Pakko mainostaa, kun on sen verran kiinnostava aihe, että aion ostaa tämän kirjan mitä ilkassa esitellään.
Pakolaisten marssi koukkasi jo kerran läheltä meitä Pohjolassa
KIRJA Kirja Dönitzistä olisi yksi natsiaiheinen tuhansista, ellei pakolaisosuus tekisi siitä ajankohtaista
Barry Turner: Karl Dönitz ja Kolmannen valtakunnan viimeiset päivät. 323 s. Minerva 2016.
Pakolaiskriisi koetteli Eurooppaa vuonna 1945, kun natsivaltakunta sortui ja Neuvostoliitto vyöryi idästä sen tilalle. Miljoonat ihmiset jättivät kotinsa ja lähtivät vaeltamaan. Jo valmiiksi kovia kokenut Eurooppa ei kyennyt huolehtimaan näistä liikkeelle lähteneistä siviileistä.
Suomalaiset eivät ole näistä tapahtumista paljonkaan kuulleet, vaikka tapahtumat tulivat hyvin lähelle. Suomella oli omiakin ongelmia, joihin keskityimme silloin ja myöhemmin.
Nyt ajat ovat sellaiset, että on hyödyllistä tuntea hieman syvemmin raunioituneen ja sekasortoisen Euroopan tilanne vuonna 1945. Tuskin moni suomalainen on tietoinen esimerkiksi siitä humanitäärisestä katastrofista, joka tapahtui tuolloin Tanskassa. Pelkästään vuonna 1945 Tanskassa kuoli 13 000 pakolaista, joista merkittävä osa oli pieniä lapsia. Tanskassa oli aluksi tuhat pakolaisleiriä, joista suurimmassa oli 37 000 ihmistä.
Pakolaisia alettiin palauttaa Saksaan vuonna 1946, mutta olot Saksassa eivät olleet sen paremmat. Pakolaisia oli Tanskassa vielä vuonna 1949.
Suurin osa Tanskaan päätyneistä pakolaisista oli Neuvostoliiton etenemistä paenneita saksalaisia, joita Saksan laivasto pelasti Itämeren kautta turvaan. Raunioituva Saksa ei kyennyt huolehtimaan pakolaisista, mutta ei Tanskallakaan ollut juuri parempia edellytyksiä. Kaiken huipuksi liittoutuneet vaativat Tanskaa luovuttamaan osan maataloustuotannostaan liittoutuneiden käyttöön. Tanskalaiset kiristivät vyötä ja saksalaiset kuolivat nälkään.
Jo itse pakomatka oli ollut vaarallinen ja kymmenet tuhannet hukkuivat.
Pakolaisten joukossa oli myös 30 000 ei-saksalaista, muun muassa noin 10 000 puolalaista. Heistä iso osa jäi Puolaan pysyvästi.
Pakolaisongelmasta osansa sai myös Ruotsi. Ruotsin kannalta ongelmaksi tulivat baltit, joita Neuvostoliitto vaati luovuttamaan takaisin. Ruotsi myöntyi ja sai yhden lukuisista sota-ajan tahroista kilpeensä.
Pakolaiskriisin kuvaaminen on vaikuttavin osuus Barry Turnerin kirjoittamassa henkilökuvassa Kolmannen valtakunnan toisesta ja viimeisestä Johtajasta Karl Dönitzistä. Henkilökuva jää heiveröiseksi ja koko Turnerin kirja olisi loppujen lopuksi yksi natsikirja tuhansien muiden joukossa, ellei pakolaisosuus tekisi siitä niin ajankohtaista.
Hitler valitsi Dönitzin seuraajakseen yllättäen. Sotilas joutui selvittämään vastuuta paenneen johtajansa raunioittamaa maata. Dönitzin tärkein tehtävä oli luovuttaa maa hyvässä järjestyksessä liittoutuneiden käsiin, mutta sodan kaaoksessa tuskin mikään tapahtui hyvässä järjestyksessä.
Turner on kirjassa kautta linjan sitä mieltä, että Saksan laivasto hoiti oman ruutunsa toisessa maailmansodassa kunniallisesti. Osan tästä kunniasta saa Dönitz. Turner kohtelee Dönitziä kirjassa pitkään suorastaan hellävaroen. Vasta Nürnbergin sotarikostuomioistuimen toimintaa läpi käydessään hän toteaa osan Dönitzin puolustuksekseen esittämistä perusteluista kestämättömiksi.
Dönitz tuomittiin natsijohtajana, vaikka hän ei varsinaisesti ollutkaan innokas kansallissosialisti. Hän kuitenkin hyväksyi natsien aatteen ja järjestelmän ja oli valmis palvelemaan sitä parhaansa mukaan. Koska hän oli tehtävässään mies paikallaan, tämä yhdistelmä teki hänestä yhden maailman vaarallisimmista ihmisistä.
Tämä on hyvä muistaa nyky-Euroopassa, jossa keskellä pakolaiskriisiä mietimme miten kohdata äärioikeiston uusi nousu.
