Sivistykseen kuuluu - ainakin näin on minulle opetettu - erilaisten mielipiteiden hyväksyminen, muiden perustelujen pohtiminen ja erilasten näkemysten kunnioittaminen. Sivistyneeksi tulee - näin ainakin minulle opetettiin - tulee vain, jos oppii omista ja muiden virheistä, sillä kukaan ei ole aina oikeassa.
Itsensä uskontojen uhreiksi kokevista ihmisistä on ani harva ortodoksi. Tähän on kaksi syytä: katumuksen sakramentti ja suvaitsevaisuus. Mielestäni lapsuuden leppoisa kirkko on muuttunut. Jotenkin tuntuu, että luterilaisille käännynnäisille seurakunnasta on tullut pätemispaikka ja vanhanajan nöyrät mummut ovat vetäytyneet entistä syrjemmälle. Tällaisessa keskustelupaikassa, jossa pitäisi voida kysyä ja pohtia arkoja asioita, ei voi itselleen ongelmallisia asioita ratkaista sensuroimalla. Kirkko on kestänyt pari vuosituhatta. Sen arvovallalle ei käy mitenkään, jos myönnetään pappien olevan ihmisiä ja ajanlapsia tai annetaan äitien valittaa ortodoksisen uskonnonopetuksen mukana tulleista hyppytunneista.
En löydä enää keskustelua pappeuden ja avioliiton ehdoista. Kyse on sakramentista. Sellaista keskustelua voi lopettaa vain sen takia, että joku on eri mieltä. Toivottavasti en laita vääriä sanoja kenenkään suuhun, mutta mielestäni Johanneksen mukaan papiksi ei kelpaa, jos on elänyt avoliitossa tai ollut eronnut ennen kirkkoon liittymistä. Hänen mielestään luterilaisesta avioliitosta eronnut, ortodoksisuuteen kääntynyt ja ortodoksina avioituva, kruunataan häissä. Kalebin, minun ja varmasti monen muunkin mielestä papiksi sopii paremmin avoliitossa omalleen uskollinen nuorimies kuin kukasta kukkaan pomppinut haihattelija. Edelleen hänen mielestään papiksi sopii paremmin normaali tyttöihin ihastunut kuin seksuaalisesti poikkeava. Lopuksi hän kysyi, miksi kirkko ei voisi vihkiä avoliitossa ollutta papiksi, sillä päätöksen tekevällä piispalla on mahdollisuus antaa synnit anteeksi katumuksen sakramentissa.
Kirjoitin vastineessani:
Pyhien apostolien 61. sääntö (Jos jotakuta uskovaista syytetään haureudesta, aviorikoksesta tai jostain muusta kielletystä teosta ja syytös tulee todistetuksi, älköön häntä otettako kleeruksen jäseneksi.) kieltää avioliiton ulkopuoliset suhteet (myös esiaviolliset suhteet). Tätä sääntöä noudatetaan yhtä kirjaimellisesti kuin 18. sääntöä (Joka on nainut lesken, hyljätyn vaimon, porton, PALVELIJATTAREN tai NÄYTTELIJÄTTÄREN, ei voi olla piispana, ei pappina, ei diakonina eikä ylimalkaan papiston luettelossa) tai 20. sääntöä (Kleerikko, joka menee takaukseen, erotettakoon virasta). Sääntöjä, joita ei noudateta, on paljon.
Johannes kirjoitti: "Sen sijaan tulkitsisin, että jos siviiliavioliitosta eronnut liittyy myöhemmin ortodoksiseen kirkkoon ja päättää sen jälkeen solmia avioliiton, oikea menettely on avioliiton sakramentti. Käsittääkseni silloin myös kruunataan, sillä kyseessähän on ensimmäinen varsinainen avioliitto. "
Minulle on aikoinaan opetettu: "Sinä (Jumala) olet säätänyt nämä kruunut pantavaksi näiden päälle, jotka aviolain mukaan yh¬distyvät toinen toisensa kanssa, antaen ne heille juuri kuin palkin¬noiksi heidän puhtaudestaan, koska he ovat puhtaina yhdistyneet Si¬nun säätämääsi avioliittoon" ja tässä ei puhtaudella tarkoitettu siviiliavioliittoa, avoliittoa eikä paljoa muutakaan kuin kädestäpitämistä. Uskon, että muidenkin mielestä muualla solmitut avioliitot ovat yhtä päteviä kuin muiden suorittamat kastamiset.
