Miksi elämän täytyy olla niin mustavalkoista. Aina täytyy mennä niin, että joko saa kaiken mistä on uskaltanut unelmoidakaan, tai sitten jää kokonaan ilman.
Entä jos yrittäisi olla vain hyviä kavereita sen yhden kanssa? Olisiko se hyvä kompromissi? Saisi tutustua, olla hänen kanssaan ja jakaa pienen osan elämästään.
Mutta toisaalta jos hän paljastuisi juuri sellaiseksi, josta on aina haaveillut, mutta koskaan ei kuitenkaan saisi, olisiko se vain entistä suurempi murhe loppuelämäksi? Joutuisi vierestäkatsojana olemaan onnellinen elämänsä rakkauden onnesta, jota ei kuitenkaan jaa itsensä kanssa.
Joten kysynkin: Tilanteessa, jossa täydellisen onnistumisen todennäköisyys on todella pieni. (Esim. vastapuolen painiessa täysin eri sarjassa) Onko 100% kaverisuhde koko loppuelämän ajan parempi kuin se, että saman ajan elää fantasiassa elätellen toivoa jostain suuremmasta.
Entä jos yrittäisi olla vain hyviä kavereita sen yhden kanssa? Olisiko se hyvä kompromissi? Saisi tutustua, olla hänen kanssaan ja jakaa pienen osan elämästään.
Mutta toisaalta jos hän paljastuisi juuri sellaiseksi, josta on aina haaveillut, mutta koskaan ei kuitenkaan saisi, olisiko se vain entistä suurempi murhe loppuelämäksi? Joutuisi vierestäkatsojana olemaan onnellinen elämänsä rakkauden onnesta, jota ei kuitenkaan jaa itsensä kanssa.
Joten kysynkin: Tilanteessa, jossa täydellisen onnistumisen todennäköisyys on todella pieni. (Esim. vastapuolen painiessa täysin eri sarjassa) Onko 100% kaverisuhde koko loppuelämän ajan parempi kuin se, että saman ajan elää fantasiassa elätellen toivoa jostain suuremmasta.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kaverisuhde ei ole parempi. Joudut aina olemaan varovainen ja elämään yksinäisten tunteidesi kanssa, jos et yritä.
Mielipiteeseeni on kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että joudut kärsimään varjossa pohtien taaksepäin "mitä jos". Toinen syy on se, että jos kerrot ja hän ei siltikään tunne samalla tavalla, ei se tarkoita että joutuisit poistumaan kuvioista. Todennäköisesti pystyisit pitämään hänet ystävänä ja pääsemään yli tunteistasi. Tai sitten asiat menee juuri niin huonosti kuin pelkäät.
Todellisuus on se, että jos pidät tilanteesi niin kuin se nyt on, joudut seuraamaan hänen elämäänsä ja olemaan hänen tukenaan aina, vaikka kuinka sattuisi.
Ole rohkea ja kerro kuinka tunnet, ja muista tarjota vastauksesta huolimatta ystävyyttäsi. Mieti kumpi vaihtoehto sinua jäisi käsittämään enemmän.
Kiitos tästä näkökulmasta. Mutta jos aloituksen lukee vielä tarkemmin, niin voi huomata, että edes kaverisuhdetta ei ole vielä. Jotain sellaista aion yrittää, joskus, kunhan henkinen kantti kestää. Mutta mietinkin että johtaako tämä päätökseni nyt aivan ojasta allikkoon.
Hmm. Pahoittelen, että jäi tuo alku täysin ymmärtämättä. Itse varmaan halusin ensin sitä kaveriutta, että pääsee tutustumaan. Voi olla, että hän on se unelmien nainen tai sitten ei. Ja jos hän tuntuu mukavalta ja oikealta, niin lisäsin flirttiä mukaan ennen kuin joutuu täysin sinne friend-zonelle.
Hankala tilanne, toivotan onnea matkaan.
Aikalailla näin olen ajatellut menetellä. Yritinkin vain miettiä mahdollisen (todennäköisen) ikuisen friendzonen hyötyjä ja haittoja.
Onnea varmasti tarvitaan. Kaikki toivotukset otetaan siis vastaan. :D
Kyllä kaveruudelle. Mitä vain mieluummin, kuin ei mitään.
Mielummiin, ei mitään, (parasta) kun ei.
Hyvä kaverisuhde on parempi kuin ei mitään. Jos sarjoja ei voi yhdistää.