HANNU PUROLA
Pakolaisten marssi koukkasi jo kerran läheltä meitä Pohjolassa
KIRJA Kirja Dönitzistä olisi yksi natsiaiheinen tuhansista, ellei pakolaisosuus tekisi siitä ajankohtaista
Barry Turner: Karl Dönitz ja Kolmannen valtakunnan viimeiset päivät. 323 s. Minerva 2016.
Pakolaiskriisi koetteli Eurooppaa vuonna 1945, kun natsivaltakunta sortui ja Neuvostoliitto vyöryi idästä sen tilalle. Miljoonat ihmiset jättivät kotinsa ja lähtivät vaeltamaan. Jo valmiiksi kovia kokenut Eurooppa ei kyennyt huolehtimaan näistä liikkeelle lähteneistä siviileistä.
Suomalaiset eivät ole näistä tapahtumista paljonkaan kuulleet, vaikka tapahtumat tulivat hyvin lähelle. Suomella oli omiakin ongelmia, joihin keskityimme silloin ja myöhemmin.
Nyt ajat ovat sellaiset, että on hyödyllistä tuntea hieman syvemmin raunioituneen ja sekasortoisen Euroopan tilanne vuonna 1945. Tuskin moni suomalainen on tietoinen esimerkiksi siitä humanitäärisestä katastrofista, joka tapahtui tuolloin Tanskassa. Pelkästään vuonna 1945 Tanskassa kuoli 13 000 pakolaista, joista merkittävä osa oli pieniä lapsia. Tanskassa oli aluksi tuhat pakolaisleiriä, joista suurimmassa oli 37 000 ihmistä.
Pakolaisia alettiin palauttaa Saksaan vuonna 1946, mutta olot Saksassa eivät olleet sen paremmat. Pakolaisia oli Tanskassa vielä vuonna 1949.
Suurin osa Tanskaan päätyneistä pakolaisista oli Neuvostoliiton etenemistä paenneita saksalaisia, joita Saksan laivasto pelasti Itämeren kautta turvaan. Raunioituva Saksa ei kyennyt huolehtimaan pakolaisista, mutta ei Tanskallakaan ollut juuri parempia edellytyksiä. Kaiken huipuksi liittoutuneet vaativat Tanskaa luovuttamaan osan maataloustuotannostaan liittoutuneiden käyttöön. Tanskalaiset kiristivät vyötä ja saksalaiset kuolivat nälkään.
Jo itse pakomatka oli ollut vaarallinen ja kymmenet tuhannet hukkuivat.
Pakolaisten joukossa oli myös 30 000 ei-saksalaista, muun muassa noin 10 000 puolalaista. Heistä iso osa jäi Puolaan pysyvästi.
Pakolaisongelmasta osansa sai myös Ruotsi. Ruotsin kannalta ongelmaksi tulivat baltit, joita Neuvostoliitto vaati luovuttamaan takaisin. Ruotsi myöntyi ja sai yhden lukuisista sota-ajan tahroista kilpeensä.
Pakolaiskriisin kuvaaminen on vaikuttavin osuus Barry Turnerin kirjoittamassa henkilökuvassa Kolmannen valtakunnan toisesta ja viimeisestä Johtajasta Karl Dönitzistä. Henkilökuva jää heiveröiseksi ja koko Turnerin kirja olisi loppujen lopuksi yksi natsikirja tuhansien muiden joukossa, ellei pakolaisosuus tekisi siitä niin ajankohtaista.
Hitler valitsi Dönitzin seuraajakseen yllättäen. Sotilas joutui selvittämään vastuuta paenneen johtajansa raunioittamaa maata. Dönitzin tärkein tehtävä oli luovuttaa maa hyvässä järjestyksessä liittoutuneiden käsiin, mutta sodan kaaoksessa tuskin mikään tapahtui hyvässä järjestyksessä.
Turner on kirjassa kautta linjan sitä mieltä, että Saksan laivasto hoiti oman ruutunsa toisessa maailmansodassa kunniallisesti. Osan tästä kunniasta saa Dönitz. Turner kohtelee Dönitziä kirjassa pitkään suorastaan hellävaroen. Vasta Nürnbergin sotarikostuomioistuimen toimintaa läpi käydessään hän toteaa osan Dönitzin puolustuksekseen esittämistä perusteluista kestämättömiksi.
Dönitz tuomittiin natsijohtajana, vaikka hän ei varsinaisesti ollutkaan innokas kansallissosialisti. Hän kuitenkin hyväksyi natsien aatteen ja järjestelmän ja oli valmis palvelemaan sitä parhaansa mukaan. Koska hän oli tehtävässään mies paikallaan, tämä yhdistelmä teki hänestä yhden maailman vaarallisimmista ihmisistä.
Tämä on hyvä muistaa nyky-Euroopassa, jossa keskellä pakolaiskriisiä mietimme miten kohdata äärioikeiston uusi nousu.
HANNU PUROLA
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.