En ymmärrä moderaattorin kantaa, jonka mukaan pappien moraalista tai pappeuden edellytyksistä ei saa keskustella nimiä mainitsematta. Voisitko ystävällisesti perustella Kalebin kirjoitusten poistamista? … ja koko viestiketjun sensurointia?
Itsensä uskontojen uhreiksi kokevista ihmisistä on ani harva ortodoksi. Tähän on kaksi syytä: katumuksen sakramentti ja suvaitsevaisuus. Mielestäni lapsuuden leppoisa kirkko on muuttunut. Jotenkin tuntuu, että luterilaisille käännynnäisille seurakunnasta on tullut pätemispaikka ja vanhanajan nöyrät mummut ovat vetäytyneet entistä syrjemmälle. Tällaisessa keskustelupaikassa, jossa pitäisi voida kysyä ja pohtia arkoja asioita, ei voi itselleen ongelmallisia asioita ratkaista sensuroimalla. Kirkko on kestänyt pari vuosituhatta. Sen arvovallalle ei käy mitenkään, jos myönnetään pappien olevan ihmisiä ja ajanlapsia tai annetaan äitien valittaa ortodoksisen uskonnonopetuksen mukana tulleista hyppytunneista.
En löydä enää keskustelua pappeuden ja avioliiton ehdoista. Kyse on sakramentista. Sellaista keskustelua voi lopettaa vain sen takia, että joku on eri mieltä. Toivottavasti en laita vääriä sanoja kenenkään suuhun, mutta mielestäni Johanneksen mukaan papiksi ei kelpaa, jos on elänyt avoliitossa tai ollut eronnut ennen kirkkoon liittymistä. Hänen mielestään luterilaisesta avioliitosta eronnut, ortodoksisuuteen kääntynyt ja ortodoksina avioituva, kruunataan häissä. Kalebin, minun ja varmasti monen muunkin mielestä papiksi sopii paremmin avoliitossa omalleen uskollinen nuorimies kuin kukasta kukkaan pomppinut haihattelija. Edelleen hänen mielestään papiksi sopii paremmin normaali tyttöihin ihastunut kuin seksuaalisesti poikkeava. Lopuksi hän kysyi, miksi kirkko ei voisi vihkiä avoliitossa ollutta papiksi, sillä päätöksen tekevällä piispalla on mahdollisuus antaa synnit anteeksi katumuksen sakramentissa.
Kirjoitin vastineessani:
Pyhien apostolien 61. sääntö (Jos jotakuta uskovaista syytetään haureudesta, aviorikoksesta tai jostain muusta kielletystä teosta ja syytös tulee todistetuksi, älköön häntä otettako kleeruksen jäseneksi.) kieltää avioliiton ulkopuoliset suhteet (myös esiaviolliset suhteet). Tätä sääntöä noudatetaan yhtä kirjaimellisesti kuin 18. sääntöä (Joka on nainut lesken, hyljätyn vaimon, porton, PALVELIJATTAREN tai NÄYTTELIJÄTTÄREN, ei voi olla piispana, ei pappina, ei diakonina eikä ylimalkaan papiston luettelossa) tai 20. sääntöä (Kleerikko, joka menee takaukseen, erotettakoon virasta). Sääntöjä, joita ei noudateta, on paljon.
