin, ja se on nykyisellään kovin vanhanaikainen, varsinkin musiikin osalta. Nuoria voisimme houkutella muuttamalla musiikkia raskaampaan ja radikaalimpaan suuntaan.
Minä ja Jaakob olemme itse asiassa jo perustaneet laulu- ja soitinyhtyeen nimeltä Ukkosenjylinän pojat, ja olemme ottaneet mukaan yhden nuubialaisen bongorumpalin ja kreikkalaisen kitharansoittajan. Pari lauluakin on jo valmiina, Tikapuut taivaaseen, joka kertoo patriarkka Jaakobin unesta Penuelissa, ja Savua veden yllä, jossa kuvailemme lopun aikoja ja Herran tulemusta edeltäviä kauhuja.
Pietari: Hmm... Mietimme ehdotusta. Entä mitä sanoo veli Tuomas?
Tuomas: Minustakin messua pitää uudistaa, mutta ei ihan noin rajusti. Olen tässä kaavaillut sellaista messua, joka olisi suunnattu epäilijöille. Siinä olisi perusideana se, että eihän meistä kukaan voi loppujen lopuksi sanoa mitään varmaa näistä uskon asioista, mutta saattaa olla, että Jumala on olemassa ja että Jeesus on Vapahtaja. Messun tarkoitus ei missään nimessä olisi käännyttää ketään, vaan tärkeintä olisi saada ihmiset tulemaan seurakuntaan ja osallistumaan seurakunnan toimintaan. Sitähän sinä kysyit? Epäilen kyllä, tulisiko tämä toimimaan...
Pietari: Kiitos, veli Tuomas. Onko veli Luukkaalla kommentoitavaa?
Luukas: Niin, lääkärinä lähestyisin seurakuntamme ongelmaa humaanilta kannalta. Jospa me järjestäisimme messuja erilaisille vähemmistöryhmille? Olen miesten toorapiirimme kanssa pohtinut ns. miehimysmessun järjestämistä. Tutkittuamme tooran kertomusta Sodomasta ja Gomorrasta päädyimme siihen, että mielestämme Jumala on toiminut aivan liian ankarasti tuhotessaan nuo kaupungit.
Hänen olisi pikemminkin pitänyt antaa kaupunkilaisten jatkaa elämäntapaansa, sillä onhan Hän kuitenkin rakkauden Jumala, mutta tässä kohden Hän valitettavasti teki liian hätiköityjä johtopäätöksiä. Voimme kuitenkin hyvittää asian siten, että järjestämme omia messuja miehimyksille; voisimme kutsua saarnaajiksi vaikkapa kreikkalaisia filosofeja, jotka omien kokemustensa pohjalta kertoisivat miesten välisestä kauniista rakkaudesta.
On toki muitakin vähemmistöryhmiä, jotka ansaitsevat omat messunsa, ja mikseivät niihin voisi osallistua myös tavalliset seurakuntalaisetkin. Niinsanotun terveen olisi hyvä kerrankin esimerkiksi paiskata kättä spitaalisen kanssa ja jututtaa häntä, ja näinhän me saisimme samalla lisää spitaalisia tuleviin spitaalijumalanpalveluksiimme.
Pietari: Krhm... Vai niin. Onko muita ehdotuksia? Veli Joosef Arimatialainen?
Joosef: Keskusteltuani useiden ihmisten kanssa olen saanut erilaisia muutosehdotuksia. Maria Magdalena esimerkiksi oli sitä mieltä, että meidän pitäisi saada seurakunnan vanhimmiksi naisia, ja ehdottipa hän jopa porttokirkon perustamistakin, mutta tämä on mielestäni aika kaukaa haettu ratkaisu.
Itse olen miettinyt seuraavanlaista muutosta. Ongelma ei ole laisinkaan seurakuntamme messussa. Messu on ihan kunnossa. Sen sijaan ongelma on itse seurakunnan rakenteissa. Ajatelkaa Jerusalemin temppeliä! Miten suuri se onkaan, miten hienosti se kuvastaakaan Jumalan mahtia ja loistokkuutta! Me puolestamme kokoonnumme tässä ahtaassa majatalon yläsalissa sekä seurakuntalaisten kodeissa.
