Onko sinulla oma orja Bangladeshissa? Orja, eihän noin voi kysyä, eihän siellä ole orjia ja miten se minuun liittyy? Ostatko Bangladeshissa valmistettuja vaatteita?
Jos vastaus viimeiseen kysymykseen on kyllä, silloin se liittyy sinuun. Bangladeshissa on paikallinen sopiminen viety 'unelmien täyttymykseen', niinkuin moni suomalainenkin sanoisi. Onhan täällä rakkaassa kotimaassakin lukuisia ihmisiä, jotka haluavat Bangladesihilaisen paikallisen sopimisen unelman täyttyvän täälläkin.
Jotkut haluavat ihan tosissaan, että työnantaja ja työntekijä voisivat vapaasti keskenään sopia työajoista, lomista, palkoista ja kaikista muistakin työehdoista.
Käy siis tutustumassa, miten sinun oma 'orjasi' Bangladeshissa jaksaa, käy katsomassa kuinka pitkiä päiviä hän tekee, millaista palkkaa hänelle maksetaan ja miten hän tulee sillä palkallaan toimeen, miten paljon lomia ja muita etuja hän on pystynyt sopimaan itselleen noissa 'tasavertaisissa' työsopimusneuvotteluissa työnantajansa kanssa.
Sinun 'orjasi' Bangladeshissa tekee sinulle vaatteita, hän tekee pitkää päivää, ei hänellä ole vapaa-ajan ongelmia, ei hän voi unelmoida viihtyisästä kodista, ei uusista huonekaluista, eikä mistään muustakaan. Hän voi vain unelmoida, että jaksaisi vielä yhden päivän tehdä työtä, koska jos hän sairastuu, ei hänellä ole enää työpaikkaa, koska tilalle on nopeasti otettu toinen, jotta sinä saat vaatteesi ajallaan. Ei hän voi unelmoida, että lasten elämä tulisi helpommaksi, ei hän voi kustantaa lapsilleen koulutusta, eikä mitään muutakaan, ei kunnollista terveydenhoitoa edes, ei kunnollisia vaatteita, vaikka on itse ompelija, mutta rahaa kankaiden ostoon ja aikaa ompelemiseen kotona ei ole. Sinun 'orjasi' tekee ahkerasti työtä aamusta iltaan.
Mitä huonompaa palkkaa työnantaja maksaa sinun 'orjallesi' Bangladeshissa, sitä halvemmalla sinä voit vaatteesi ostaa ja sinä olet hyvin tyytyväinen, että löysit edullisen 'retun', onhan raha sinunkin kukkarossasi tiukalla. Tuleeko mieleesi, että jospa työnantaja sinun puserostasi maksaisi tuolle ompelijalle 2 centin sijasta vain 1 centin, sinä saisit sen verran halvemmalla vielä puserosi.
Paikallisen sopimisen unelma elää täällä Suomessakin ja pidetään esillä ajatusta 'vanhentuneesta tavasta', jos palkoista ja työehdoista sovitaan isommalla porukalla. Kyllä sinä saisit taloremonttisi halvemmalla, jos sinun remonttiyhtiösi voisi maksaa sinun remonttia tekevälle kirvesmiehellä vain 1 euron tunti, saisit toki halvemmalla, voisit teettää ehkä enemmän, kuin uskalsit unelmoida. Mutta entä sitten, jos sinä olisitkin tuo kirvesmies.
Paikallisesta sopimisesta julistavat ne, jotka ovat sitä johtotasoa, jotka voivat oikeasti vaikuttaa työehtojensa sisältöön neuvotteluissa työnanjan kanssa.
Haluaisitko siis oman 'orjan', Bangladeshin kaltaisen 'orjan' myös tänne kotoiseen Suomeen?
Miksi historia unohdetaan, miksi vuoden 1918 murhat unohdetaan, silloin nuo Bangladeshin kaltaisissa työoloissa elävät orjat alkoivat vaatia itselleen ihmisen oikeuksia - oliko se vaatimus oikeutettu? Heidät tapettiin kylmästi ja raa-asti - oliko se oikeutettua?
Mitä jos menisit katsomaan tuota paikallisen sopimisen unelman täyttymystä Bangladeshiin, käy tuon oman 'orjasi' kotona myös ja näe miten hän voi, millaista hänen elämänsä on! Jos olet silloin tyytyväinen näkemääsi, tule sitten ja vaadi paikallista sopimista kovaan ääneen, mutta ole valmis tyytymään tuon 'orjasi' elämän kaltaisuuteen, jonka elämään tutuistuit Bangladeshin lomallasi.