Itsekin haluan pitää kaverisuhteen koska vaikka se sattuikin kun hän löysi valittunsa, se tavallaan helpotti ihastuksesta irti pääsemistä. Ja näin myöhemmin olen ymmärtänyt että emme kuitenkaan olisi sopineet yhteen. Kaverina on silti todella mukava vaikka en näekään häntä enää niin usein kun hän viettää aikaa naisensa kanssa. Se helpottaa ja on ennenkin helpottanut näissä tilanteissa minua ajatella että jos kuulumme yhteen tulee se tilaisuus jonakin päivänä. Ja että sitä ennen ei kannata siitä murhetta kantaa. Toivon sinulle onnea tuon asian kanssa. Älä silti tee samaa virhettä kkuin itse tein että yrität etsiä merkkejä hänen kiinnostuksestaan. Sillä ajaa itsensä vain syvemmälle ja pettymys on vielä pahempi kun ihastuksen kohde ilmoittaa ettei tule koskaan olemaan mahdollisuutta koska ei ole sellaisia tunteita.
Lähdetään siitä että saisin hänet edes jonkinlaiseksi kaverikseni. En odota yhtään sen enempää enkä tietenkään vaadi yhtään sen enempää kuin mihin on valmis.
No sittenpähän nähdään miten käy kunhan otan häneen yhteyttä. Ihan vielä en ole valmis, mutta selvä "valmistautumissuunnitelma" mulla sentään on. Ongelmana ei ole se, että ulkonäössä, älykkyydessä tai sosiaalisissa taidoissani olisi mitään erityistä vikaa, mutta kun tämä kohteeni on aivan kaikessa vähän muiden yläpuolella ja virheitä on hankala löytää, täysin ainutlaatuinen ihminen siis. Ja melko todennäköisesti myös tietää arvonsa näillä "markkinoilla". Eli minun täytyy olla ehdottomasti parhaimmillani, jotta yrityksessä olisi edes jotain järkeä.
Tiettty kannattaa ainakin kaveruutta yrittää ja katsoa sitten jos voisi tullakin jotain syvempääkin. Otat sitten yhteyttä kun olet valmis, mutta älä viivyttele liian pitkään : se voi maksaa kalliin hinnan eli toinen voi luulla ettei sinua kiinnosta tai pahimmassa tapauksessa etsii käsiinsä jo jonkun toisen kun käsitti ettei sinua kiinnostanut tarpeeksi... Se ei sitten naurata yhtään, itse asetan aina omissa yhteydenotoissa aikarajan, jolloin minun on pakko viimeistään toimia jos meinaan saada jotain aikaiseksi.
Tässä tapauksessa ei ainakaan mitään väärinkäsityksiä pääse syntymään vaikka en koskaan yhteyttä ottaisikaan. Hän tuskin tuntee minua ollenkaan.
Sinkkuna tietääkseni on ja ollut jo suht. kauan. Suurimpana pelkona tietty tuo että jos mulla olisi tällä hetkellä mahdollisuus ja menettäisin sen kun joku toinen ehtisi väliin.
Mutta mullakin on aikaraja. Absoluuttisesti ajateltuna se on melko kaukainen, mutta kyllä tätä pitää hetki sulatella, niin kauan olen vain yrittänyt unohtaa koko ihmisen ilman mitään yhteydenottoaikomuksia.
Oletko ap miten pitkään jo miettinyt yhteydenottoa ? Pelkään että kohta se on myöhäistä, jos vielä pitkäänkin viivyttelet
Yhteydenottopäätöksestä on vasta muutama päivä. Tätä ennen en ole uskaltanut tosissaan harkitakaan asiaa koskaan. Olen vain yrittänyt unohtaa.
Myöhäistä voi toki olla jo nyt, mutta mahdollisuuksissani riittää vielä parannettavaa ja koska en halua ottaa elämäni suurinta riskiä valmistautumatta, ainut mahdollisuus on malttaa mieli vielä tässä vaiheessa.
Mitä tapahtui, että aloit harkitsemaan yhteydenottoa unohtamisen sijasta?
Muutamia kuukausia sitten sain tunteeni (taas) tukahdutettua ja luulin että voisin jo unohtaa, mutta nyt jonkin aikaa onkin ollut jostain syystä mielessä enemmän kuin koskaan. Tässä kuutisen tuntia mietin että miksi, mutta en tiedä syytä miksi hän juuri nyt tunkee uniini ja unelmiini.
Yksi aamu heräsin sellaiseen ajatukseen, että vanhana kaduttaa jos en ota nuorena elämästäni kaikkea irti. Ja siinä samassa päätin että otan yhteyttä heti kun tunnen olevani valmis.
Tämä ei siis ole mikään ihan uusi ihastus?
Juu ei todellakaan. Tätä on jatkunut jo niin kauan, ettei parit vuodet sinne tänne pian tunnu enää missään.
Nyt vasta viime aikoina on alkanut hieman kaduttamaan etten tehnyt tätä silloin kun oltiin vielä samassa koulussa. Silloin jos koskaan se olisi kannattanut. Mutta taisinkin ajatella että "ei koskaan".
