Muuttuvat säännöt

Kielitoimiston sanakirjan mukaan kaikki kolme muotoa (jogurtti, jugurtti ja jukurtti) ovat mahdollisia.

"Shakki" kuuluisi todellakin kirjoittaa "šakki". Mutta jos pitää valita kahdesta väärästä, siis "shakki" tai "sakki" niin puoltaisin kyllä henkilökohtaisesti "shakkia". Lisäksi "shakki" on jo varsin yleisessä käytössä. "Sakista" puhuttaessa sen helposti sekoittaa sanan toiseen merkitykseen.

Asu ”jugurtti” otettiin sanakirjaan vuonna 2012 – jokseenkin turhaan, sillä se ei vastaa sen enempää kielen vanhoja normeja kuin ääntämystäkään. Ääntämyshän on todellisuudessa ”jukurtti”, ja sen mukainen kirjoitusasu on sallittu jo 1990-luvulta alkaen.

Šakkia koskevat normit ovat ristiriitaisia ja sekavia, mutta suositukseksi on tulkittava lähinnä ”šakki”, kun taas ”shakki” on sallittu rinnakkaismuoto (joidenkin ohjeiden mukaan oikea muoto – ja käytännössä varsin tavallinen).

Šakin suomenkieliseksi nimeksi voitaisiin mainiosti sopia ”sakki”. Ei tarvitsisi ihmetellä kirjoitusasua tai sitä, miten jossain tilanteessa saadaan š aikaan. Eikä tarvitsisi yrittää suhistaa alkuäännettä – todellista suhuässää käytetään suomessa aika harvoin, ainakaan luontevassa puheessa.

Sekaannusten vaara on teoreettinen tai olematon. Kieli sietää suuren määrän homonymiaa etenkin, jos asiayhteys tekee selväksi, mitä sanaa tarkoitetaan. Osaisikohan joku esittää edes yhden esimerkin tilanteesta, jossa jotenkin voi kuvitella, että ”sakki” pelin nimenä sekoittuisi arkikielen ihmisjoukkoa tms. tarkoittavaan sanaan ”sakki”? Siis ilmaus ”helposti sekoittaa” on lievästi sanoen liioitteleva.

Hetkonen, ai ääntämys todellisuudessa "jukurtti"? Tuohan on sama kun sanoisi banaanin ääntämyksen olevan todellisuudessa "panaani". Ehkä junttilassa.

Ei luulisi olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa ääntää oikein kirjaimet b,d,f ja g jos on peruskoulun käynyt. Mutta alkuperäisessä viestissäni viittasinkin juuri tähän että jugurtti onkin kohta jukurtti, banaani on panaani ja vaikka delfiini on telfiini. Kieli degeneroituu pala palalta, samaa vauhtia yleisen sivistystason kanssa.

Jos kuvittelet lausuvasi ”banaani”, sinulla on vaikeuksia puhua vieraita kieliä oikein. Niissä nimittäin on todellinen ero p:n ja b:n välillä eli /p/ ja /b/ ovat eri foneemeja. Niinpä jos luulet käyttäväsi b:tä suomea puhuessasi ja sitten sanot ”big” lausuen b:n kuten lausut sen sanassa ”banaani”, tulos kuulostaa englantia puhuvan korvissa olevan suunilleen ”pig” tai ”pick”.

Siksi kannattaisi tiedostaa ja tunnustaa, että suomessa b ja p ääntyvät yleensä samoin tai vain hiukan eri tavoilla, niin että vaihtelu ei juuri ole suurempaa kuin foneemin vaihtelu ylipäänsä.

Suomen kieli ei ole muuttunut tässä suhteessa, paitsi ehkä hiukan siihen suuntaan, että aiempaa vähän *enemmän* käytetään puolisoinnillista p:tä sanoissa, joiden kirjoitusasussa on b. Joskus harvoin, lähinnä julkisessa puheessa, jossa yritetään lausua sanat erityisen ”oikein”, saattaa kuulla jopa täyssoinnillisen b:n. Luultavasti se kuitenkin tuntuu kuulijoista hiukan oudolta, vieraaltakin.

