Isäni kuoli hiljattain. Mitä minun pitäisi kertoa nelivuotiaalleni? Että ukki odottaa haudassa ylösnousemusta? Että hän muutti taivaaseen?
Valitsin jälkimmäisen, mutta eikös se luterilaisten mielestä ole väärä vastaus? Saako lapselle valehdella?
Valitsin jälkimmäisen, mutta eikös se luterilaisten mielestä ole väärä vastaus? Saako lapselle valehdella?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lapselle ja noin pienelle on selvää, että kuoleman käsittely on vaikeaa. On tärkeää, että kerrot totuuden siitä, että ukki on poissa. Joskus lasta lohduttaa se, että poismenneelle voi kuitenkin jutella. En minä näe pahana, että lapsi kokee turvallisuuden tunnetta tällä tavalla. Kyllä häntä voi lohduttaa jälleennäkemisen riemulla, jonka kaikki Jeesukseen uskovat saavat omistaa. Itse en ole kohdannut läheisen kuolemaa vielä. Olen pohtinut samaa. Lapsenkin surulle pitää olla tilaa ja ennenkaikkea kysymyksille, joita hänellä nousee.
Ukkihan ei odota haudassa ylösnousemusta. Sielu on irtautunut maallisesta ruumiista. Se odottaa ylösnousemusta.
Ei, ei lapselle saa valehdella, mutta joskus kielikuvat ovat lohdullisempia. Riippuu mitä hän itse jo pystyy käsittelemään. 4-vuotias kummityttöni ymmärtää yllättävän paljon, myös kuolemasta, koska heidän perheensä on kokenut nuorten ihmisten poismenoa. voimia
Hesekielistä 18 luvusta, jossa käsitellään sielunkuolemattomuutta, luku 18 jae 4.
Saarnaaja 9 lukua, jossa käsitellään kuoleman jälkeistä tiedollista elämää, luku 9 jakeet 4-6 ja 10.
Psalmit 146 lukua, jossa käsitellään kuoleman jälkeistä henkkeiden toteuttamista, luku 146 jae 4.
Saarnaajan 3 lukua, jossa käsitellään myös etua kuolla erilailla kuin eläimet, luku 3 jakeet 19,20.
Noinhan se on. Vanhempieni kissa kuoli vähän aiemmin, joten asia oli tuttu jo sitä kautta.
Lapsi opettaa vanhempiaan ja myös toisinpäin.
Onko velvollisuus tutkia asioita jotka nousevat eteen?
Kyllä!
Juuri siksi ne nousevat.Ei pidä vähätellä asioita jotka ihmiselle tarjoillaan.