Jonkin aikaa s24:ssä enemmän tai vähemmän aktiivisesti kirjoitelleena olen havainnut ilmiön (ja itsekin syyllistynyt siihen), että vastakkain asettelu sen suhteen, kumpi(teismi/ateismi) on oikeassa edustaa käytännössä poikkeuksetta kahta eri ääripäätä.
kompromisseja ei ole vaan keskustelu äityy kinaamiseksi kahden erilaisen ajatusmallin omaavalla henkilöllä.
Olen pohtinut omaa maailmankuvaani paljon ja tullut lopputulemaan, että tiede tulisi pitää irrallaan uskonnollisista uskomuksista. Synteesiä on turha hakea, sillä sitä ei ole.
Ateistin on turha esitellä tieteellisiä selityksiä teistin esittämistä "ihmeistä" tai "jumalan todistuksista" ja toisinpäin Teistin ei tulisi yrittää tieteen keinoin todeksinäyttää uskomuksiaan (uskonnollisia uskomuksia).
Historia on osoittanut, että tiede(metodi) on paras tapa hankkia tietoa luonnosta. Kuten Kari Enqvist sanoo: "tiede on arkijärjen jatke".
Uskonnollisuus/jumalusko tms. on taas subjektiivinen tuntemus.
Niin kauan, kun jumalasta ei ole tarkkaa määritelmää tai ei ole argumenttia, joka edes teoriassa osoittaisi tämän olemattomaksi, niin se ei kuulu tieteen piiriin. Tieteelle on yksinkertaisesti yksi lysti onko jumalaa vai ei, tiede ei siihen ota kantaa.
Jokainen on varmasti yhtä mieltä siitä, että tiede/tieteen tekeminen on ollut suunnaton hyöty ihmiskunnalle.
Toki myös uskonnoista on ollut paljon hyötyä yksilöille ja varmasti myös valtioille jne.
Kuitenkin asia joka mielestäni tulisi muistaa on se, että jos jokin asia tuntuu mielestäsi oikealta tai tuo sinulle rauhaa/hyvän olon tms. niin se ei tarkoita, että se toimisi näin jokaiselle.
En voi vaatia tai edes olettaa, että kaikki uskoisi kuten minä.
Kysymykseni loppuun kuuluukin: Onko ns. asiallinen keskustelu/ajatustenvaihto täysin mahdotonta, kun puhumme uskonasioista/erilaisista maailmankuvista?
kompromisseja ei ole vaan keskustelu äityy kinaamiseksi kahden erilaisen ajatusmallin omaavalla henkilöllä.
Olen pohtinut omaa maailmankuvaani paljon ja tullut lopputulemaan, että tiede tulisi pitää irrallaan uskonnollisista uskomuksista. Synteesiä on turha hakea, sillä sitä ei ole.
Ateistin on turha esitellä tieteellisiä selityksiä teistin esittämistä "ihmeistä" tai "jumalan todistuksista" ja toisinpäin Teistin ei tulisi yrittää tieteen keinoin todeksinäyttää uskomuksiaan (uskonnollisia uskomuksia).
Historia on osoittanut, että tiede(metodi) on paras tapa hankkia tietoa luonnosta. Kuten Kari Enqvist sanoo: "tiede on arkijärjen jatke".
Uskonnollisuus/jumalusko tms. on taas subjektiivinen tuntemus.
Niin kauan, kun jumalasta ei ole tarkkaa määritelmää tai ei ole argumenttia, joka edes teoriassa osoittaisi tämän olemattomaksi, niin se ei kuulu tieteen piiriin. Tieteelle on yksinkertaisesti yksi lysti onko jumalaa vai ei, tiede ei siihen ota kantaa.
Jokainen on varmasti yhtä mieltä siitä, että tiede/tieteen tekeminen on ollut suunnaton hyöty ihmiskunnalle.
Toki myös uskonnoista on ollut paljon hyötyä yksilöille ja varmasti myös valtioille jne.
Kuitenkin asia joka mielestäni tulisi muistaa on se, että jos jokin asia tuntuu mielestäsi oikealta tai tuo sinulle rauhaa/hyvän olon tms. niin se ei tarkoita, että se toimisi näin jokaiselle.
En voi vaatia tai edes olettaa, että kaikki uskoisi kuten minä.
Kysymykseni loppuun kuuluukin: Onko ns. asiallinen keskustelu/ajatustenvaihto täysin mahdotonta, kun puhumme uskonasioista/erilaisista maailmankuvista?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Olen kanssasi hyvin samaa mieltä. Esittämäsi kysymys tuleekin aiheen tiimoilta aina joskus esille, muodossa tai toisessa, ja vieläpä aika pitkälti samoin perusteluin ja näkökannoin.