D-äänne on eri asemassa, sillä kuten mainitsin, se esiintyy yleiskielessä myös aivan suomalaisissa sanoissa, vaikka se onkin murteissa harvinaisuus. Lisäksi d:n ja t:n foneettinen ero on lähinnä ääntämispaikassa (toisin kuin esimerkiksi englannissa). Siksi delfiini-sanan alkuäänne yleensä eroaa selvästi t:stä. Eri asia on, että suomalainen d saattaa muita kieliä puhuvan korvissa kuulostaa t:ltä tai epäselvältä d:n ja t:n väliseltä äänteeltä.

Nyt puhunnet ainoastaan omasta puolestasi. B:n ja p:n välinen ero on kuin yöllä ja päivällä. Niin suomeksi kuin englanniksikin. Jos b:n ja p:n eroa ei olisi niin pig ja big äännettäisiin samalla tavalla. En tiedä mistä väitteesi kumpuaa, ehkä et itse sitä erota ja kuvittelet etteivät muutkaan sitä voi erottaa kun et itse erota.

Asia selviää kyllä ihan kuuntelemalla, mutta sitä on toki tutkittukin. Fonetiikan tutkijoiden tulokset ovat sellaisia kuin kuvasin. B ja g ääntyvät suomessa useimmiten soinnittomina, siis kuten p ja k, harvemmin osittain soinnillisina ja vain erikoistilanteissa täysin soinnillisina kuten vaikkapa englannissa.

Erikoistilanne on esimerkiksi sellainen, jossa puhuja erityisesti ponnistelee lausuakseen sanan julkisessa esiintymisessä ”oikein” – eikä silloinkaan onnistuta läheskään aina. Jos kuuntelet tavallista puhetta, huomaat kyllä itsekin, että paarit ja baarit erottaa toisistaan asiayhteyden eikä alkuäänteen perusteella.

P.S. Ei kannata käyttää potentiaalia varsinkaan jos ei osaa. ”Puhunnet” ei ole oikein.

muutostamuutosta kirjoitti:

Hetkonen, ai ääntämys todellisuudessa "jukurtti"? Tuohan on sama kun sanoisi banaanin ääntämyksen olevan todellisuudessa "panaani". Ehkä junttilassa.

Ei luulisi olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa ääntää oikein kirjaimet b,d,f ja g jos on peruskoulun käynyt. Mutta alkuperäisessä viestissäni viittasinkin juuri tähän että jugurtti onkin kohta jukurtti, banaani on panaani ja vaikka delfiini on telfiini. Kieli degeneroituu pala palalta, samaa vauhtia yleisen sivistystason kanssa.

Lue lisää

Shakki ja shampanja parhaat muodot, samoin jogurtti. Telfiinikin turhan vaikea, senkin voisi kirjoittaa vaikka telhviini.

Yucca kirjoitti:

Asia selviää kyllä ihan kuuntelemalla, mutta sitä on toki tutkittukin. Fonetiikan tutkijoiden tulokset ovat sellaisia kuin kuvasin. B ja g ääntyvät suomessa useimmiten soinnittomina, siis kuten p ja k, harvemmin osittain soinnillisina ja vain erikoistilanteissa täysin soinnillisina kuten vaikkapa englannissa.

Erikoistilanne on esimerkiksi sellainen, jossa puhuja erityisesti ponnistelee lausuakseen sanan julkisessa esiintymisessä ”oikein” – eikä silloinkaan onnistuta läheskään aina. Jos kuuntelet tavallista puhetta, huomaat kyllä itsekin, että paarit ja baarit erottaa toisistaan asiayhteyden eikä alkuäänteen perusteella.

P.S. Ei kannata käyttää potentiaalia varsinkaan jos ei osaa. ”Puhunnet” ei ole oikein.

