Eikö teillä uskovaiset ole elämisen arvoista elämää, kun haaveilette vain päivät pitkätysten kuoleman jälkeisestä paratiisista, ja taivaan riemuista?
Onko uskovaisilla keskivertaista huonompi elämänlaatu? Ja tyydyttekö kiltisti osaanne "Jumalan määräämänä tahtona", ennalta annettuna kohtalona? Uskotteko että teillä itsellänne ei ole mahdollisuutta parantaa oman elämänne laatua?
Onko uskovaisilla keskivertaista huonompi elämänlaatu? Ja tyydyttekö kiltisti osaanne "Jumalan määräämänä tahtona", ennalta annettuna kohtalona? Uskotteko että teillä itsellänne ei ole mahdollisuutta parantaa oman elämänne laatua?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse iloitsen kyllä tästäkin päivästä ja pyrin elämään sen Jeesuksen opin mukaan.
En usko, että uskovilla olisi huonompi elämän laatu. Se riippuu kyllä mitä pidetään hyvänä elämänlaatuna. Onhan kuitenkin niin, että länsimaissa joissa on kaikkea yllinkyllin ollaan kai tyytymättömämpiä kuin kehitysmaissa.
Mikä sinusta on hyvää elämänlaatua?
ovat tietysti suhteellisia käsitteitä.
Mutta uskoon tullaan monesti elämän kriisien kautta, sen myöntävät kaikki uskontojen auktoriteetit yleensä.
Elämän laatu varmasti myös usein paranee jonkin verran uskoon tulon myötä, juominen, huumeitten käyttö, rikokset, jne loppuvat usein.
Myös herkät, naiviuteen asti tunteikkaat, ujoudesta kärsivät ja yksinäiset ihmiset saavat helpotusta uskostaan ja toisista uskovaisista, luohan se yhteenkuuluvaisuuden me-henkeä yksinäisyyteen.
Eiköhän se siis ole jonkinlainen "rikkaus" heille, ainakin apukeino selvityä elämästä paremmin kuin ehkä ilman sitä?
Toiset tarvitsevat henkiset kainalosauvat päästääkseen etenpäin tässä kovassa maailmassa?