Itse näen keskustelun mahdolliseksi. Fundamentalistien ja muiden denialistien kanssa en näe mitään mahdollisuutta keskustella näistä asioista, muiden kanssa toki onnistuu.
Teistien kanssa olen käynyt kaksi erinomaista keskustelua, jotka aina palautuvat mieleeni kun törmään aiheesta kiinnostuneita ihmisiä. Muitakin on, mutta nuo kaksi tapausta ovat oikeasti antaneet paljon ja laajentaneet ymmärrystäni paljon.
"Ateistin on turha esitellä tieteellisiä selityksiä teistin esittämistä "ihmeistä" tai "jumalan todistuksista" ja toisinpäin Teistin ei tulisi yrittää tieteen keinoin todeksinäyttää uskomuksiaan (uskonnollisia uskomuksia)."
Tuota minäkään en ole koskaan oikein ymmärtänyt: miksi yrittää selittää jotain satua, hellarilegendaa, valhetta tai silkkaa harhaa joillain tieteeseen tai yleensä todellisuuteen pohjautuvalla selityksellä. Miksi selittää jotain Paavalin näkyä epilepsiakohtauksella, jos koko tarina voi olla silkkaa satua tai valhetta. Saiko Punahilkka epileptisen kohtauksen ja kuvitteli suden puhuvan hänelle?
Mielenkiintoisempaa on pohtia sadun voimaa: maailmassa on ihmisiä, jotka ovat niin vakuuttuneita sadusta, että varmuudessaan ovat valmiita vahingoittamaan tai alistamaan toista ihmistä - sellainen ihminen taitaa uskoa mitä vain, jos vähänkin avitetaan.
"ellainen ihminen taitaa uskoa mitä vain, jos vähänkin avitetaan."
Huonosti näyttävät uskovan ateismiin vaikka kuinka olet sinäkin yrittänyt osaltasi avittaa.
Ateismi on sitä, ettei usko Yliluonnollisiin Jumaliin. Onko se ääripää? Ateisti ei usko vähän Jumaliin ja vähän ei usko.
Uskovaiset esittävät väitteen Jumalasta mutta eivät kykene todistamaan sitä, muuten kuin oman uskonsa viitekehyksen sisältä, yleensä Raamatulla.
"Olen pohtinut omaa maailmankuvaani paljon ja tullut lopputulemaan, että tiede tulisi pitää irrallaan uskonnollisista uskomuksista."
-Miksi? Jos tiede kykenee kyseenalaistamaan tai suorastaan osoittamaan vääräksi uskonnolliset olettamukset, jotka vaikuttavat meidän elämäämme, niin miksi niin ei saisi tehdä? Biologia on osoittanut luomiskertomuksen vääräksi, olisiko biologian pitänyt jäädä paikoilleen ja silloin sen synerginen vaikutus esimerkiksi lääketieteeseen olisi jäänyt tekemättä. Historiantutkimus on parhaillaan siinä kulminaatiopisteessä, että voimme vahvoin perustein kokonaan kyseenalaistaan Jeesuksen olemassaolo, pitäisikö sekin tutkimus kieltää vaikka faktat alkavat osoittaa siihen suuntaan?
Ja kyllä, uskon ajatustenvaihtoon ideoissa ja asioissa. Varsinkin jos asioita perustellaan faktoina. Jos asioita perustellaan uskolla mutta ne _esitetään_ faktoina, tulee hankaluuksia.
"Jos asioita perustellaan uskolla mutta ne _esitetään_ faktoina, tulee hankaluuksia."
Niin, se on tapa, jolla tällä kertaa olet päättänyt trollata täällä. Kyllä se toimii, bitch!
Voit aina rukoilla Jeesuksen armoa minulle.
Me olemme kumpikin niin läpikotaisin syntisiä, että Jeesus luultavasti korkeintaan pissii päällemme pilven reunalta. Saattoi sen muuten tehdäkin äskettäin, vettä tuli reilusti ainakin täällä.
Jos Hän haluaa, Hän pelastanee meistä jomman kumman. Luultavasti sinut, sillä minut hän tietää läpikotaisen skeptiseksi paskiaiseksi, joka ei usko edes Skepsikseen. Edes Jeesus ei voi olla niin hullu, että hommaisi sellaisia kavereikseen ikuisuuteen.
