Passaa myös vl:n saarnoihin.
Pappi pöntössä vai pöntöllä
Äitivainaa oli uskollinen kirkossa kävijä. Kun hän ei enää jaksanut kävellä kotikirkkoon, kuunteli radiosta kaikki hartaudet ja jumalanpalvelukset, rukoili etukäteen oman seurakunnan saarnavuorossa olijan puolesta. Hänellä oli selkeät mielipiteet saarnoista, niiden sisällöistä ja sanomasta. Äiti tunsi raamattunsa läpikotaisin, myös Vanhan testamentin. "Taas puhuttiin kevyitä", hän joskus kommentoi saarnaa.
Alan muistuttaa vanhemmiten äitiäni. Olen joskus jopa sulkenut radion, kun tuntuu että en pysty kuuntelemaan enempää. Se on mielestäni parempi vaihtoehto kuin mielessäni arvostella saarnaa ja jupista puoliääneen. Minäkin kaipaan ruisleipää enkä sipsejä.
Sipsejä ovat esimerkiksi ne saarnat, jotka aloitetaan kertomalla papin perheen aamupuuhista. Miten stressaavaa on kun lapset pitäisi saada puettua ja syötettyä ennen päiväkotiin viemistä, miten ei ole aikaa aamurauhoittumiseen, kun täytyy etsiä kadonneita sukkia. Ja miten sitten lapsi sanoo jotain, mikä saa papin ajattelemaan, että rakkaus on tärkeintä... Se toimii aasinsiltana päivän tekstiin.
Seurakunta kuuntelee kyllä, mutta samalla näkee mielessään pastorin tukka hajallaan yöpuku päällä hammasharja suussaan. Tai harhautuu miettimään omia aamujaan lasten tai lastenlasten kanssa. Siitä ajatusketju lähtee omien lasten nykyongelmiin, ja kohta mielessään on jossain ihan muualla kuin kirkonpenkissä.
Silloin kun pappi nousee kirkossa saarnastuoliin, odotan häneltä jotain muuta. Siinä roolissa hän ei ole jonkun äiti tai isä, vaan seurakunnan paimen, jumaluusoppinut. Muissa tilanteissa ja puheissa on joskus ihan paikallaan kertoilla omista perhejutuistaan, se tuo papin lähemmäs. Varsinkin häissä, kastetilaisuuksissa ja erilaisissa kerhoissa se voi olla tärkeääkin, rikkoo jäätä.
Kirkon saarnapönttö on useimmiten irti maasta, nostettu seurakuntalaisten yläpuolelle. Voisivatko ne saarnatkin olla silloin vähän korkeammalla? Teologeilla on paljon tietoa, jota voisi jakaa seurakuntalaisille. Raamatuntutkimus, alkukielten sanojen erilaiset merkitykset, eri aikoina eläneiden kristittyjen ajatuksia, raamatunhistorian tapahtumat. Sitä kaikkea seurakunta janoaa, tietoa. Sen jälkeen voidaan miettiä mitä se kaikki voisi tarkoittaa nykyaikana meidän elämässämme.
Voisiko muuten joku oppinut kertoa mistä suomenkielinen sana saarna juontaa juurensa? Latinaksi se näyttää olevan homilia. Ja mistä tulee sanonta aasinsilta? Kun saarna on opetuspuhe, niin opettakaa meitä!
https://www.kotimaa24.fi/blogit/pappi-pontossa-vai-pontolla/
Pappi pöntössä vai pöntöllä
Äitivainaa oli uskollinen kirkossa kävijä. Kun hän ei enää jaksanut kävellä kotikirkkoon, kuunteli radiosta kaikki hartaudet ja jumalanpalvelukset, rukoili etukäteen oman seurakunnan saarnavuorossa olijan puolesta. Hänellä oli selkeät mielipiteet saarnoista, niiden sisällöistä ja sanomasta. Äiti tunsi raamattunsa läpikotaisin, myös Vanhan testamentin. "Taas puhuttiin kevyitä", hän joskus kommentoi saarnaa.
Alan muistuttaa vanhemmiten äitiäni. Olen joskus jopa sulkenut radion, kun tuntuu että en pysty kuuntelemaan enempää. Se on mielestäni parempi vaihtoehto kuin mielessäni arvostella saarnaa ja jupista puoliääneen. Minäkin kaipaan ruisleipää enkä sipsejä.
Sipsejä ovat esimerkiksi ne saarnat, jotka aloitetaan kertomalla papin perheen aamupuuhista. Miten stressaavaa on kun lapset pitäisi saada puettua ja syötettyä ennen päiväkotiin viemistä, miten ei ole aikaa aamurauhoittumiseen, kun täytyy etsiä kadonneita sukkia. Ja miten sitten lapsi sanoo jotain, mikä saa papin ajattelemaan, että rakkaus on tärkeintä... Se toimii aasinsiltana päivän tekstiin.
Seurakunta kuuntelee kyllä, mutta samalla näkee mielessään pastorin tukka hajallaan yöpuku päällä hammasharja suussaan. Tai harhautuu miettimään omia aamujaan lasten tai lastenlasten kanssa. Siitä ajatusketju lähtee omien lasten nykyongelmiin, ja kohta mielessään on jossain ihan muualla kuin kirkonpenkissä.
Silloin kun pappi nousee kirkossa saarnastuoliin, odotan häneltä jotain muuta. Siinä roolissa hän ei ole jonkun äiti tai isä, vaan seurakunnan paimen, jumaluusoppinut. Muissa tilanteissa ja puheissa on joskus ihan paikallaan kertoilla omista perhejutuistaan, se tuo papin lähemmäs. Varsinkin häissä, kastetilaisuuksissa ja erilaisissa kerhoissa se voi olla tärkeääkin, rikkoo jäätä.
Kirkon saarnapönttö on useimmiten irti maasta, nostettu seurakuntalaisten yläpuolelle. Voisivatko ne saarnatkin olla silloin vähän korkeammalla? Teologeilla on paljon tietoa, jota voisi jakaa seurakuntalaisille. Raamatuntutkimus, alkukielten sanojen erilaiset merkitykset, eri aikoina eläneiden kristittyjen ajatuksia, raamatunhistorian tapahtumat. Sitä kaikkea seurakunta janoaa, tietoa. Sen jälkeen voidaan miettiä mitä se kaikki voisi tarkoittaa nykyaikana meidän elämässämme.
Voisiko muuten joku oppinut kertoa mistä suomenkielinen sana saarna juontaa juurensa? Latinaksi se näyttää olevan homilia. Ja mistä tulee sanonta aasinsilta? Kun saarna on opetuspuhe, niin opettakaa meitä!
https://www.kotimaa24.fi/blogit/pappi-pontossa-vai-pontolla/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.