Lue lisää

Pahoittelut kielioppivirheestä. Mutta itse kyllä selkeästi erotan b:n ja p:n, samoin g:n ja k:n. Ja samoin lähes kaikki tuttavani. Sen suurempaa ponnistelua niiden ääntäminen ei minulta edellytä enkä tunne ketään muutakaan joille ne tuottaisivat vaikeuksia. Ymmärrän toki että joiltain se vaatii suurempia ponnisteluja, enkä väheksy heitä lainkaan. Korvaani särähtää heti jos joku puhuu baarin sijaan paarista tai banaanin sijaan panaanista. Enkä varmasti ole ainoa. En usko että minulla olisi erityisen kehittynyt korva tai kieli noiden kirjaimisen suhteen, vaan oletan että suuri osa kansasta osaa ne oikein lausua ja kuulla.

Autoja myydään useinkin eri maissa eri nimillä, aivan luonnollista että Skoda on Suomessa Skoda. Ihmisten nimet ovat melkoisen eri asia kuin myytävät tuotteet, mutta ei minua haittaa jos jättävät ääkköset pois.

Tiedättekö muuten, mistä sana matti juontaa juurensa shakista puhuttaessa? Mistäpä muustakaan kuin persian kielen kieltosanasta, joka lausutaan "mat"! Tarkemmin sanottuna, "mat sha" tarkoittaa "ei kuningasta", eli kuningas on vaarassa tulla lyödyksi laudalta shakissa, vaikkei sitä operaatiota pelin sääntöjen mukaan tehdäkään. Tuosta "sha"-sanasta muuten tulee myös suomenkielen sana shaahi.

näinsemeni kirjoitti:

Tiedättekö muuten, mistä sana matti juontaa juurensa shakista puhuttaessa? Mistäpä muustakaan kuin persian kielen kieltosanasta, joka lausutaan "mat"! Tarkemmin sanottuna, "mat sha" tarkoittaa "ei kuningasta", eli kuningas on vaarassa tulla lyödyksi laudalta shakissa, vaikkei sitä operaatiota pelin sääntöjen mukaan tehdäkään. Tuosta "sha"-sanasta muuten tulee myös suomenkielen sana shaahi.

Lue lisää

Tarkennuksena tuohon edelliseen: pelissähän vastapuoli sanoo: shakki, silloin kun kuningas on vaarassa. Eli: Kuningas! Matti taas tarkoittaa sitä, että toinen on jo hävinnyt pelin. Eli ei kuningasta.

Tarinan mukaan eräs maharadža antoi palvelijalleen tehtäväksi kehittää ajanvietteeksi jokin peli. Tuloksena oli šakki. Toimeksiantaja ihastui aikaansaannokseen ja antoi keksijälle vapaat kädet palkkionsa määrittelemiseen. Tämä pyysi vaatimattomasti riisinjyviä: šakkilaudan ensimmäiselle ruudulle 1 jyvä, toiselle 2, kolmannelle 4, sitten 8 ja niin edelleen 2:n potenssisarjan mukaan. Maharadža kummeksui pyynnön vähäisyyttä, mutta erehtyi pahasti.

Hankittuani HP 25 -mallisen ohjelmoitavan funktiolaskimen syntisen kalliiseen 900 markan hintaan vuodenvaihteessa 1975/1976 laskin harjoitusmielessä, millainen määrä riisiä tuosta tulisi. Tulos: jos yksi riisinjyvä vie tilaa 1 × 1 × 5 mm, saisi palkkiojyvistä maapallon ympärille päiväntasaajan kohdalle noin 15 metriä leveän ja yhtä korkean riisivyön.

(Jyvien määrä on kaiketi 2^64 – 1. Se 40-vuotias HP 25 -laskimeni on edelleen tallessa ja lienee periaatteessa toimintakuntoinenkin, mutta vaatisi toimivia akkuja, joten lukuarvon likiarvo jää minulla nyt laskematta; netistä mahdollisesti löytyviä laskimia en jaksa metsästää.)