Ei se ollut Jeesus.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sadekuuro
Eikä sitä ikuisuutta tarvi Helvetissä viettää. Sitäkään ei ole. ;-)
Tässä ei ole linkkiä siksi, että Helvetin olevaisuuden todistaminen jää sinulle.
arvoisa meilläjaminäpuhelimessa: "-Miksi? Jos tiede kykenee kyseenalaistamaan tai suorastaan osoittamaan vääräksi uskonnolliset olettamukset, jotka vaikuttavat meidän elämäämme, niin miksi niin ei saisi tehdä? Biologia on osoittanut luomiskertomuksen vääräksi, olisiko biologian pitänyt jäädä paikoilleen ja silloin sen synerginen vaikutus esimerkiksi lääketieteeseen olisi jäänyt tekemättä. Historiantutkimus on parhaillaan siinä kulminaatiopisteessä, että voimme vahvoin perustein kokonaan kyseenalaistaan Jeesuksen olemassaolo, pitäisikö sekin tutkimus kieltää vaikka faktat alkavat osoittaa siihen suuntaan?"
Sanoessani, että uskonto ja tiede tulisi pitää erillään tarkoitin juuri tätä: Se on jo osoittanut meille, että maailma ei ole sellainen, kuin uskontojen tarinat kertovat, eikä uskonnollisilla uskomuksilla ole mitään tekemistä tieteen kanssa.
kuten jo agnoskepokin hienosti osoitti, niin näiden kahden väliset väittämät eivät ole yhteismitallisia.
Ja sotket nyt tieteen ja tieteen: tieteellä voidaan tarkoittaa yhteiskuntatieteitä,fysiikkaa, biologiaa jne yhdessä, jolloin sinne väkisin kuuluu myös tämä uskonnollisuuden tutkiminen ja se on tottakai hyvä asia.
Mutta itse aloituksessani tarkoitin tiedettä metodina, työkaluna, tietyllä tavalla toimia tiedon hankinnassa jne. jolloin siihen ei kuulu mitkään uskonnolliset mutut.
Ja tämä metodi on nimenomaan se avain, jonka ansiosta meillä on pitkälle kehittynyt lääketiede sekä osaamme selittää ympäröivää maailmaa ei absoluuttisilla mutta käytännöllisillä totuuksilla, kuten se, että maa kiertää aurinkoa likimain ellipsin muotoisella radalla tms.
kyselit myös ateismista ääripäänä. Kuten aloituksessani muotoilin, niin nämä "kinaajat" edustavat yleensä ns. ääripäitä.
esim. toinen on kirjaimelliseen raamatun tulkintaan uskova teisti ja toinen on ateisti joka kieltää jumalan olemassaolon tai on ainakin 99%varma, että sellaista ei ole olemassa. En toki tarkoittanut kaikkia ateisteja. Lisäksi on hyvä muistaa, että on myös paljon välimallin kavereita, joille koko käsite uskonnoista on merkityksetön jne.
en ole kovin hyvä kirjoittaja, joten pyydän anteeksi jos kaikki ajatukseni ei aukene mutta kyselkää toki jos jokin on epämääräistä.
"Kysymykseni loppuun kuuluukin: Onko ns. asiallinen keskustelu/ajatustenvaihto täysin mahdotonta, kun puhumme uskonasioista/erilaisista maailmankuvista?"
Niin, kysymykseenkin oli tarkoitus vastata :-).
Keskustelussa on ongelma silloin, jos toinen osapuoli pyrkii rajoittamaan tai määrittelemään rajoja. Jos ei usko, joutuu kadotukseen tms, toinen osapuoli kieltää Jumalan tms, on tusinoittain uskontoja mutta vain yksi oikea Jumala jne. Tuosta ei synny oikeaa keskustelua.
Kaikista tympeintä on tietysti se kun toistellaan vaan "ihmeellinen evoluutio" tai "mistä kaikki" vaikka asia on jo käsitelty moneen otteeseen saman käännytyshihhulin kanssa.
Joo totta, vaikka eihän se oikeasti ole mitään keskustelua. Väittäisin puolitosissani, että se on lähellä esineellistämistä - hihhuli näkee toisen vain käännytettävänä, ei yksilönä. Siinä opponentti on hengellisen masturboinnin kohteena...
