Nyt allekirjoittamaan, tällä kertaa pyyhkäistään tämä kielipoliittinen surkea häpeäpilkku lopullisesti historian lehdille, suodaan suomalaisille viimein kielivapaus ja lisäksi säästetään pitkä penni vaikeina aikoina.
Uusi kansalaisaloite pakkoruotsin lopettamiseksi ottaa kantaa myös edellisen aloitteen hylkäämiseen johtaneisiin argumentteihin:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1939
Uusi kansalaisaloite pakkoruotsin lopettamiseksi ottaa kantaa myös edellisen aloitteen hylkäämiseen johtaneisiin argumentteihin:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1939
Vastaukset 13
Vanhimmat
Siinäpä meni , 1002 oli just. Kyllä pitää antaa vapaus ihmiselle, mitä hän ainoan elämänsä aikana kielimaailmasta valitsee.
Ruotsin kieli on eräänlainen käenpoika nyt oppiaineissa.
Suomalainen ei synny tänne ruotsin kieltä varten; se on yksi väline, ei enempää.
Mistä kaikki juontaa..vähän faktaa.historiasta....LUE...
Ruotsin vallan aikana aatelisto ja iso osa ainakin varakkaammasta porvaristosta puhui ruotsia äidinkielenään. Aateliin tai valtaporvaristoon nousseet suomenkieliset ruotsinkielistyivät nopeasti.
Suomenkieliset talonpojat esittivät valtiopäivillä usein pyyntöjä tulkki- ja kääntämispalveluista sekä suomen kielen huomioon ottamisesta valtion virkoja täytettäessä. Käytännön vaikutusta näillä pyynnöillä ei juuri ollut.[1]
Porthan ei pitänyt ongelmallisena, että maassa puhuttiin kolmea eri kieltä (suomea, ruotsia ja latinaa), ja että maassa sosiaalisen aseman kohoamiseen liittyi tuolloin automaattisesti kielen vaihto ruotsiin. Hän kuitenkin määritteli suomalaisuuden nimenomaisesti kielen perusteella.
Venäjän hallitsijat kuitenkin puolsivat suomen kielen asemaa, koska katsoivat aseman vahvistamisen maassa heikentävän maan siteitä entiseen emämaahansa Ruotsiin.
Suuriruhtinaskunnan aikana luotiin uusien eurooppalaisten nationalististen aatteiden innoittamana suomalainen identiteetti. Tämä suomalaisuusaate ei varsinaisesti ollut kielipoliittinen liike.
. Lait valmisteltiin ruotsiksi, ja vasta esitykset ja julkaistavat säädökset käännettiin suomen kielelle. Suomenkielinen lainvalmistelu alkoi yleistyä vasta vuoden 1906 eduskuntauudistuksen jälkeen.[1]
Pyrkimykset suomen kielen aseman ja suomenkielisten kielellisten oikeuksien parantamiseksi yhteiskunnassa johtivat 1840-luvulla sivistyksellisesti radikaalin fennomania-aatteen syntyyn,[7] Sen vaikutuksesta perustettiin Suomalainen puolue ja alettiin julkaista ensimmäistä varsinaista suomenkielistä sanomalehteä Suometarta.[5] Tämän jossain määrin radikalisoituneenkin liikkeen esittämien vaatimusten vastapainoksi syntyi myös joitain radikaaleja piirteitä omannut svekomania, jota edusti Ruotsalainen puolue, myöhemmin Ruotsalainen kansanpuolue.[5]
Molemmille ryhmittymille keskeinen ajatus oli, että kieli määrittelee kansallisuuden.[10]
Fennomaanien vaatimukset yhdestä yhteisestä kielestä Suomessa ja halu pakko-assimiloida maan rannikko-osien ruotsinkielinen väestö herättivät pelkoa ruotsalaiskansallisessa liikkeessä [11]. Ajateltiin, että ruotsin kieli ja ruotsalainen kulttuuri tuhoutuisi maasta kokonaan. Näitä pelkoja pyrittiin Clas Zilliacuksen mukaan torjumaan ylimielisyydellä.
Germaanisen rodun ylemmyyteen tarjosi tukea ruotsalaisen August Sohlmanin ja norjalaisen P. A. Munchin kirjoitukset, joiden mukaan suomalaiset olivat mongolien ja tataarien kanssa samaa rotua ja kykenemättömiä luomaan arjalaisen tasoista sivistystä.[13].