Johannes kirjoitti: "Sen sijaan tulkitsisin, että jos siviiliavioliitosta eronnut liittyy myöhemmin ortodoksiseen kirkkoon ja päättää sen jälkeen solmia avioliiton, oikea menettely on avioliiton sakramentti. Käsittääkseni silloin myös kruunataan, sillä kyseessähän on ensimmäinen varsinainen avioliitto. "
Minulle on aikoinaan opetettu: "Sinä (Jumala) olet säätänyt nämä kruunut pantavaksi näiden päälle, jotka aviolain mukaan yh¬distyvät toinen toisensa kanssa, antaen ne heille juuri kuin palkin¬noiksi heidän puhtaudestaan, koska he ovat puhtaina yhdistyneet Si¬nun säätämääsi avioliittoon" ja tässä ei puhtaudella tarkoitettu siviiliavioliittoa, avoliittoa eikä paljoa muutakaan kuin kädestäpitämistä. Uskon, että muidenkin mielestä muualla solmitut avioliitot ovat yhtä päteviä kuin muiden suorittamat kastamiset.
En ymmärrä moderaattorin kantaa, jonka mukaan pappien moraalista tai pappeuden edellytyksistä ei saa keskustella nimiä mainitsematta. Voisitko ystävällisesti perustella Kalebin kirjoitusten poistamista? … ja koko viestiketjun sensurointia?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sen verran laitan lusikkaani soppaan, että minusta tämä em. sääntö ei koske aikaa ennen kastetta (ainakaan Venäjällä). On eri asia, jos ihminen on kastettu johonkin kristilliseen kirkkoon, oli se sitten luterilainen tai muu, ja sen jälkeen liittynyt Ortodoksiseen kirkkoon mirhallavoitelun kautta. Silloin avioituminen eronneen kanssa (joka on kastettuna solminut avioliiton) on papiksi aikovalla kanoninen este, se on totta.
Suomen käytännöstä en tiedä sitten, onko paljonkin erilainen, joten siihen en ota kantaa.
vaimon kanssa täällä elossa, jatkuuko tämä kanssaelo vielä taivaan tähritarhoissa?
Jos avioliiton sakramentti (niinkuin muutkin sakramentit) on kerran ikuinen, miksei se toteutuisi papinkin kohdalla?
taivaassa vaikka Jeesus sanoi kysyjille, että
taivaassa elo on toisenlaista.
Oletko sinä joku kapinoija ortojen joukossa?
Voitko kertoa raamatunkohdan?
mutta ei ole sen normaalimpaa ihastua eri sukupuolen edustajiin kuin samankaan eikä homous tai lesbous ole "poikkeamista" mistään. rakastamme siinä kuin heterotkin ja meistä tulee erinomaisia pappeja ja sielunhoitajia. Ilmaisusi oli asiaton ja loukkaava.
CD-Faktan mukaan n. 4 %:lla miehistä ja 1–2 %:lla naisista on vain homoseksuaalisia kontakteja. Homofiilia on lähes yhtä poikkeavaa kuin värisokeus.
Poikkeava on poikkeuksellisen uusi sana, peräisin 1800-luvun puolivälistä. Poiketa-sanan alkuperäinen merkitys on poiketa tieltä (esimerkiksi Joka vakaasti kulkee, välttää vaarat, joka poikkeaa tieltä, kompastuu ja kaatuu. (Sananl. 28:18). Sanalla ei oteta mitenkään kantaa seksuaaliseen suuntautumiseen tai siihen mikä on hyvä tai paha (En minä rankaise teidän tyttäriänne siitä, että he porttoja ovat, enkä miniöitänne siitä, että he avion rikkovat, sillä miehet itse poikkeavat syrjään porttojen kanssa ja uhraavat pyhäkköporttojen kanssa; ja ymmärtämätön kansa kukistuu. Hoos. 4:14 vuoden 1933/38 Raamattu ja Nainen sanoi miehelleen: "Usko minua, tuo Jumalan mies, joka aina poikkeaa meillä, on pyhä. 2 Kun. 4:9).