Että vastapuoli painii eri sarjassa?
Kuvittele fiksuin henkilö jonka tiedät.
Kuvittele kaunein henkilö jonka tiedät.
Kuvittele ihanin henkilö jonka tiedät.
Kuvittele henkilö, josta kaikki pitävät ja jonka kuka vain haluaisi.
Sen jälkeen koita kuvitella että nuo ominaisuudet yhdistyvät yhdessä ihmisessä. Eihän kukaan nyt täydellinen ole, mutta tämän lähemmäksi sitä ei pääse.
Ja itse olet "vain" kohtuullisen hyvällä ulkoisella olemuksella varustettu sisäänpäin suuntautunut yliopistonörtti, joka on suunnitellut elää elämänsä yksin, mutta alkaa epäilemään suunnitelmiaan kun ihastuksesta ei päästykään vieroitushoidolla eroon.
Ei kukaan ole noin täydellinen. Sinulla taitaa vain olla vaaleanpunaiset unelmat. Tsemppiä joka tapauksessa. :)
No ehkä vähän voi pinkiltä vaikuttaa, mutta ainut mistä en oikeasti voi olla varma on tuo "Kuvittele henkilö, josta kaikki pitävät ja jonka kuka vain haluaisi." koska enhän minä voi kaikkien tunteita tietää. :) Kolmesta ensimmäisestä en tingi.
Ja ei tietenkään kukaan ole täydellinen. Virheitä on hänessäkin, mutta kaikista tietämistäni ihmisistä juuri hän on todennäköisimmin minulle täydellinen.
Mikä sinua estää yhteydenotossa?
Syitä on jo lueteltu yllä. En pysty siihen vielä. Eikä se ehkä vielä kannattaisikaan.
Tottakai kaverisuhde on parempi kuin ei mitään. Koska kaveriaankin voi rakastaa sydämessään. Tietysti jos kaveri on sinkku ja etsii toista, olisi tilanne varmasti tuskallinen, mutta esim varattu kaivattu kaverina on ihan yes. Mutta en ymmärrä, miksi vaihtoehto olisi ikuinen riutuminen unelmissa. Voi olla arjessa ystävä ja haaveilla omalla ajallaan salaa jos ei osaa toivosta luopua.
Tälle kannalle ollaan kallistumassa. Oikea siis oli päätös tarttua itseä niskasta kiinni. ja tehdä muutos. Itsevarmuutta täytyy kuitenkin kerätä vielä.
Riippuu siitä saatteko molemmat jotain irti siitä kaverisuhteesta vai onko se vain yksipuolista roikkumista? Kaverisuhde on parasta silloin kun tunne on siinä molemminpuoleinen, että tuota tyyppiä en halua kadottaa elämästäni mistään hinnasta, vaikka emme nyt olekaan tai voi olla yhdessä.
Kivien potkiskelulla jatketaan jos vaikuttaa siltä ettei minua tarvitse kaveriksikaan.
Minulle on muutamasta miepuolisesta kaverista viime aikaisten keskustelujen lomassa irl ollut todella tarpeellista, olette jotenkin pitänyt minua edes pikkasen elossa. Toivottavasti itsekin olen heitä väliin osannut tukea ja kannustaa. Ja siis kyse ihan kavereista.
Kuuleppa nyt... Tämä tilanteesi sopii hyvin omaani. Lopetin koulun vaikka tiedän erään olevan ihastunut minuun. Nyt kaduttaa, mutten ole edelleenkään varma olenko itse häneen ihastunut. Ehkä vähän.
Tarkoitan tällä, että ota yhteyttä kun olet valmis. Älä silti kiusaa liian pitkään toista. Voi olla että hänkin ajattelee sinua. Ei ole väliä onko hän ihastunut vai ei. Ystäviä ei ole koskaan liikaa ja jos tutustutte paremmin, saat tietää onko hän ihastumisen arvoinen. Myös pelkät ystävät ovat tärkeitä. Ihastuksesta voit saada tärkeän ystävän.
Kaverisuhde on parempi kuin ei mitään, tietenkiin niin ettei toinen hyväksikäytä toista. Pitää olla reilu kaverisuhde niin se kantaa läpi elämän ja sen on todellakin arvokasta.
Ei kannata elätellä toiveita suuremmasta, mutta joskus voi käydä että kaverisuhde muuttuu molemminpuoliseksi rakkaudeksi. Tuota käy joskus, mutta sen vuoksi kaveruussuhteeseen ei kannata mennä.
Minulla on kyllä miespuoleisia kavereita esimerkiksi työn puolesta, mutta en olekaan heihin ihastunut. Voidaan jutella monenlaisista asioista ja saa vähän eri sukupuolen perspektiiviä asioihin.