Jotkut svekomaanit, kuten ruotsalaisen liikkeen perustajiin kuuluva Axel Olof Freudenthal, saivat virikkeitä näistä rotuteorioista.[10] Freudenthalin kirjoituksissa ja hänen perustamassaan Vikingen-lehdessä suomenkieliset leimattiin toiseksi roduksi; suomessa oli kaksi kansallisuutta, joilla ei ollut verisiteitä toisiinsa. Suomenkielisten rodullisella alemmuudella perusteltiin sitä, miksi suomenkielisten ei kuulunut saada tasavertaisia oikeuksia. Suomen kielen katsottiin olevan alemmalla kehitysasteella, eikä se siksi kelvannut hallinnon ja kulttuurin kieleksi.[14] Freudenthal näki ruotsinkielisen väestönosan tulevaisuuden päämääränä, että se kehittäisi ja vahvistaisi tietoisuutta omasta kansallisuudestaan (ruotsalainen) ja oikeudestaan elää kansallisuusperiaatteen nojalla.
Vuonna 1850 annettiin kieliasetus, jossa kiellettiin muun kuin uskonnollisen ja taloudellisen kirjallisuuden julkaisemisen suomeksi. Lain tarkoituksena oli estää aikakauden eurooppalaisten vallankumouksellisten ajatusten leviäminen kansan keskuuteen.
Keisarin asettaman aikarajan alkaessa tulla vastaan Suomen slavofiilinen kenraalikuvernööri Fjodor Logginovitš Heiden pyrki asetusteitse saattamaan suomen toiseksi viralliseksi kieleksi. Hän kuitenkin törmäsi senaatin ruotsinmielisten senaattorien ja lakimiesten, ennen kaikkea prokuraattori Robert Montgomeryn, näkemykseen, jonka mukaan suomi oli vieras kieli, jota ei voitu käyttää oikeusistuimissa.
1800-luvun loppupuolella alkanut suomenkielisen koulutuksen kehittäminen johti 1900-luvun alkuun mennessä siihen, että maahan oli syntynyt suomenkielinen koulutettu väestöryhmä, ja 1910-luvulle tultaessa suomesta oli muotoutunut täysivaltainen kulttuurikieli. Ruotsi säilyi edelleen kansalliskielenä, mutta sitä ei enää voitu pitää koko kansakunnan kielenä vaan kielenä, jota puhui selvä vähemmistö maan kansalaisista. Tämä johti myös siihen, että ruotsinkielinen väestö alkoi nähdä itsensä aikaisempaa selkeämmin omana kansanryhmänään, johon kuului koulutetun ruotsinkielisen talous- ja kulttuurieliitin lisäksi myös tavallista rahvasta. Tämä toimi kimmokkeena Ruotsalaisen kansanpuolueen syntyyn vuonna 1906, johon vaikuttivat myös lisääntynyt kiistely kielikysymyksen ympärillä ja suomalaismielisten piirien pyrkimys saattaa suomi ainoaksi hallinnon ja korkeamman opetuksen kieleksi.[1]
Vuoden 1919 hallitusmuodon säännös, jossa suomi ja ruotsi todetaan maan kahdeksi kansall
ei mene läpi. ei mulla muuta.
Pakkoruotsin synty...1964-68!
Suomen yleissivistävä koulutus oli autonomian ajalta perustunut kaksihaaraiseen järjestelmään, jossa oppilaat kävivät ensimmäisen neljä vuotta yhteistä kansakoulua, jonka jälkeen osa ikäluokasta siirtyi teoreettispainotteiseen oppikouluun. Kansakoulun opetus painottui enemmän käytännön työelämässä vaadittaviin taitoihin.[1]
Eräs oleellinen ero kansa- ja oppikoulun välillä liittyi kieltenopetukseen. Vasta vuoden 1964 koulu-uudistuksen yhteydessä saattoi kansakoulu ottaa pysyviksi oppiaineikseen kaksi vierasta kieltä, joista toinen laissa mainittu niin sanottu toinen kotimainen kieli eli suomenkielisille ruotsi ja ruotsinkielisille vastaavasti suomi. Joissain kansakouluissa oli tosin annettu kielenopetusta jo tätä aikaisemmin vapaaehtoisena aineena. Kansakoulussa opiskeltiin aluksi lähes yhtä paljon ruotsia ja englantia, mutta pikkuhiljaa englanti syrjäytti ruotsin vieraan kielen opetuksessa. Tosin vain noin joka neljäs kansakoululainen opiskeli vieraita kieliä.[1]
Vuonna 1968 Suomen sovittiin peruskoulun kieltenopetuksesta toisin kun lain valmistelutyön aikana oli ajateltu. Laki koulujärjestelmän perusteista hyväksyttiin eduskunnassa sellaisena, että peruskouluun tuli kaikille pakollisiksi kaksi vierasta kieltä, joista toisen tuli olla niin sanottu toinen kotimainen. Tämän lisäksi yläasteella voitiin opiskella vielä yhtä vapaaehtoista kieltä.