Yritin kertoa toisten kirjoittamiset ilman arvosisältöä. En osaa sanoa, tuleeko homofiileista sen parempia sielunhoitajia kuin muista, mutta en usko sen näkyvän arkipäivän työssä. Pappi tekee työtä koko persoonallisuudellaan. Suurin haaste on kirkosta vetäytyneet seurakuntalaiset, jotka eivät osallistu kirkon toimintaan. Luuletko, että julkihomo pappi vetäisi vai työntäisi väkeä jumalanpalveluksiin? En usko, että heteroseksuaali on homofiilia parempi ihmisenä, mutta hänellä on paremmat mahdollisuudet menestyä pappina.
Pitkän vuodatukseni varsinainen asia ei ole papiksi tai pariksi vihkiminen vaan sensurointi. Mielestäni moderaattori ei saa poistaa koko viestiketjua vain sen takia, että hän on kirjoittanut jotain, joka ei vastaa tarkemmin ajatellen hänen kantaansa.
Itsekin huomasin tuon pappeuskeskustelun poistumisen, mutta en käy moderaattoriamme arvostelemaan, vaan sen sijaan tuon esille joitakin näkökantoja, jotka mielestäni olisi hyvä huomioida.
Poistuneen keskustelun avaus kosketti spekuloivaa kysymystä ennen kastetta olleen moraalin ja kasteen jälkeisten tapahtumien suhteesta. En voi tietää alkuperäisen kysyjän kysymyksen asettelun motiiveja, mutta jotakin nyt kommentoin:
Kysymys ennen kastetta tapahtuvista siveellisistä rikkeistä ja sen seurauksista kirkollisissa vihkimyksissä on ongelmallinen ja vaikea. Raamatussa selvästi sanotaan, että esim. papiksi vihittävän tulee olla yhden vaimon mies: "Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan, ei juomiseen taipuvainen, ei väkivaltainen eikä rahanahne, vaan lempeä ja sopuisa. Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus."
Tässä tutussa katkelmassa Paavalin kirjeestä Timoteukselle esitetään papin ihanne. Kysymys kuuluu: onko aikana, jolloin aikuiskaste oli pääasiallinen tapa tulla kristityksi, huomioitu nuo vaatimukset myös ennen kastetta tapahtuneesta elämästä. Siltä nayttäisi, vaikka kasteessa saammekin kaikki synnit anteeksi.
Mutta todekllisuudessa Kirkko tuntee monia pyhiä ihmisiä, kleerukseenkin (papistoon) kuuluvia, jotka ovat ennen kastetta ja kirkollista vihkimystä viettäneet erittäin haureudellista elämää. Tunnetuin heistä lienee Hippoksen piispa Augustinus, joka itse avoimesti kirjoitti entisestä elämästään kirjassa "Tunnustukset".
Eli kirkolla on ekonomian nimissä mahdollisuus loiventaa moraalisissa ihanteissaan, jos piispan tai rippi-isän mielestä ekonomian avulla saavutetaan yksittäisessä tapauksessa suurempi hengellinen hyöty, sekä yksilölle että kirkolle. Ja toki edellyttäen, että kirkkoon liittymisen ts. kasteen jälkeen katumus entisestä elämästä on aito. Eli moraalisia edellytyksiä ei enää rikota.
Kysymykseen en lähtenyt alunperin vastaamaan, koska se oli spekulatiivisesti aseteltu. En siis ymmärtänyt kysyjän tai koko keskustelun motiivia. Mutta nyt olen tuonut erään näkökulman esille, eikä se lienee paljoa keskusteluun vaikuta, sillä tällaisissa kysymyksissä ei kuvitteellisella tasolla päästä juuri puusta pidemmälle. Jos taas olisi kyseessä todellinen tilanne keskustelu ei kuuluisi tänne.
Omalle hengelliselle elämällemme on terveempää se, että emme spekuloi papiston tai maallikoiden siveellisellä raittiudella, vaikka spekulointi tapahtuisikin nimettömästi ja yleisellä tasolla. Alitajuisesti mielessämme saattaa olla todellisia henkilöitä, ja vaikkei olisikaan, nostamme tällaisessa keskustelussa itsemme helposi arvostelijan asemaan, siis muiden yläpuolelle.