Tieteen ja uskonnon totuusväittämät eivät ole yhteismitallisia. Jos toteamme "Higgsin bosoni antaa alkeishiukkasille massan" tai "vain Jumala voi antaa synnit anteeksi", on meillä kaksi väittämää, joilla ei loogisesti ole mitään yhteistä. Edellinen perustuu hiukkasfysiikan standardimalliin, joka on erittäin hyvin testattu tieteellinen teoria. Jälkimmäinen perustuu puhtaasti uskonnolliseen uskomukseen, jonka tieteellinen testaaminen on ajatuksenakin absurdi. Miten ihmeessä tuollaisten maailmojen välille voisi rakentaa synteesiä?
Tieteen ja uskonnon sekoittamisyritykset tuottavat joko huonoa tiedettä tai vesittynyttä uskoa jos ei sitten molempia.
Moikka!
"Jonkin aikaa s24:ssä enemmän tai vähemmän aktiivisesti kirjoitelleena olen havainnut ilmiön (ja itsekin syyllistynyt siihen), että vastakkain asettelu sen suhteen, kumpi(teismi/ateismi) on oikeassa edustaa käytännössä poikkeuksetta kahta eri ääripäätä.
kompromisseja ei ole vaan keskustelu äityy kinaamiseksi kahden erilaisen ajatusmallin omaavalla henkilöllä."
Palstauudistuksen myötä hävisi moderointi ja suurin osa maltillisista kirjoittajista lähti tai vähensi aktiivisuuttaan.
Pari uskonnollista julistajaa tehtailee aloituksia likuhinalta ja näille jaksavat vastailla vain vittulijat.
"Olen pohtinut omaa maailmankuvaani paljon ja tullut lopputulemaan, että tiede tulisi pitää irrallaan uskonnollisista uskomuksista. Synteesiä on turha hakea, sillä sitä ei ole."
Näinhän tiede toimiikin.
En tiedä mitään vakavastiotettavaa tieteellistä tahoa, joka sekoittaisi uskonnollisia uskomuksia tieteeseen.
Yksittäiset tiedemiehet voivat näin menetellä(usein oman toimensa ulkopuolella)
ja tulos on poikkeuksetta pseudotieteellistä huuhaata a la Juha Hiltunen ja käärinliinatutkimus.
"Ateistin on turha esitellä tieteellisiä selityksiä teistin esittämistä "ihmeistä" tai "jumalan todistuksista" ja toisinpäin Teistin ei tulisi yrittää tieteen keinoin todeksinäyttää uskomuksiaan (uskonnollisia uskomuksia)."
Niinpä, mutta usein teisti aloittaa kinan vedoten tieteeseen tai osoittaen muuten
tieteen ja tieteenhistorian huonoa tuntemusta.
"Niin kauan, kun jumalasta ei ole tarkkaa määritelmää tai ei ole argumenttia, joka edes teoriassa osoittaisi tämän olemattomaksi, niin se ei kuulu tieteen piiriin. Tieteelle on yksinkertaisesti yksi lysti onko jumalaa vai ei, tiede ei siihen ota kantaa."
Tällä palstalla usein uskovaiset aloittavat moittimalla "ateistitiedettä" ja että se menee harhaan kiistäessään ilmiselvät tosiasiat ateistisen ennakkoasetelman takia...
"Jokainen on varmasti yhtä mieltä siitä, että tiede/tieteen tekeminen on ollut suunnaton hyöty ihmiskunnalle."
Tälläkin palstalla on nähty aloituksia, joissa tiede nähdään vain pahana ja tuhoavana.
"En voi vaatia tai edes olettaa, että kaikki uskoisi kuten minä. "
Niinpä.
"Kysymykseni loppuun kuuluukin: Onko ns. asiallinen keskustelu/ajatustenvaihto täysin mahdotonta, kun puhumme uskonasioista/erilaisista maailmankuvista?"
Pääsääntöisesti kyllä.
Joskus syksymmällä kävin pitkän keskustelun(tai keskusteluyrityksen) kahden fundamentalistijulistajan kanssa.
Yrityksestä huolimatta todellista kohtaamista ei tapahtunut.
En muista ketjun otsikkoa, joten en voi linkittää keskustelua.
"Tälläkin palstalla on nähty aloituksia, joissa tiede nähdään vain pahana ja tuhoavana."
Oikein hyvää vastapainoa jatkuvalle tiedeuskovaisuuden messuamiselle siitä, kuinka tiede on niin erinomaista ja ihanaa, että siihen pitäisi kaikkien yhtyä, julkisella paikallakin.
Mikään ei vaikuta lapsellisemmalle ja typerämmälle asenteelle, varsinkin kun puhumme tieteestä ja siihen liittyvästä kriittisyydestä. On ihan hyvä välillä katsoa asioita asioina, ilman tiedeuskon vääristäviä silmälaseja päässään.