Suomen peruskoulun opetussuunnitelmasta muodostui kansainvälisesti poikkeuksellisen kielipainotteinen, ja päätös kahdesta pakollisesta vieraasta kielestä aiheutti paljon arvostelua.
kyselytutkimusten mukaan kuitenkin enemmistö suomalaisista vastustaa koulujen pakollista ruotsinopetusta.[18][19]
Ahvenanmaan itsehallintolain 40 § mukaan Ahvenanmaa on ruotsinkielinen alue, jossa "valtion ja maakunnan viranomaisten sekä kunnallishallinnon virkakieli on ruotsi". Suomen kansalaisilla on kuitenkin oikeus käyttää maakunnassa toimivassa oikeusistuimessa tai valtion viranomaisessa suomen kieltä. Maakunnan ja sen kuntien viranomaisissa tätä oikeutta ei ole. Maakunnan koulujen opetuskieli on ruotsi eikä kouluissa ole pakollista suomen opetusta.!!!
Zetterberg, Seppo (toim.): Suomen historian pikkujättiläinen. WSOY, 1987.
Entäpä sitten mikä on vastaavasti tilanne ruotsin kielisessä Ruotsissa,jossa syntyperältään suomalaisten määrä on paljon suurempi kuin
kuin suomenruotsalaisten määrä Suomessa: Tästä hiukan tietoa siitäkin(eikä kukaan Ruotsissa puhu Suomenkielen rikastavasta vaikutuksesta!)...
SR Sisuradio tilasi tilastolliselta keskustoimistolta SCB:lta (Statistiska Centralbyrån) tilaston, josta käy ilmi Ruotsin suomalaistaustaisen väestön määrä ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa polvessa kunnittain 31.12.2008. Kävi ilmi, että suomalaistaustaisia on Ruotsissa 675 000.
Mukana ovat:
Suomessa syntyneet, ne joiden vanhemmista vähintään toinen on syntynyt Suomessa sekä
ne, joiden isovanhemmista vähintään yksi on syntynyt Suomessa.
Tilasto perustuu SCB:n vuosittain laatimaan väestötilastoon, eikä siitä siksi käy ilmi suomalaistaustaisten äidinkieli. Toisin kuin Suomessa, ei Ruotsissa ole koskaan tilastoitu maan asukkaiden äidinkieltä.
Ruotsin vähemmistöpolitiikka toteutuu edelleen heikosti kunnissa ja maakäräjissä. Näin toteaa Tukholman Lääninhallitus ja Saamelaiskäräjät vuotuisessa raportissaan hallitukselle.
http://sverigesradio.se/sida/default.aspx?programid=2258
Kannatuksia suorastaan satelee, monta minuutissa, ja aloite on siis julkaistu TÄNÄÄN.
Aloitteen perustelut runsaine viitteineen ovat ensiluokkaiset, parhaimmat näkemäni missään kansalaisaloitteessa.
Yksikään adressi ei auta mihinkään, hallitus jyrää kaikki alleen, luulisi että jokainen olisi jo tajunnut tuon.
Esim, metslain muutosta vastustavassa adressissa oli yli 150.000 nimeä, eipä auttanut, hallitus ei edes lukenut saati käsitellyt koko asiaa.
Adressi on eri asia.
Poliittiselle päättäjälle on ehkä upein tunne kun hän saa jyrätä kansalaisaloitteen pois päiväjärjestyksestä. Hänen ei tarvitse välittää siitä pätkääkään. Hän voi pyyhkiä aloitteella persettään ja niin hän saa käyttää konkreettisella tavalla valtaansa kuin itsevaltias ainakin. Tehkää vaan kansalaisalotteita niin eduskunnan roskasilppurit saavat käyttöä!
Ihmettelen miksi kansalle on annettu näennäinen tapa vaikuttaa kun politikot on automaattisesti näitä aloitteita vastaan?
Pitäähän se on allekirjoittaa vaikka läpimenomahdollisuuksia ei olekaan maanpetturieduskunnan takia.
mukana ollaan
Pakkoruotsi on rasismin sairain muoto.
Asia ei ole enää ajan kohtainen että ei kiinnosta paskan vertaa, lukekaa nyt ääliöt sitä ruottia niin pårkkelest. Tämänkin asian olisi voinut hoitaa kuntoon jo 10-15 vuotta sitten, ei kiinnosta ketään, arvaa kiinnostaako nytkään. Kusen nuotioonne..