Siksi en myöskään paljoa välittänyt, kun keskustelu poistui palstalta.
isä Tuomas Järvelin
ONL ry
Isä Tuomas kirjoitti:
"Kysymykseen en lähtenyt alunperin vastaamaan, koska se oli spekulatiivisesti aseteltu. En siis ymmärtänyt kysyjän tai koko keskustelun motiivia. Mutta nyt olen tuonut erään näkökulman esille, eikä se lienee paljoa keskusteluun vaikuta, sillä tällaisissa kysymyksissä ei kuvitteellisella tasolla päästä juuri puusta pidemmälle. Jos taas olisi kyseessä todellinen tilanne keskustelu ei kuuluisi tänne."
Koska olen alkuperäisen kysymyksen kysyjä, haluan vastata edellämainittuun kommenttiin kysymykseni motiiveista. Kuten kirjoitin, motiivinani oli ainoastaan saada tietoa, mikä on kirkon opetus asiasta, (koska en osannut ko. kysymykseen itse vastata, kun sitä minulta kysyttiin), siinä kaikki.
Jos tämä kysymys oli turhaa spekulaatiota eikä kuulu tänne palstalle, esitän anteeksipyyntöni. Joskus tiedon hankinta jostain tietystä kirkon opetukseen liittyvästä kysymyksestä voi meille tavallisille maallikoille olla vaikeaa, uskokaa tai älkää. Toki papilta voi kysyä, mutta henkin ovat usein kiireisiä ja heidän vaivaamisensa jonkun pikkuasian takia tuntuu joskus turhalta. Itse olen kiitollinen niistä foorumeistä, joissa voi keskustella ja jakaa ajatuksiaan ja tietoaan muiden kanssa myös näistä asioista. Kuten edellä sanoin, jos se oli asiatonta tai ei kuulu tälle palstalle, pyydän anteeksi.
Kiitos kaikille kysymykseeni vastanneille.
Kirjoittaessani en tarkoittanut, että kysymys olisi ollut asiaton. Uskon myös, että tiedon hankita voi olla vaikeaa. Kun kirjoitin:
"Mutta nyt olen tuonut erään näkökulman esille, eikä se lienee paljoa keskusteluun vaikuta, sillä tällaisissa kysymyksissä ei kuvitteellisella tasolla päästä juuri puusta pidemmälle."
Tarkoitin lähinnä kysymystäsi seurannutta keskustelua. Seurannutta keskustelua tarkoitin myös sillä mitä jatkoin.
Se muu mitä kirjoitin Augustinuksesta ja moraalisesta ihanteesta oli tarkoitettu vastaukseksi kysymykseesi, eli alkuperäiseen ongelmaan. Valitettavasti tämän tarkempaa vastausta olen kykenemätön asiassa antamaan, sillä ekonomian käyttö kirkossa on aina tapauskohtaista. Siksi asialla ei kannata spekuloida sen enempää.
Siis vielä kerran lyhyesti: papin tulee olla yhden vaimon mies, tästä lähdetään. Mutta esim. mainitsemallani Augustinuksella oli ennen kastetta saatu avioton lapsi ja rakastajatar, mutta hänestä tuli kasteen jälkeen piispa.
Tällaisen keskustelupalstan ongelma on siinä, että asiallisen kirjoituksen tai kysymyksen esittäjäkin leimautuu asiattomaksi, jos vastaily kysymyksiin on asiatonta. Yksi tapa välttää tällaista on antaa hieman taustoja kysymykselle, esim. miksi se esitetään. Silloin muiden asiaton käytös ei leimaa alkuperäisen kysymyksen motiiveja. Etenkin kun kirjoitetaan ilman kunnollista nimimerkkiä, jolloin ei voi tietää jatkaako sama henkilö kirjoittelua, niissä juonteissa, jotka on ilman erityistä nimimerkkiä kirjoitettu.