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä ketkä eivät halua olla kavereita tunteiden takia. Oudoin on se , että tunteet ovat positiiviset. Se on ymmärettävää , jos kaveri häiritsee elämäsi, loukaa jatkuvasti tai muuta ikävää, niin silloin on parempi lopettaa kaverisuhde, mutta jos joku pyytää olla henkisesti tukena tai yksinkertaista apua , niin miksei voi kävellä vastaan. Kun on kauhean valikoivat kavereiden suhteen , niin myös mukavat ihmiset jäävät ilman kaverisuhdetta.
Jotkut eivät usko naisten ja miesten kaverisuhteen olemassaoloon. Miksi puhuisi tunteista ja rakkaudesta , jos kaverisuhde ei ole kunnossa ? Se on itsestäänselvyys, että jotkut ihmiset peittävät omia tunteita , eikä tee aloitetta vastakkaiselle sukupuolelle sosiaalisten taitojen puuttesta tai kokevat jo ennen tutustumista , ettei tästä tulee mitään. Tästä kuopasta on vaikea päästä pois ja ymmärtäkseen tilannetta hyvin pitää olla vastaava kokemus.
Onko mielikuvitusen ruokkiminen parempi kuin totuus ? Elää mielikuvitusmaailmassa ja olla virheellistenn tunteiden valloitama, joiden kanssa ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Passivisuus ja tahdon puute viedä asioita loppuun , jotta saa vastauksen miksi kävi näin. Jos teillä on mahdollisuus viedä asian pitemälle, niin miksi ei kokeilisi. Ajattelette tämän asian tärkeäksi, mutta ette tee ensimmäistä askelta, joka selkeästi ilmiantaa todellisuutta. Kuinka helppoa se on. Jos epäonnistuu tai tästä ei ole tulossa mitään , niin silloin asia selvä.
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä ketkä eivät halua olla kavereita tunteiden takia. Oudoin on se , että tunteet ovat positiiviset. Se on ymmärettävää , jos kaveri häiritsee elämäsi, loukaa jatkuvasti tai muuta ikävää, niin silloin on parempi lopettaa kaverisuhde, mutta jos joku pyytää olla henkisesti tukena tai yksinkertaista apua , niin miksei voi kävellä vastaan. Kun on kauhean valikoivat kavereiden suhteen , niin myös mukavat ihmiset jäävät ilman kaverisuhdetta.
Jotkut eivät usko naisten ja miesten kaverisuhteen olemassaoloon. Miksi puhuisi tunteista ja rakkaudesta , jos kaverisuhde ei ole kunnossa ? Se on itsestäänselvyys, että jotkut ihmiset peittävät omia tunteita , eikä tee aloitetta vastakkaiselle sukupuolelle sosiaalisten taitojen puuttesta tai kokevat jo ennen tutustumista , ettei tästä tulee mitään. Tästä kuopasta on vaikea päästä pois ja ymmärtäkseen tilannetta hyvin pitää olla vastaava kokemus.
Onko mielikuvitusen ruokkiminen parempi kuin totuus ? Elää mielikuvitusmaailmassa ja olla virheellistenn tunteiden valloitama, joiden kanssa ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Passivisuus ja tahdon puute viedä asioita loppuun , jotta saa vastauksen miksi kävi näin. Jos teillä on mahdollisuus viedä asian pitemälle, niin miksi ei kokeilisi. Ajattelette tämän asian tärkeäksi, mutta ette tee ensimmäistä askelta, joka selkeästi ilmiantaa todellisuutta. Kuinka helppoa se on. Jos epäonnistuu tai tästä ei ole tulossa mitään , niin silloin asia selvä.
Ei onnistu, jos toinen on vahvasti rakastunut johonkin toiseen ja toinen sit siihen mukamas kaveriin. Eikä sillon kun se on vaan omaan tilanteeseen sopiva. Muutoin kiva oleminen ja luottamus kavereiden kesken ja yhdessä tekeminen ja hassuttelu on hyvä juttu ihan sellasenaan ja tietty pohja mahdolliselle suhteellekin.
Tietty onnistuu myös jos olette kumpikin rakastuneita joko toisiinne, kumpikin johonkin muuhun tai kumpainenkin itseensä.
Ehkä jotenkin vaan 1. Nostat tän ihmisen jotenkin jalustalle. 2. Palvot koska hän on tunteittesi kohde. Kaverius voisi siis olla ok koska vaikka kuinka luulee toisen olevan täydellinen, ehkä kemiat, jutut ei natsaa. Älä siis elä haavemaailmassa vaan tutustu ihmiseen.
Ootteko te 15v?