Tiede tuottaa aikamme suurimmat ongelmat:
http://areena.yle.fi/1-2823810
"Tiede tuottaa aikamme suurimmat ongelmat:"
Tuottaako ne tiede vai tuottaako ne ihminen?
"Tuottaako ne tiede vai tuottaako ne ihminen?"
Tekevätkö tiedettä ihmiset vai jotkin inhimillisyyden yläpuolella olevat täydellisen loogiset olennot(mitähän siitäkin seuraisi, jos sellaisia olentoja todella olisi olemassa)?
Tupakkateollisuuskin on kuulema moraalitonta, vaikka ei se pakota ketään polttamaan.
"Tuottaako ne tiede vai tuottaako ne ihminen?"
Jos tiede on jumalan asemassa, ikään kuin puhdas, ikään kuin idealisaatio, ikään kuin todellisuudesta eri, silloin ihminen tietenkin tuottaa "puhtaaseen tieteeseen" kaikki sen pahat vaikutukset.
Ydinpommin. Kidutusmenetelmät psyykkisesti sairaiden hoidossa. Rotuoppeja ja eugeniikkaa. Ja niin edelleen.
Pallihiki olisi Jumalan luoma Armolahja, ja tupakanperkelettä parempaa nautintoa!
Tälle palstalle kirjoittavat valitettavasti vain uskovien luupäisimmät fanaatikot, joille tiede ja evoluutio ja filosofia ja järki ovat pelkkiä kirosanoja. Siis vain jotain paholaisen lähettämää eksytystä, jota oikean uskovan eli nuoren maan kreationistin tulee kaikin tavoin välttää.
Eihän sellaisten ihmisten kanssa voi, eikä edes kannata koskaan yrittää keskustella. Heillä ei ole mitäään älyllisiä edellytyksiä minkäänlaiseen keskusteluun, eikä myöskään mitään halua sellaiseen. He vain suoltavat ääliömäisiä vuodatuksiaan ja kiukkuisia saarnojaan tiedettä ja evoluutiota ja järkeä ja filosofiaa ja etenkin homoutta vastaan. Keskustelu on heille täysin tuntematon käsite, samoin kuin kaikki muutkin käsitteet.
Osaatko sanoa mitään tähän? Dalai Lama haastaa tiedemiehet ihan kunnolla. Ei ole kyse luupäisestä fanaatikosta.
“What if the brain comes from consciousness instead of consciousness coming from the brain?”
http://www.thewayofmeditation.com.au/blog/dalai-lama-turns-science-on-its-head/
"Ateistin on turha esitellä tieteellisiä selityksiä teistin esittämistä "ihmeistä" tai "jumalan todistuksista" ja toisinpäin Teistin ei tulisi yrittää tieteen keinoin todeksinäyttää uskomuksiaan (uskonnollisia uskomuksia)."
Niin kauan kuin lähtökohtasi on se, että teistit puhuisivat "uskomuksista", puhumme kokonaan eri asioista. Me uskovat emme usko uskomuksiin, vaan Jumalaan ja Jeesukseen. Vaikka se teille olisi uskomus, se ei ole sitä meille.
"Historia on osoittanut, että tiede(metodi) on paras tapa hankkia tietoa luonnosta. Kuten Kari Enqvist sanoo: "tiede on arkijärjen jatke".
Kyllä, mutta tiedon hankkiminen luonnosta ei kumoa Jumalan olemassaoloa. Tiede tutkii vain Jumalan luomaa luontoa.
"Uskonnollisuus/jumalusko tms. on taas subjektiivinen tuntemus"
Kaikki ajattelu ja järjen käyttö on subjektiivista. Mistä ateisti voi tietää, että uskonnollinen kokemus tai Jumalan läsnäolon kokeminen tai kommunikointi Jumalan kanssa olisi vain "tuntemus", jos hänellä itsellään ei kerran niitä ole? Vastaus: Ei mistään!
Se täytyy ensin itse kokea. Kuinka ateisti voi tietää, onko joku ruoka hyvän makuinen, ellei hän koskaan suostu maistamaan sitä? Kuinka ihmiselle, joka elää pimeydessä, voidaan todistaa valon olemassaolosta, jos ihminen ei suostu astumaan pois pimeydestä?