Olen pahoillani jos loukkasin tunteitasi tai leimasin tarkoitusperäsi asiattomaksi. Esitä ihmeessä jatkossakin kysymyksiäsi...
Ystävällisin terveisin,
isä Tuomas
ONL ry
Anteeksipyyntö hyväksytty.;)
Kiitos myös selvennyksestä keskustelun kulun suhteen. Ymmärrän myös hyvin sen, ettei kysymykseen voi vastata kuin yleisluontoisesti, ja siksi yleisluontoisesti asian esitinkin.
Kirjoituksesi antoi myös vastauksen kysymykseeni, kiitos siitä Isä Tuomas!
Taisi mennä vahingossa otsikko ja nimimerkki sekaisin edellisessä viestissäni, pahoittelen!
En pidä sivistyneenä käytöksenä sitä, ettet vastaa minulle Hyakintos mitään siihen kirjeeseen jonka sinulle henkilökohtaisesti lähetin. Sen sijaan katsot aiheelliseksi täällä valittaa sitä, että keskustelu vaiennetaan silloin, kun eräät kirjoittajat kylvävät valheita ja esittävät subjektiivisia väitteitään perustelematta niitä yhtään mitenkään. Mielestäni tämä ratkaisusi on osoitus siitä, että sinulla on enemmän riidan kuin keskustelun halua.
Olen tehnyt uudenvuoden lupauksen. Lupasin Jumalalle, että teen voitavani sen eteen, että riitely tällä palstalla päättyy. Jos jollakulla on jotain tätä vastaan, eriävien mielipiteiden esittämiseen on virtuaalitodellisuudessa sadoittain erilaisia mahdollisuuksia ja keskustelupalstoja. Toistuvasti olen joutunut ihmettelemään, miksi joku nauttii siitä, että saa osoittaa lähimmäistensä todellisia ja kuviteltuja heikkouksia. Ja toistuvasti ihmettelen myös sitä,että jotkut kirjoittajat ovat kertakaikkisen kuurosokeita vetoomuksilleni, joiden päämääränä on rauhallisen ilmapiirin luominen tänne.
Olen aina valmis keskustelemaan moderoinnin perusteista kahdenkesken ja usein myös julkisesti. Vastaan silloin, kun tiedän kuka minulle kirjoittaa ja mikä hänen motiivinsa on. Kiitän Isä Tuomasta asiallisista kommenteista, jotka on kirjoitettu kaiken lisäksi omalla nimellä.
Surullisena,
Johannes
Olen käynyt vilkaisemassa muitakin keskustelupalstoja ja "keskustelu" on niissä aivan järjetöntä. Keskustelun ja pohdinnan sijaan, niissä heitellään vain kamalan jyrkkiä mielipiteitä j ajos joku erehtyy niitä kommentoimaan niin haukutaan lyttyyn.
Itse toivoin, että täältä löytyisi apua ja tukea erilaisiin kysymyksiin, joilla ei aina viitsi rippi-isää tai muutakaan pappia vaivata (kyllä heillekin jää kysyttävää ;-)). Joten pidä vain Johannes linja asiallisena. Narinaahan siitä syntyy, mutta jospa se opettaisi ihmisille myös sitä netikettiä.
Hienoa muuten todeta, että täällä vierailee pappejakin ja muita asiantuntijoita!
Tein viestiäsi varten uuden osoitteen, josta postin olisi pitänyt tulla sähköpostiin, jota oikeasti luen. Olit todellakin kirjoittanut toissapäivänä, mutta en ollut lukenut viestiä.
Varmaan kaikki haluamme tänne rauhallisemman keskusteluilmapiirin ja varmaan jokainen haluaisi, että täällä voisi puhua kaikista (asiallisista) aiheista. Minusta siihen ainoa keino on suvaitsevaisuus, ei sensuuri.
Ymmärrän, että Sinä joudut katsomaan kokonaisuutta laajemmin kuin yhden viestiketjun kohdalta, mutta se ei tule mieleen, kun huomaa viestiketjun, jota on seurannut, kadonneen. Moni valitukseni olisi jäänyt kirjoittamatta, jos olisin ajatellut ennen viestin lähettämistä.
