Kaipaisin mielipiteitänne asiasta joka on minua vaivannut jo hyvin pitkään. Mieheni on 35-vuotias hyvin työnsä hoitava. Joka ikinen viikonloppu käyttää alkoholia. Tämä on ahistanut minua ja olen asiasta koittanut jutella hänen kanssa, mutta toivottu tulosta ei ole syntynyt ja keskustelu kääntyy aina niin että vika on minussa, alkoholi ei todellakaan ole hänelle ongelma ja aina löytyy joku joka käyttää enemmän kuin hän. Heidän perheessään on alkoholismia vaikka vanhempansa on apsolutisteja. Malli ei tule heiltä.
On kuulemma täysin normaalia, että juo joka pe ja lisäksi la. En pidä alkoholin hajusta, passiivisesta alämäntyylistä viikonloppuisin jonka tämä kulutus aiheuttaa.
Nykyisin mies ei enää juo sisällä vaan katoaa autotalliin iltaa kohden ja iltapäivällä alkaa jo tämä pihalla ramppaaminen milloin minkäkin asian varjolla jotta saa käytyä hörppimässä.
Alkoholia menee viikonlopussa AINAKIN yksi laatikollinen (24).
Perheessämme on kolme lasta ja siitä olen iloinen ettei pulloja ole sisällä ja tilanne muutenkin on siinä pisteessä ettei lapset tajua että hän on juonut, ovat jo nukkumassa tai mies pysyttelee tallissa. Kuukausittain käy ravintolassa ja joka kerta tulee todella humalassa kotiin ja aina epäilee jonku huumanneen häntä, tai valittaa huonosti syöneen tai mikä milloinkin on syynä kun on niin humalassa, oksennuksessa ym. Lomaillakkaan en enää saata asuntovaunulla hänen kanssaan, pitää silloinkin nautiskella kaiken aikaa ja sisälle kuuluu kusen lorotus kun käy nurkalla kusemassa.
Olen jutellut tuloksetta ja nyt mielessä on ajatus pitääkö todella erota jotta pääsee eroon tälläisesta joka viikonloppuisesta elämäntyylistä joka ahistaa. Hän ei ymmärrä että tämä voi haitata minua, kuulemma ei pitäisi minulle olla mitään haittaa koska pärjäämme taloudellisesti kohtalaisesti ja hoidamme lapset, harrastukset ym.
Hän kuulemma pystyisi lopettamaan juomisen milloin vain, mutta ei silti lopeta. Juonut henkilö ei silti ole oma itsensä vaika niin väittää. Mitä mieltä olette. Hänen veljensä on käynyt minnesodassa ja hänen ongelmnia seurattuaan on VÄLILLÄ vähentänyt huomattavasti kulutusta.
On kuulemma täysin normaalia, että juo joka pe ja lisäksi la. En pidä alkoholin hajusta, passiivisesta alämäntyylistä viikonloppuisin jonka tämä kulutus aiheuttaa.
Nykyisin mies ei enää juo sisällä vaan katoaa autotalliin iltaa kohden ja iltapäivällä alkaa jo tämä pihalla ramppaaminen milloin minkäkin asian varjolla jotta saa käytyä hörppimässä.
Alkoholia menee viikonlopussa AINAKIN yksi laatikollinen (24).
Perheessämme on kolme lasta ja siitä olen iloinen ettei pulloja ole sisällä ja tilanne muutenkin on siinä pisteessä ettei lapset tajua että hän on juonut, ovat jo nukkumassa tai mies pysyttelee tallissa. Kuukausittain käy ravintolassa ja joka kerta tulee todella humalassa kotiin ja aina epäilee jonku huumanneen häntä, tai valittaa huonosti syöneen tai mikä milloinkin on syynä kun on niin humalassa, oksennuksessa ym. Lomaillakkaan en enää saata asuntovaunulla hänen kanssaan, pitää silloinkin nautiskella kaiken aikaa ja sisälle kuuluu kusen lorotus kun käy nurkalla kusemassa.
Olen jutellut tuloksetta ja nyt mielessä on ajatus pitääkö todella erota jotta pääsee eroon tälläisesta joka viikonloppuisesta elämäntyylistä joka ahistaa. Hän ei ymmärrä että tämä voi haitata minua, kuulemma ei pitäisi minulle olla mitään haittaa koska pärjäämme taloudellisesti kohtalaisesti ja hoidamme lapset, harrastukset ym.
Hän kuulemma pystyisi lopettamaan juomisen milloin vain, mutta ei silti lopeta. Juonut henkilö ei silti ole oma itsensä vaika niin väittää. Mitä mieltä olette. Hänen veljensä on käynyt minnesodassa ja hänen ongelmnia seurattuaan on VÄLILLÄ vähentänyt huomattavasti kulutusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei todellakaan kannata enää katsella tollaista juomista,tilanne vaan pahenee vuosien saatossa.Puhu avioerosta miehellesi ja katso,miten hän ryhdistäytyy jos välittää perheestään,tai sitten alkoholi on hänelle tärkeämpi,ja juominen jatkuu.Siinä vaiheessa laita avioero vireille,jo lastesikin vuoksi,ja itsesi.
Olen sanonut hänelle, että harmittaa koska alkoholi on niin tärkeää eikä viikonloppua ole ilman. Vastaukset on luokkaa: mää en juo viikolla, mieti ite minkalainen oot, oon viikon ollut töissä ja hommaan kaikki, ei pitäisi olla mitään valittamista, eikä se oo sulta pois vaikka juonki, mää en sentään juo päivällä. Että jaksaa kyllästyttää. Pahoin pelkää ettei suunta ikinä tuu olemaan parempaan. Ja jo viikolla mulla alkaa ahistaan tuleva viikonloppu.
Olet aivan realisti,kun ymmärrät että tilanne voi vielä pahentua,siis juominen jatkuu ja ehkä lisääntyy.Perheen yhdessäoloa ei siis viikonloppuisin ole ,kun isä on omissa juomapuuhissaan.Yritä puhua hänelle todella vakavasti eron mahdollisuudesta,jospa hän ymmärtäisi sitten perheensä arvon,ja lopettaisi juomisen ja alkaisi viettää enemmän aikaa selvinpäin perheen kanssa.Sinulla on todella raskasta,jos viikonlopun lähestyessä alkaa ahdistamaan.Jos sinulla on vielä rakkautta miestäsi kohtaan,yritä puhua hänelle vielä JÄRKEÄ.Tsemppiä sinulle.