Jos vastaus viimeiseen kysymykseen on kyllä, silloin se liittyy sinuun. Bangladeshissa on paikallinen sopiminen viety 'unelmien täyttymykseen', niinkuin moni suomalainenkin sanoisi. Onhan täällä rakkaassa kotimaassakin lukuisia ihmisiä, jotka haluavat Bangladesihilaisen paikallisen sopimisen unelman täyttyvän täälläkin.
Jotkut haluavat ihan tosissaan, että työnantaja ja työntekijä voisivat vapaasti keskenään sopia työajoista, lomista, palkoista ja kaikista muistakin työehdoista.
Käy siis tutustumassa, miten sinun oma 'orjasi' Bangladeshissa jaksaa, käy katsomassa kuinka pitkiä päiviä hän tekee, millaista palkkaa hänelle maksetaan ja miten hän tulee sillä palkallaan toimeen, miten paljon lomia ja muita etuja hän on pystynyt sopimaan itselleen noissa 'tasavertaisissa' työsopimusneuvotteluissa työnantajansa kanssa.
Sinun 'orjasi' Bangladeshissa tekee sinulle vaatteita, hän tekee pitkää päivää, ei hänellä ole vapaa-ajan ongelmia, ei hän voi unelmoida viihtyisästä kodista, ei uusista huonekaluista, eikä mistään muustakaan. Hän voi vain unelmoida, että jaksaisi vielä yhden päivän tehdä työtä, koska jos hän sairastuu, ei hänellä ole enää työpaikkaa, koska tilalle on nopeasti otettu toinen, jotta sinä saat vaatteesi ajallaan. Ei hän voi unelmoida, että lasten elämä tulisi helpommaksi, ei hän voi kustantaa lapsilleen koulutusta, eikä mitään muutakaan, ei kunnollista terveydenhoitoa edes, ei kunnollisia vaatteita, vaikka on itse ompelija, mutta rahaa kankaiden ostoon ja aikaa ompelemiseen kotona ei ole. Sinun 'orjasi' tekee ahkerasti työtä aamusta iltaan.
Mitä huonompaa palkkaa työnantaja maksaa sinun 'orjallesi' Bangladeshissa, sitä halvemmalla sinä voit vaatteesi ostaa ja sinä olet hyvin tyytyväinen, että löysit edullisen 'retun', onhan raha sinunkin kukkarossasi tiukalla. Tuleeko mieleesi, että jospa työnantaja sinun puserostasi maksaisi tuolle ompelijalle 2 centin sijasta vain 1 centin, sinä saisit sen verran halvemmalla vielä puserosi.
Paikallisen sopimisen unelma elää täällä Suomessakin ja pidetään esillä ajatusta 'vanhentuneesta tavasta', jos palkoista ja työehdoista sovitaan isommalla porukalla. Kyllä sinä saisit taloremonttisi halvemmalla, jos sinun remonttiyhtiösi voisi maksaa sinun remonttia tekevälle kirvesmiehellä vain 1 euron tunti, saisit toki halvemmalla, voisit teettää ehkä enemmän, kuin uskalsit unelmoida. Mutta entä sitten, jos sinä olisitkin tuo kirvesmies.
Paikallisesta sopimisesta julistavat ne, jotka ovat sitä johtotasoa, jotka voivat oikeasti vaikuttaa työehtojensa sisältöön neuvotteluissa työnanjan kanssa.
Haluaisitko siis oman 'orjan', Bangladeshin kaltaisen 'orjan' myös tänne kotoiseen Suomeen?
Miksi historia unohdetaan, miksi vuoden 1918 murhat unohdetaan, silloin nuo Bangladeshin kaltaisissa työoloissa elävät orjat alkoivat vaatia itselleen ihmisen oikeuksia - oliko se vaatimus oikeutettu? Heidät tapettiin kylmästi ja raa-asti - oliko se oikeutettua?
Mitä jos menisit katsomaan tuota paikallisen sopimisen unelman täyttymystä Bangladeshiin, käy tuon oman 'orjasi' kotona myös ja näe miten hän voi, millaista hänen elämänsä on! Jos olet silloin tyytyväinen näkemääsi, tule sitten ja vaadi paikallista sopimista kovaan ääneen, mutta ole valmis tyytymään tuon 'orjasi' elämän kaltaisuuteen, jonka elämään tutuistuit Bangladeshin lomallasi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Haluammeko jälleen palata 1800 luvun maailmaan.