En ole koskaan tehnyt yhtään uuden vuoden lupausta, mutta nyt lupaan, etten kirjoita yhteenkään viestiin vastausta vihaisena; ainakaan samana päivänä kuin luen sen.
Sensuuri on lähes aina pahasta, mutta myönnän, että tämä keskustelualue tarvitsee jonkinlaista siivoajaa.
Pyydän anteeksi kaikkea asiatonta kritiikkiä - ihan aikuisen oikeasti.
Olen samaa mieltä Priscillan kanssa siitä, että muilla palstoilla on järjettömiä kirjoituksia. Täälläkin on niitä esiintynyt, joten Johanneksen linja on mielestäni oikea. Yritin pitää taukoa palstalla käymisessä, mutta se kesti vain viikon.Täältä olen saanut monia käytännön neuvoja mieltäni vaivaaviin kysymyksiin, joilla ei rippi-isää viitsi vaivata samoin kuin Priscilla. Kun on vasta aikuisiällä löytänyt kirkkoon on joissakin asioissa varmasti lopun ikänsä "noviisi".
kuulijan osan naisjäsenille ja miehet hääräävät
tärkeämmissä tehtävissä kirkon huoneissa.?
Ei taida tasa-arvoa löytyä.
Noviiseina ovat ja pysyvätkin.
muistathan kuitenkin, että tälle palstalle kirjoittelevat tällaiset "ANONYYMIT" kirjoittajat... ts. ihmiset, jotka EIVÄT (välttämättä) tiedä oikeasti ortodoksisen kirkon kantaa asioihin (vaan kirjoittavat enemmän mutu-tuntumalla), eivätkä omaa hengellisen näkökykyä ihmisen persoonalliseen kysymykseen/ongelmaan (melkein mahdotontahan se onkin, jos ei satu tuntemaan toista kirjoittajaa henkilökohtaisesti).
Nuo papit ym. asiantuntijat ovat sitten erikseen, mutta joku saattaa käyttää heidänkin "nimimerkkiään" tai esiintyä jonakin isänä olematta sitä todellisuudessa.
Mutta mielestäni on hyvä, että tällainen palsta on olemassa. Ja kiitän serihvi Johannesta, joka jaksaa poistella ne asiattomat kommentit sieltä välistä.
"Nuo papit ym. asiantuntijat ovat sitten erikseen, mutta joku saattaa käyttää heidänkin "nimimerkkiään" tai esiintyä jonakin isänä olematta sitä todellisuudessa."
Kaikkien väärinkäsitysten välttämiseksi ilmoitan olevani oikea henkilö ja esiintyväni omalla nimelläni. Siksipä Johannes, jos kerrot miten rekisteröin nimimerkkini, niin voin sen tehdä, edellämainittujen ongelmien välttämiseksi.
isä Tuomas
Järjestösihteeri ONL ry
Suomi24:n pääsivun valikossa "galleria" on ohjeet rekisteröintiä varten.
Vahvistan omasta puolestani, että Isä Tuomas on oikea henkilö ja toimii Ortodoksisten Nuorten Liiton palveluksessa. Kiitos hänelle monista asiantuntevista kommenteista!
Tämä kysymys tupsahti mieleen lukiessani aiempaa keskustelua.. En tiedä että onko tämänkaltaisia tapauksia ollut, mutta kysympähän kuitenkin, että miten Kirkko voisi suhtautua pappeuteen tilanteessa, jossa papin vaimo eroaa/vaihtaa kirkkokuntaa?
Minua ei kiinnosta se, että onko edellämainittuja tapauksia ollut, vaan se miten Kirkko todennäköisesti toimisi vastaavassa tilanteessa.
Itse ajattelen, että papin olisi vastaavassa tilanteessa hankala jatkaa seurakunnan esimerkkinä. Miten ekonomia? Vastatkaa viisaammat!
T. Leppäkertun pahin vihollinen!