Selviääkö ruskeaksi mennyt laakerikirsikka?

Odota, nyt sataakin, ettei tarvitse kastella. Vaan jos tulee yöpakkasia,peittele.

Kiitos, Poltinkarva. Itse asiassa kastelin niitä pariin kertaan jo lämpimällä vedellä ja huomasin, että on siellä ihan tyvellä enemmänkin vihreää - tosin NOVITALLA vain yksi ainoa kirkkaanvihreä lehti ( toisessa kirkkaanvihreä syrjä). Ne vihreät lehdet ovat aivan matalassa, UUDESSA versossa, eli lupaavalta näyttää sikäli! OTTO von LUYKENISSÄ sen sijaan on alhaalla monta tummemmanvihreää lehteä ja siellä täällä ylempänä sellaisia ruskeanvihreitä. Ja sehän onkin kai se kestävin lajike.
Kun aurinko paistoi lämpimästi, vedin kaikki talvensuojakatteet tyveltä loitolle, mutta tosiaan ajattelin työntää ne takaisin, jos yhtään tulee kylmempää. (Asun kyllä ihan etelärannikolla.)
Asiasta toiseen: puksipuut ovat tänä vuonna vihreämpiä kuin koskaan - ilman mitään suojausta! (Aina ovat hyvin selvinneet, mutta nuorempina ne saivat joka kevät hiukan ruskettuneita lehtiä.)

Hiphei! Ensimmäinen todellinen elonmerkki tänään: sillä aremmalla, Novitalla, on tyvellä uusi pieni oksa ("runko") heleänvihreine sirkkalehtineen, ja vanhan paksun varren tyvellä on kaksi kirkkaanvihreätä "laikkua" kertomassa, että kohta puhkeaa siihenkin lehdet!

Sen sijaan vahvempi, Otto, on ainakin kovasti jäljessä: alhaalla vain kaksi pientä oksanpätkää itsessään ovat vihreät mutta ilman silmuja.

Molemmat, muuten, menettivät jo kauan sitten ne vähäisetkin vihreät, joita alkukeväästä tyvellä näkyi, mutta nyt siis Novita saanut uutta vihreää.
Jo puolisentoista kuukautta sitten raksin molemmista pois melkein kaikki aivan kuiviksi menneet lehdet, jotta mahdollisilla uusilla olisi tilaa tulla.
Molempia olen kastellut joka päivä runsaalla vedellä. Ja tänään toteutin sen, mikä koko ajan talonpoikaisjärjessäni on kolkutellut eli leikkasin molempia varovasti matalammiksi. Olen näet ajatellut, että ehkä kovia kokeneet juuret eivät jaksa pukata uusia lehtiä koko matkalle. Toisaalta taas en halunnut leikata paljon, koska - jos kuitenkin vielä tulisi uusia lehtiä ylemmäksikin - jo ilmeisen isot juuret tarvitsevat runsasta yhteyttämistä.
Nyt vain jatkan ahkeraa kastelua toivoen, että se Ottokin sieltä vielä heräilee.

Vielä huomautan - jos nyt tätä palstaa kukaan seuraa - että tänä vuonna on paljon muitakin lehdettömiä ja kuolleilta NÄYTTÄVIÄ kasveja - erilaisia ruusuja ja kuusamia - vaikka normaalisti tähän aikaan ne ovat jo olleet täydessä lehdessä. Ja tämä kevät täällä etelärannikolla on vieläpä ollut kesälämmin.
Olen kuitenkin pannut merkille, että kaikilla "kuolleillakin" on yhä notkeat varret ja oksat, eli eivät ole tikuiksi kuivuneet. Siis odottelua vielä vain, hyvät ihmiset!

Älä nyt sentään joka päivä kastele. Joka kolmas päivä voi riittää. Hukkuvat vielä kaiken muun lisäksi.

Juuri laakerikirsikoitani kastellessa - Poltinkarvan neuvon mukaan monen päivän jälkeen - huomasin, että nyt on vihdoin Ottokin työntänyt tyveltä uusia versoja! Novitalla taas uusien versojen lehdet alkavat olla jo kohtalaisen kokoisetkin. (Jollain nettisivulla väitettiin, että laakerikirsikat eivät versoisi tyveltä, mutta tässä tuli todistetuksi, että tyveltä versoamista nimenomaan voi tapahtua. Vanhoihin oksiin ei ole täällä vieläkään tullut yhtään mitään.)
Toisaalta hyvä, että kasvatus on nyt uudelleen alussa: Pienet taimet on helpompi suojata seuraavaksi talveksi. Ja vanhat kookkaat juuret maan sisässä lienevät jo todella vahvat.
- Se vain vielä mietityttää, että ehtivätkö ressukat yhteyttää tarpeeksi tämän kesäkauden aikana, kun uusien versojen lehdet kasvavat kokoa kovin, kovin hitaasti... Onneksi täällä meren äärellä kuitenkin on ihan tuonne jouluunkin asti usein todella leutoa ja ilmassa hyvää tekevää kosteutta.
(Asiasta toiseen: Monta vuotta vanha, suurehko happomarjani ei VIELÄKÄÄN ole saanut lehtiä, mutta on siis sekin yhä aivan notkea. Vasta parivuotiset kääpiöhappomarjat sen sijaan saivat lehtensä jo kauan sitten, kolmen kappaleen rivissä tosin aivan eri aikoihin - vieläkin ovat jokainen ihan eri vaiheessa. Kasvien kannalta todella poikkeuksellinen talvi takanamme!)

Hallaöitä tulossa, jos hallanvaaraa, peittele ne laakerikirsikat.

Hei taas, Poltinkarva! Kiva kun olit käynyt täällä jälleen. Varoitus saavutti minut myöhään, mutta eipä tänne rannikolle, ympäristöään reilusti korkeammalle kalliolle hallat kesäaikaan iskekään. Alkuviikosta, vain antaakseni ressukoille laakerikirsikoilleni ravintoa, levittelin kyllä runsaasti tuoretta ruohokatetta niiden ympärille. Ja ne lehdet ovat nyt vihdoin alkaneet kasvaa kokoakin!
Kiitos tsemppauksesta Poltinkarvalle ja oikein hyvää ja toivon mukaan uudelleen lämpenevää kesää! Toivottavasti tästä dialogista on joskus jollekulle hyötyä!
Lupaan palata asiaan joskus, kun aika näyttää, miten ressujen lopultakin kävi taikka aikaisemminkin, jos ilmenee jotain tähdellistä.