Tällä palstalla on taipumusta huudella toistemme ohi ja yli sen verran kun kurkusta mekkalaa riittää. Erityisen paljon parranpärinää riittää kaiken alusta ja mahdollisesta Luojasta. Täsmentäisin tässä omalta osaltani aihetta.
Ensinnäkin kaiken alku. Uskoisin, että riippumatta uskonnosta, ajattelemme kaiken alkaneen jostain. Nimitämmekö tuota hetkeä singulariteetiksi tai luomisen hetkeksi lienee yhdentekevää. Aika ja avaruus ovat alkaneet joskus, ehkä jopa samalla hetkellä. Tuota ensimmäistä impulssia tai kaiken alkua voimme toki nimittää Jumalaksi, mutta se lienee semantiikkaa. Joka tapauksessa tuo hetki lienee enemmän metafysiikan kuin fysiikan alaa, riippumatta siitä kuinka lähelle voimme päästä. Tässä kohtaa teistin ja ateistin maailmankuvat ovat kuitenkin lähellä toisiaan. Ateisti ei osaa selittää, mistä kaikki alkoi. Teisti sanoo, että Jumalasta - mutta on samalla heti isomman ongelman äärellä. Mistä tuli tämä kaiken tiedon, taidon ja materian omaava Jumala? Loppujen lopuksi ollaan saman probleeman äärellä - ateisti ei tiedä, mistä kaikki lähtee, teisti puolestaan tietää, että kaikki on Jumalasta mutta ei mistä Jumala on lähtöisin. Alkuräjähdystä voi pitää mysteerinä, mutta ei niin isona mysteerinä kuin sellaista kaikkivaltiasta, ajattelevaa persoonaa, joka sen olisi saanut aikaan. Voinemme kuitenkin olla yhtä mieltä siitä, että varsinainen alkusyy on suuri ja selittämätön.
Tästä alkusyystä tai sysäyksestä on kuitenkin vielä valtavan pitkä loikka sellaiseen persoonalliseen, yliluonnolliseen hahmoon, joka edelleen jatkuvasti valvoo ja vaikuttaa aktiivisesti elämäämme. Ongelma on siinä, että kiistatonta todistusaineistoa ei ole. Todisteita toki on, mutta ne tuppaavat vaatimaan hyvin spesifiä tulkintaa ja niitä voidaan myös tulkita täysin päinvastoin. Mark5:lle lintujen laulu tai ruohon kasvaminen on kiistaton todiste Jumalasta - anteeksi vain, mutta minusta voi esittää perustellusti myös vastakkaisen näkemyksen. Siksi meillä onkin useita eri uskontoja, joilla kaikilla on oma selityksensä maailmalle sellaisena kuin sen koemme - yleensä pyhine kirjoituksineen, ihmeineen ja marttyyreineen. Minä tiedän, että aurinko nousee idästä ja pieru seuraa hernekeittoa, mutta minä vain uskon, että maallisiin tapahtumiin aktiivisesti vaikuttavaa Jumalaa ei ole olemassa. Tämä on tietämisen ulkopuolella eikä ole todistettavissa suuntaan tai toiseen kuin persoonallisen kokemuksen kautta.
Lyhyesti: kaikki on alkanut ja alkusyytä voidaan kutsua vaikka Jumalaksi. Tämä on silkkaa semantiikkaa. Sen sijaan se, että tämä Jumala on persoonallinen ja ohjeistaa meitä toimimaan tietyllä tavalla, on puhtaasti uskon asia eikä ole rationaalisesti perusteltavissa ilman, että varsin hyvin perusteltavia vastaväitteitä voidaan esittää.
Ensinnäkin kaiken alku. Uskoisin, että riippumatta uskonnosta, ajattelemme kaiken alkaneen jostain. Nimitämmekö tuota hetkeä singulariteetiksi tai luomisen hetkeksi lienee yhdentekevää. Aika ja avaruus ovat alkaneet joskus, ehkä jopa samalla hetkellä. Tuota ensimmäistä impulssia tai kaiken alkua voimme toki nimittää Jumalaksi, mutta se lienee semantiikkaa. Joka tapauksessa tuo hetki lienee enemmän metafysiikan kuin fysiikan alaa, riippumatta siitä kuinka lähelle voimme päästä. Tässä kohtaa teistin ja ateistin maailmankuvat ovat kuitenkin lähellä toisiaan. Ateisti ei osaa selittää, mistä kaikki alkoi. Teisti sanoo, että Jumalasta - mutta on samalla heti isomman ongelman äärellä. Mistä tuli tämä kaiken tiedon, taidon ja materian omaava Jumala? Loppujen lopuksi ollaan saman probleeman äärellä - ateisti ei tiedä, mistä kaikki lähtee, teisti puolestaan tietää, että kaikki on Jumalasta mutta ei mistä Jumala on lähtöisin. Alkuräjähdystä voi pitää mysteerinä, mutta ei niin isona mysteerinä kuin sellaista kaikkivaltiasta, ajattelevaa persoonaa, joka sen olisi saanut aikaan. Voinemme kuitenkin olla yhtä mieltä siitä, että varsinainen alkusyy on suuri ja selittämätön.
Tästä alkusyystä tai sysäyksestä on kuitenkin vielä valtavan pitkä loikka sellaiseen persoonalliseen, yliluonnolliseen hahmoon, joka edelleen jatkuvasti valvoo ja vaikuttaa aktiivisesti elämäämme. Ongelma on siinä, että kiistatonta todistusaineistoa ei ole. Todisteita toki on, mutta ne tuppaavat vaatimaan hyvin spesifiä tulkintaa ja niitä voidaan myös tulkita täysin päinvastoin. Mark5:lle lintujen laulu tai ruohon kasvaminen on kiistaton todiste Jumalasta - anteeksi vain, mutta minusta voi esittää perustellusti myös vastakkaisen näkemyksen. Siksi meillä onkin useita eri uskontoja, joilla kaikilla on oma selityksensä maailmalle sellaisena kuin sen koemme - yleensä pyhine kirjoituksineen, ihmeineen ja marttyyreineen. Minä tiedän, että aurinko nousee idästä ja pieru seuraa hernekeittoa, mutta minä vain uskon, että maallisiin tapahtumiin aktiivisesti vaikuttavaa Jumalaa ei ole olemassa. Tämä on tietämisen ulkopuolella eikä ole todistettavissa suuntaan tai toiseen kuin persoonallisen kokemuksen kautta.
Lyhyesti: kaikki on alkanut ja alkusyytä voidaan kutsua vaikka Jumalaksi. Tämä on silkkaa semantiikkaa. Sen sijaan se, että tämä Jumala on persoonallinen ja ohjeistaa meitä toimimaan tietyllä tavalla, on puhtaasti uskon asia eikä ole rationaalisesti perusteltavissa ilman, että varsin hyvin perusteltavia vastaväitteitä voidaan esittää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.