Määritelmä
Määritelmä on kielellinen tai matemaattinen kuvaus esineestä, asiasta tai käsitteestä. Sen merkitys vaihtelee suuresti asiayhteyden mukaan. Määritelmän perusongelma on itse määritelmässä käytettävien käsitteiden määrittelyn vaatimus. Tämä johtaa usein kehäpäätelmiin eli siihen, että asia määritellään lopulta itsellään.[1]
.....
Usko
[4]. Toisaalta ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä Paavali katsoo, että Jumalan ilmoitus on hulluutta viisautta etsiville kreikkalaisille ja maailma ei oppinut tuntemaan Jumalaa järjen avulla vaan ”Hän paljastaa itsensä puhtaan uskon kautta”.[5][2]
.......
Tieto
Tämä artikkeli käsittelee filosofista käsitettä. Yrityksestä kerrotaan artikkelissa Tieto (yritys). Elokuvasta katso: Tieto (elokuva)
Robert Reid, Tieto, 1896.
Tieto on filosofian tietoteorian perinteisen määritelmän mukaan hyvin perusteltu tosi uskomus. Tämä tiedon määritelmä on peräisin Platonin Theaitetos-dialogista. Niin kutsutun heikon määritelmän mukaan väittämä (propositio) on tietoa, jos se on tosi.[1]
Tietoteoria on filosofian osa-alue, joka tutkii tietoa. Tieteenfilosofia on laajempi filosofian osa-alue, joka tutkii tieteellisen tiedon perusteita.[2]
Sisällysluettelo [piilota]
1 Sanan alkuperä
2 Filosofien käsitykset tiedosta
3 Katso myös
4 Lähteet
5 Kirjallisuutta
6 Aiheesta muualla
Sanan alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan suomen kielen verbi tietää johtuu vanhemmasta tie-sanasta. Sana on alun perin merkinnyt 'tuntea tie' tai 'seurata jälkien muodostamaa uraa'. Tämän suppean merkityksen kautta sana on kehittynyt myöhemmin tarkoittamaan selontekoa asioista yleisemmin.[3] Suomen kielen tietoa merkitsevä sana on moniselitteinen. Tieto-sanalla saatetaan viitata tietoon, informaatioon, dataan tai tosiasiaan, jotka esimerkiksi englannissa ovat selkeästi eri sanoja.[4]
Filosofien käsitykset tiedosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Platonin esittämä perinteinen tiedon määritelmä kuuluu ”hyvin perusteltu tosi käsitys”. Jotta siis esitetty väite olisi tietoa, sen on oltava 1) tosi ja 2) perusteltu.[1] Platonin näkemys tiedosta oli metafyysinen. Kaikki tieto on hänen mukaansa olemassa ideoiden eli yleisten ominaisuuksien todellisuudessa, ja todellista tietoa voidaan luonnollisessa todellisuudessa johtaa vain päättelemällä. Platonin oppilas Aristoteles katsoi nykyaikaisen tieteen tavoin, että uutta tietoa voidaan tuottaa kokemusperäisesti todellisuutta havainnoimalla. René Descartes esitti teoksessaan Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta, että on ehkä olemassa jonkinlainen ilkeä kaikkivoipa pahahenki, ”pettävä jumala”, joka tuottaa yksilölle sen havainnot, jotka antavat täysin virheellisen kuvan todellisuudesta. Samaten demoni voi hypnotisoida ihmisen uskomaan vääriä laskuja oikeiksi, joten edes matemaattiset totuudet eivät välttämättä pidä paikkaansa.
»Kun näet nyt tiedän, että itse kappaleitakaan ei varsinaisesti havaita aisteilla eikä kuvittelukyvyllä, vaan ainoastaan ymmärryksellä, ja että havainto ei johdu koskettamisesta tai näkemisestä vaan yksinomaan ymmärtämisestä, oivallan kirkkaasti, että en voi havaita mitään helpommin taikka ilmeisemmin kuin mieleni.»
(Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta, s. 44)
Descartes ei siis pitänyt havaintoa luotettavana tiedonlähteenä havaitsijasta riippumattomasta todellisuudesta, vaan ainoa luotettava tiedon lähde on järkiperäinen päättely. Kaikkeen havainnointiin liittyy hänen mukaansa usko aistien ja muistin totuudenmukaisuuteen, koska havaitun todellisuuden todenperäisyyttä ei voida todistaa.[5][6]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Informaatio ja tieto
Tiedon rajat
Tietoteoria
Tietämys
Mututieto
Määritelmä on kielellinen tai matemaattinen kuvaus esineestä, asiasta tai käsitteestä. Sen merkitys vaihtelee suuresti asiayhteyden mukaan. Määritelmän perusongelma on itse määritelmässä käytettävien käsitteiden määrittelyn vaatimus. Tämä johtaa usein kehäpäätelmiin eli siihen, että asia määritellään lopulta itsellään.[1]
.....