Ongelmamme ydin on siinä, että olemme liian vaatimattomia ja maanläheisiä. Meidän pitäisi rakentaa suuri ja korkea kirkkorakennus, joka kilpailisi Jerusalemin temppelin kanssa. Kutsun tätä visiotani ja missiotani korkeakirkollisuudeksi. Älkää huolehtiko rahasta, minulla sitä riittää, ja samoin muutama ystäväni on lupautunut rahoittamaan Herran huoneen rakentamista. Tietenkin seurakunnan uusiutuminen pitäisi myös sisällään juhlavat virkapuvut vanhimmille ja uudet tittelit. Mitä mieltä veli Pietari olisi arvonimestä kaikkein kunnioitetuin pyhä isä Pietari?
Pietari: Kuulostaahan tuo miellyttävältä, mutta mietitään vielä.
- _-_-
Jos alkukirkko olisi sanomansa kadotettuaan alkanut rakennella kulisseja, kuten loppukirkko tekee, olisi tuollainenkin kokous voitu järjestää, mutta tuloksena olisi ollut kristinuskon kuihtuminen heti alkuunsa.
Nykyään ideana on kerätä kansaa kristillisiin tilaisuuksiin, mutta mitä hyötyä siitä on, kun itse julistuksessa ei ole enää veren evankeliumia kuulijoille? Voima puuttuu. Veren evankeliumi ja parannussaarna on uhrattu mediaseksikkään trendikkyyden alttarille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oletko Saalemista tai Seinäjoen kristallikirkolta?
Tamperelaiset eivät olisi jääneet noin vaatimattomiin suunnitelmiin.
Kokkolalaisia odottaa jo koko luomakunta.
https://www.youtube.com/watch?v=ZZoCkck5Yd0
Tamperelaisia suunnitelmia ja lupailuja vuodelta 2014:
"Markus ja Marjaana Korhonen - Missiomaailma ry
Markus ja Marjaana ovat olleet tänä keväänä herätyksen keskellä Pensacolassa Floridassa. ─ Uskon, että vuosi 2014 on myös Suomessa sadonkorjuun aika, jolloin tuhlaajapojat ja -tytöt palaavat takaisin kotiin. Uskon, että Nouse Suomi! -tapahtuman esirukouksen ja ylistyksen ilmapiirissä koemme Isän Jumalan rakkautta, pyhyyttä ja polttavaa kutsua sielujen sadonkorjuuseen. Julistamme tapahtumassa yhdessä suurella joukolla: Nouse Suomi, uusi aika on koittanut! Tapahtuman nimi puhuttelee minua erityisesti Finlandia-hymnin tähden. Meidät on kutsuttu olemaan rohkeita ja kirkkaita yhteiskuntamme keskellä. Sen tähden haluamme mennä myös eduskuntatalon portaille esirukoilemaan ja ylistämään Jumalaa. Iloitsen siitä, että tapahtumaa on järjestämässä Missiomaailman kanssa useita seurakuntia. Tulkoot monet aidat ja linnakkeet ryminällä alas tämän yhteyden tähden."
.
http://www.katukappeli.com/katukappsite/wp-content/uploads/2014/06/noste_2014_kesa.pdf
Mitä välii, kunhan osallistuu messuun ja saa syntinsä anteeksi? Se on pääasia.
Kommenttisi värähtelee samalla aaltopituudella Patrick Tiaisen opetusten kanssa.
Järkyttäisikö maailmankuvaasi, jos kertoisin Patrick Tiaisen plagioivan opetuksissaan muita menestysteologeja ja latter rain/msog-opettajia?
Olet nuori uskovaNoora, etkä muista esimerkiksi 90-luvun opetuksia, mutta osannet itsekin selvittää totuuden. Jos haluat.
Usein ihminen haluaa uskoa unelmiin ja katteettomiinkin lupauksiin, mutta Sinua on varoitettu. Ennenkin. Älä syytä Jumalaa, jos päätät jatkaa tielläsi ja huomaat olevasi harhassa, vaan huuda Jeesusta Kristusta avuksesi.