"Niin kauan, kun jumalasta ei ole tarkkaa määritelmää tai ei ole argumenttia, joka edes teoriassa osoittaisi tämän olemattomaksi, niin se ei kuulu tieteen piiriin. Tieteelle on yksinkertaisesti yksi lysti onko jumalaa vai ei, tiede ei siihen ota kantaa."
Tiedettä voidaan harjoittaa eri elämänkatsomuksista käsin. Kun tiedettä harjoitetaan ateismista käsin, ei voida olettaakaan, se pystyisi todistamaan Jumalan olemassaolosta, koska lähtöoletuksena on jo ateismi. Jos taas tiedettä harjoitetaan uskosta Jumalaan, kuten lähes kaikki entisajan suuret tieteen pioneerit ja uranuurtajat ja uskovat tiedemiehet nykyäänkin tekevät, niin mitään ristiriitaa tieteen ja Jumalan olemassaolon välillä ei ole.
"Jokainen on varmasti yhtä mieltä siitä, että tiede/tieteen tekeminen on ollut suunnaton hyöty ihmiskunnalle."
Tiedettä voidaan käyttää, sekä hyvään että pahaan ja kumpaankin sitä on myös käytetty. Usko Jumalaan antaa tiedemiehelle vastuun siitä, miten hän tiedettä käyttää. uskomattomalta tämä vastuuntunto yleensä puuttuu.
"En voi vaatia tai edes olettaa, että kaikki uskoisi kuten minä."
Kiitos tästä näkemyksestäsi! Se osoittaa, että sinulla on sisimmässäsi nöyryyttä, jota suuresti arvostan.
Mark5 tuon täytyy olla asiallisin kirjoituksesi tällä palstalla!
Voinko esittää kysymyksen, että jos arvostat tuota kantaani niin kovin, niin miksi et itse noudata vastaavaa ajatusmallia, vaan tuomitset ihmiset, joiden näkemykset maailmasta eivät kohtaa omiasi?
tuomitset tieteen virheelliseksi metodiksi, ellei se ota jumalaasi huomioon.
tuomitset evoluutioteorian ja koko luonnossa toimivan evoluution koska se ei ole raamatun kanssa yhtenevä selitelmä maan biodiversiteetille, jota raamattu ei itseasiassa edes selitä kovin kaksisesti.
tuomitset ateistit "jumalfobeiksi" ja kieroiksi ihmisiksi, koska eivät usko kuten sinä uskot.
Eikö sinulta siis löydy tätä niin arvostamaasi nöyryyttä?
Miksi et hyväksy faktaa, että voit aikaajoin olla myös väärässä?
Aloittaja sanoo että uskonto on tunne. Millainen tunne se on?
Totta kai tunnen jonkinlaista joukkoon kuulumista esim. mielenosoituksessa. Uskovaisetkin varmasti tuntevat vastaavaa ryhmähenkeä, mutta ei ryhmähengen tuntemiseen tarvita uskontoa.
Tunne siitä että joku ymmärtää minua kaikilta kannoilta, ymmärtää minut sekä toisten ihmisten että itseni että mahd. jostain korkeammasta näkökulmasta on kieltämättä lohdullinen. Siinä ehkä olisi uskonnon paikka.
Maailman selittäjänä uskonto yksinkertaisesti on väärässä. Useimmat uskovaiset ovatkin hylänneet näkemykset seitsemästä päivästä, Aatamista ja Eevasta jne. Tiede on vienyt uskonnolta paljon siitä merkityksestä mitä sillä ennen oli. Sosiaalitieteet viimeisimpinä.
Filosofisia kysymyksiä voi pohtia mielestäni paljon vapaammin kun siihen ei sekoita uskontoa. Toki vanhoista kirjoituksistä kuten Platon tai tai Raamattu voi hakea ideoita jos tahtoo.
Koetteko te jotain mystisiä kokemuksia? Millaisia ne ovat?
Ihan siis pyyteettömästi ottaisin mielelläni elämääni uskonnollisenkin aspektin, mutta mitä jos en vain tunne sellaista? Jumalan olemassaolo vain ei ole loogista, joten en oikein tiedä miksi häneen uskoisin.
Miksi lähdet liikkeelle Jumalan olemassaolosta? Ensin kannattaa selvittää mitä tarkoittaa ego ja sielu.
todista sielu
todista jumala
Sielu on minusta aika pöhkö käsite. Ego lienee ajatus siitä että on minä suhteessa muihin.
Mutta anna palaa! Miten uskonnosta tulee minulle merkityksellistä kun ymmärrän nuo. Ja kerro toki mitä nuo ovat päästään asiaan.