Usko
[4]. Toisaalta ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä Paavali katsoo, että Jumalan ilmoitus on hulluutta viisautta etsiville kreikkalaisille ja maailma ei oppinut tuntemaan Jumalaa järjen avulla vaan ”Hän paljastaa itsensä puhtaan uskon kautta”.[5][2]
.......
Tieto
Tämä artikkeli käsittelee filosofista käsitettä. Yrityksestä kerrotaan artikkelissa Tieto (yritys). Elokuvasta katso: Tieto (elokuva)
Robert Reid, Tieto, 1896.
Tieto on filosofian tietoteorian perinteisen määritelmän mukaan hyvin perusteltu tosi uskomus. Tämä tiedon määritelmä on peräisin Platonin Theaitetos-dialogista. Niin kutsutun heikon määritelmän mukaan väittämä (propositio) on tietoa, jos se on tosi.[1]
Tietoteoria on filosofian osa-alue, joka tutkii tietoa. Tieteenfilosofia on laajempi filosofian osa-alue, joka tutkii tieteellisen tiedon perusteita.[2]
Sisällysluettelo [piilota]
1 Sanan alkuperä
2 Filosofien käsitykset tiedosta
3 Katso myös
4 Lähteet
5 Kirjallisuutta
6 Aiheesta muualla
Sanan alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan suomen kielen verbi tietää johtuu vanhemmasta tie-sanasta. Sana on alun perin merkinnyt 'tuntea tie' tai 'seurata jälkien muodostamaa uraa'. Tämän suppean merkityksen kautta sana on kehittynyt myöhemmin tarkoittamaan selontekoa asioista yleisemmin.[3] Suomen kielen tietoa merkitsevä sana on moniselitteinen. Tieto-sanalla saatetaan viitata tietoon, informaatioon, dataan tai tosiasiaan, jotka esimerkiksi englannissa ovat selkeästi eri sanoja.[4]
Filosofien käsitykset tiedosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Platonin esittämä perinteinen tiedon määritelmä kuuluu ”hyvin perusteltu tosi käsitys”. Jotta siis esitetty väite olisi tietoa, sen on oltava 1) tosi ja 2) perusteltu.[1] Platonin näkemys tiedosta oli metafyysinen. Kaikki tieto on hänen mukaansa olemassa ideoiden eli yleisten ominaisuuksien todellisuudessa, ja todellista tietoa voidaan luonnollisessa todellisuudessa johtaa vain päättelemällä. Platonin oppilas Aristoteles katsoi nykyaikaisen tieteen tavoin, että uutta tietoa voidaan tuottaa kokemusperäisesti todellisuutta havainnoimalla. René Descartes esitti teoksessaan Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta, että on ehkä olemassa jonkinlainen ilkeä kaikkivoipa pahahenki, ”pettävä jumala”, joka tuottaa yksilölle sen havainnot, jotka antavat täysin virheellisen kuvan todellisuudesta. Samaten demoni voi hypnotisoida ihmisen uskomaan vääriä laskuja oikeiksi, joten edes matemaattiset totuudet eivät välttämättä pidä paikkaansa.
»Kun näet nyt tiedän, että itse kappaleitakaan ei varsinaisesti havaita aisteilla eikä kuvittelukyvyllä, vaan ainoastaan ymmärryksellä, ja että havainto ei johdu koskettamisesta tai näkemisestä vaan yksinomaan ymmärtämisestä, oivallan kirkkaasti, että en voi havaita mitään helpommin taikka ilmeisemmin kuin mieleni.»
(Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta, s. 44)
Descartes ei siis pitänyt havaintoa luotettavana tiedonlähteenä havaitsijasta riippumattomasta todellisuudesta, vaan ainoa luotettava tiedon lähde on järkiperäinen päättely. Kaikkeen havainnointiin liittyy hänen mukaansa usko aistien ja muistin totuudenmukaisuuteen, koska havaitun todellisuuden todenperäisyyttä ei voida todistaa.[5][6]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Informaatio ja tieto
Tiedon rajat
Tietoteoria
Tietämys
Mututieto
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ajattelua pitää olla.
Sekö osoittaa ajattelua, että kopioi sieltä täältä täysin palstan aiheeseen liittymättömiä tekstinpätkiä, joista ei itsekään ymmärrä yhtään mitään?
Äläpäs innost liikaa IR.
Jos palsta on nimetty sanalla profetiat, niin ei siinä filosofialla, tieteellä, eikä ateismilla ole mitään tekemistä.
Eikö vielä ole tullut selväksi, että pitää tietää mistä kirjoittaa, sillä erilaisten, vastakkaisten asioiden sekoittaminen ja yhdessä käsitteleminen on tyhmyyttä, typeryyttä ja idiotismia.
Et siis ole päässyt copypastefobiastasi eroon. Sen asian käsittely ei kuulu tälle palstalle lainkaan, joten hakeudu asialliseen hoitoon.
Missä sanotaan, että palsta on satuja varten ja todisteiden kopioiminen on kiellettyä?